Ihanaa elokuun viimeistä päivää!

Sehän tarkoittaa myös sitä, että meidän häistä on tänään jo tasan KUUKAUSI aikaa! Nyt kun häistä on toivuttu jo muutama viikko, niin on aika hyvä sauma alkaa purkaa päivää palasiksi – vaikkakin se nostattaa kyllä melkoista haikeutta pintaan. Jotenkin sitä ei ole vieläkään ihan sisäistänyt, että miten upeasti kaikki menikään ja se unelmien hääpäivä oikeasti oli nimenomaan meidän hääpäivä, eikä vain haaveunta.

No mutta se siitä, ja nyt tosiaan aloitetaan käymään läpi pala palalta ja postaus postaukselta hääpäivää, luonnollisesti siis ekana kurkitaan meidän hääaamuihin.

Kuvat mun aamusta / Maria Ahokas Photography

Meille molemmille oli itsestäänselvää, että häitä edeltävä yö nukuttaisiin eri paikoissa, koska se yksinkertaisesti kuuluu asiaan ja lisää ihanasti jännitystä. Lisäksi onhan se super kivaa myös päästä fiilistelemään tulevaa päivää ja loppusuoralla olevaa matkaa alttarille kaasojen ja bestmanien kanssa ja viettää niin sanottu viimeinen ilta rentoutuen omien ystävien kanssa.

Niinpä hääviikonlopun alkajaisiksi, kun hääpaikka oli saatu laitettua juhlakuntoon minä suunnistin kahden kaasoni kanssa hotellille, ensin vietiin tavarat huoneeseen, jonka jälkeen laskeuduttiin Paviljongin alakertaan Trattoriaan, jossa illallisseurueeni = iso kasa ystäviäni odotti jo. Ilta meni ihanasti hyvässä seurassa, kuplivasta ja herkullisesta ruoasta nauttien – kaasojen kanssa iltaa jatkettiin sitten meidän sviitissä nimenomaan rentoutuen ja laitettiin kaikki valmiiksi jo aamua varten. Puolenyön aikoihin valot sammuteltiin, kun herätyskellot oli laitettu soimaan jo kuudelta.

Herätyskelloa ei kyllä edes tarvittu. Itse nukuin ihan koiranunta koko yön malttamattomuuttani, mutta aamulla avasin silmät juuri ennen kellon soittoa yllättävän rauhallisin mielin ja suuntasin suihkuun. Tämän jälkeen heräiltiin kaasojen kanssa, juotiin aamun ekat kupit kahvia ja tirautettiin myös ekat itkut. Seiskalta hotellille tuli mun kampaaja-ystäväni Kati (joka muuten työskentelee Helsingin Folkilla) ja pääsin morsiuskuntoon laitettavaksi. Laitettiin hääsoittolistat soimaan ja tunnelmoitiin rennosti – edelleen olin tosi rauhallinen ja tyyni, mikä yllätti mut itsenikin!

Hetken päästä myös kaasojen kampaaja saapui ja kasilta mun isä toi Milan hotellille valmistautumaan meidän kanssa. ja melkein samalla oven avauksella huoneaamiaiset saapui. Jälkikäteen naureskeltiinkin, että meille olisi hyvin riittänyt kolmen aamiaisen sijaan yhden hengen kattaus, kun kenellekkään seurueesta ei juuri ruoka maistunut luultavasti jännityksen seurauksena.

Nikon veli kävi hakemassa hääseurueen kaikki kukat myös aamulla ja hotellille mun kimpun, kaasojen rannekukat ja Milan seppeleen – ne oli niiiin kauniit, että ihasteltiin niitä moneen kertaan!

Muuten aamu kului kyllä kuin siivillä laittautumisen ohessa (no niin kului kyllä koko päivä) ja fiilis oli kyllä niin uskomaton, että välillä tirahti pienet onnenitkut siellä ja täällä. Lopulta olin itse valmiina siinä puoli 11 aikoihin ja samaan aikaan kuvaajat saapuiva myös hotellille. Tämä olikin se piste, jossa jännitys alkoi kunnolla nousta, sillä ensin kuvattiin vähän fiiliskuvia kaasojen kanssa, jonka jälkeen sain lukea Nikon mulle kirjoittaman kirjeen samalla, kun videokuvaaja taltioi sitä hetkeä nauhalle. Voitte kuvitella, että tunteet nousi pintaan aika lujaa!

Hitusen meille meinasi lopulta tulla jopa kiire, kun kello alkoi käydä entistä kovempaa ja vasta reilua puolta tuntia ennen vihkimisen alkua puettiin vasta mekko päälle. Toki huomiona, että hotellilta ajoi kirkolle alle kymmenen minuuttia. Valkoisen unelmamekon kun sai viimein päälle pukea hääpäivänä kaikki konkretisoitui – ihan pian pääsen seisomaan elämäni miehen viereen altterille! Kerran elämässä fiilis – todellakin!

Kuvat miesten aamusta / Atte Vehkala

Niko puolestaan vietti häitä edeltävän yön meillä kotona, ja sai yökylään kaikki bestmaninsa. Miesten ilta oli sujunut ilmeisen mukavasti ja rennosti saunomisen, pakastepizzan, viinin ja oluen merkeissä sekä yhdessäolosta nauttien hieman pidempään kuin meillä naisilla. Toki sulhasen valmistautuminen ei viekään yhtä pitkään kuin morsiamen, joten miehillä oli varaa onneksi nukkuakin vähän pidempään ja pääasia, että ilta oli Nikolla just sellainen mitä oli toivounutkin!

Kovin paljon en tiedä yksityiskohtia miesten aamusta, mutta onneksi mun veli kävi videokuvaajan lisäksi kuvaamassa myös meillä aamun fiiliksiä. Sen verran Niko kyllä kertoi, että jännitys oli vahvasti läsnä myös miehillä, eikä sulhasellekaan aamupala ollut juurikaan maistunut. Mun isä vei aamulla Noelin puolestaan valmistautumaan miesten kanssa ja kuinka tohkeissaan tuo pikkumies oli kaikesta, niin kuin kuvistakin näkee.

Ollaan onnellisia ja kiitollisia kyllä mun veljelle näistä kuvista – Nikon lukiessa mun kirjettä tunteet puskee läpi näistä kuvista <3 Ihan älyttömän ihania aarteita nämäkin!

Jos jotain vinkkaisin tuleville hääpareille hääaamun suunnittelussa, niin ne olisi nämä asiat:

1. Viettäkää häitä edeltävä yö ehdottomasti erillään!

2. Varatkaa aamuun riittävästi aikaa – mieluusti vähän liikaa, niin jää aikaa fiilistelylle ja hetkeen uppoutumiselle!

3. Järjestäkää aamu niin, että kuvaaja tai kuvaajat ehtii kuvata teitä molempia!

4. KIRJOITTAKAA TOISILLENNE KIRJEET HÄÄAAMUKSI. <3 Tää laukaisi meillä molemmilla terävintä tunnelatausta ja jännitystä, kun pääsi avaamaan hanat kunnolla jo ennen kirkkoa. Kirjeistä jää myös maailman ihanimmat muistot!

Hei muuten, kertokaahan jo kokeneemmat avioparit – kuinka kauan menee häiden jälkeen siihen, että tää häähaikeus helpottaa? Tää on jotenkin yllättänyt meidät ihan täysin, kuinka hääkuplasta on vaikea irroittaa otetta!

x Essi

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa @essi.ekman

Tags : fiiliksiä, hääaamu, hääjuttuja, häät, häät2021, vinkit&suositukset