Sukupuolineutraali kasvatus – hyvästä vai pahasta ? Mene ja tiedä. Meillä kasvatetaan vaaleanpunaisin lasein. Ainakin toistaiseksi.
Tää postaus on roikkunut blogin arkistoissa pitkään. En ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa loppuun, vaikka asiaa aiheesta löytyy. Ehkä en ole vain jaksanut työntää omaa lusikkaa soppaan, sillä aihe tuntuu olevan pinnalla jatkuvasti. Musta melkein tuntuu että tää on verrattavissa johonkin muotitrendiin. Uusi villitys tässä vanhemmuuden maailmassa. Varmasti toimiva ja hyvä tapa, jos sille tielle lähtee, mutta näin untuvikkona, asiaan sen syvemmin perehtymättä tiedän että meillä tää tulee pysymään hyvin kohtuuden rajoissa. Meillä kasvatetaan jatkossakin pientä tyttöä.
Mun lapsuudessa mentiin asian suhteen jo löysin rantein. Itse harrastin paljon, kokeilin eri tansseja, uintia ja voimistelua, mutta jalkapallo oli se mun juttu. Fudiksen parissa vietinkin reilut kymmenen vuotta ja palo on edelleenkin takaisin kentille, kenties johonkin mammaliigaan ? Samaan aikaan mun potkiessa palloa, pikkuveljeni tanssi ja näytteli. Vähän meni ristiin, mutta pääasia että lapset tekee sitä minkä kokee omakseen. Näin sen mun mielestä kuuluu mennä.
Tulevaisuudessa myös Mila saa tehdä valintansa itse. Leikitäänkö meillä nukeilla vai autoilla ? Pukeudutaanko pinkkiin vai siniseen ? Harrastetaanko balettia vai lätkää ? Tykätäänkö tytöistä vai pojista ? Se on täysin neidin omissa käsissä. Me vanhemmat toimimme ohjaajina, mutta loppupeleissä se on lapsesta kiinni mihin suuntaan hän haluaa mennä. Tuleeko Milasta poikatyttö vai girlygirl, sillä ei ole merkitystä. Pääasia että neidistä kasvaa oma persoona, joka osaa rakastaa itseään sellaisena kuin hän on.
Niinkuin sanoin, aihe on ollut todella pinnalla lähiaikoina, ehkä jopa liikaakin. Tuen sukupuolineutraaliutta kohtuuden rajoissa, mutta tuntuu että nykyään osa ihmisistä vouhottaa asian kanssa ihan yli paljon. Lapsista kasvatetaan sukupuolettomia, eikä nimestäkään saa selvää onko kyseessä tyttö vai poika. Yli mennään ja pahasti. Pienelle ihmiselle tälläinen kasvatus ei voi mielestäni olla hyväksi. Meidät on luotu naiseksi ja mieheksi, niin se vain menee. Se millaisia haluamme olla on sitten oma juttunsa. Nykyään tyttö voi harrastaa jääkiekkoa siinä missä pojatkin, ja poikien on ihan sallittavaa leikkiä nukeilla. Näin sen homman olisi aina pitänyt mennä. Antaa vaan kaikkien kukkien kukkia, mutta pysytään me vanhemmat siellä sivussa ohjaamassa eikä sekoiteta pienen ihmisen päätä sukupuolettomaan elämään. Kaikkea kohtuudella ja ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti.
Tarkoitus ei ole kritisoida kenenkään kasvatusmalleja, mutta oman mielipiteen asiaan haluan tuoda julki. Olen saanut muutamia kommentteja blogiin, siitä miten Milalla on kaikki vaaleanpunaista prinsessahömppää. Osaltaan onkin, mutta kyllä meillä löytyy vaatteita ”poikaväreissä” siinä missä lelujakin. Tosin musta siinä ei olisi mitään väärää vaikka meillä olisikin KAIKKI vaaleanpunaista, tuskin siitä pikkupimulle traumoja jäisi.
Olisi mahtavaa kuulla erilaisia näkökulmia aiheesta. Kuinka teillä kasvatetaan ? Pojat poikina ja tytöt tyttöinä vai siltä väliltä ?
Mahtavaa viikonloppua kaikille. Me painutaan Konnevedelle nauttimaan mahdollisesti kesän viimeisestä mökkiviikonlopusta !
– Essi
Moikka ! Täällä mä nyt oon, ihan huikeeta. Niin upein fiiliksin, mutta myös hirmuinen jännitys rinnassa kirjoitan tätä ihka ekaa postausta Mamalifen puolelle. On ollut kerrassaan ihanaa saada niin lämpimiä onnitteluviestejä ja kehuja näiden uusien tuulien myötä. Oon ollut useaan otteeseen melkein sanaton teidän kivoista palautteista. Siellä on ihan oikeasti tyyppejä jotka tykkää lukea mun jorinoita meidän menosta, mahtavaa. Mutta tosiaan, tässä sitä nyt ollaan ! Ja täytyy myöntää että oon himskatin ylpeä rakkaasta blogistani että se ja minä saadaan liittyä vielä syksyn mittaan täyspainoisesti osaksi mamalife.fi -sivustoa. Mä oon liekeissä, toivottavasti tekin !
Hyvällä tuurilla tänne uudelle saitille eksyy vanhojen rakkaiden lukijoiden lisäksi myös pari ihan uutta naama. Pieni esittely voisi siis olla paikallaan. Täällä blogin takana häärii Essi. Vielä vähän aikaa 23vuotias. Pienen 1-vuotiaan pimun mama ja ison pojan avovaimo. Näiden titteleiden lisäksi olen myös tytär vanhemmilleni, isosisko kolmelle pikkuveljelle sekä ystävä liudalle huipputyyppejä. Ikuinen haaveilija jonka pahin pulma tällä hetkellä on ”mikä musta tulee isona?”. Käytännön häärä eikä mikään lukutyyppi. Kaikkea kaunista rakastava shopaholic. Erityisesti kodin sisustamiseen ja lastenvaatteisiin koukuttunut. Sohvaperuna-syndroomasta kärsivä elämäntaparemppaaja. Killerbodystä haaveileva kausiliikkuja. Nykyinen kotiäiti, tuleva opiskelija. Herkkisitkupilli joka rakastaa romanttisiakomedioita ja Titanicia. Paljasjalkainen jyväskyläläinen. Ikuinen parikymppinen, ainakin mieleltään. Rakastaa ja elää täysillä oman pesueensa kera.
Siirron myötä olen nyt elämäni toiseksi jännittävimmän syksyn kynnyksellä. Liekkö luonnollista ettei tämä kuitenkaan ihan yllä lyömään laudalta viime syksyä jolloin vasta opettelimme perhe-elämää pienen rakkauden hedelmämme kanssa ? Anyway tää on todella iso juttu mun melko lyhyellä blogiuralla. Ekoista postauksista on tultu niin pitkä, mutta kuitenkin niin lyhyt matka että joudun vieläkin nipistelemään itseäni, tää on todella totta ! Kaikki lähti vielä vain vaatimattomasti odotusblogin kirjoittamisesta ihan vain itselle. Rehellisesti sanottuna en olisi ikinä uskaltanut edes haaveilla että joskus olisin tässä pisteessä, ja vielä näin pian.
Reilun puolentoistavuoden bloggaamisen jälkeen siirto mediatalon siipien suojaan tuntuu kuitenkin yllättävän luonnolliselta siirtymältä. Toki myös niin jännittävältä ja etuoikeutetulta. Moneen asiaan saan ammattilaisten apua sekä moni juttu helpottuu myös teidän lukijoiden kannalta. Omalta kantilta tää on myös ihan uuden alku. Vaikka blogin nimi säilyy entisellään, tulee Pieces of Miracles -blogi varmasti muuttumaan melko radikaalisti lifestylempään suuntaan. Toki pikkumimmi pysyy edelleen kuvioissa ja meno melko perhekeskeisenä, mutta mukaan tuodaan enemmän myös mua. Eikä pelkästään äitinä vaan ihan Essiä omana itsenään. Blogin tulevaisuuden suunnitelmista tulen kirjoittamaan lähiviikkoina lisää, sillä ideoita on pää pullollaan sen varalle. Maltan tuskin odottaa kun päästään kunnolla vauhtiin täällä Mamalifen puolella !
Varsinainen siirto tapahtuu lokakuun alussa, sillä mulla on vielä muutamia sovittuja kamppiksia tulossa vanhalle puolelle. Siihen saakka postauksia tippuu ristiin rastiin bloggerin ”pääblogiin” ja tänne Mamalifeen. Kuitenkin niin että elo-syyskuussa Mamalifen puolella pääpaino on lapsiperheen elämään keskittyvissä asioissa. Lopullisen siirron jälkeen tänne päivittyy luonnollisesti kaikki, myös se lifestylempi sisältö. Sen voin jo nyt kertoa että mahtavia juttuja tullaan näkemään syksyn aikana molemmissa blogeissa, joten ehdottomasti kannattaa pitää silmät auki sekä bloggerissa että täällä. Helpoin tapa seurata näitä molempia blogeja on tällä hetkellä FACEBOOK, joten käyhän peukuttamassa niin pysyt parhaiten ajantasalla.
Vielä lämpimästi tervetuloa just sulle ! Olit sitten uusi tai vanha silmäilijä. Toivottavasti viihdytte meidän messissä ! Ja hei nyt jos koskaan on hyvä aika heittää toiveita mitä täällä uudella puolella haluaisitte lukea ja nähdä ? Toivokaa. Kysykää. Sana on vapaa.
– Essi
 |
| Kuva lainattu Katriinalta. |
