Me oltiin lähes koko viikonloppu vaan menossa, ja tästä johtuen blogi

on myös elänyt hiljaiseloa. Nautin suunnattomasti pelkistä kotiviikonlopuista

kun ollaan Nikon kanssa ihan kaksin, mutta on nää viikonloput kivaa 

vaihtelua välillä kun ollaan enemmän liikenteessä kuin kotona.

Viikonloppuun mahtui shoppailua, anoppiloissa kyläilyä, Tampereen Ikea reissu,

aurinkoa ja herkuttelua. + Helsingin pikkuveli oli käymässä kotona. ♥

Kaikin puolin hyvä viikonloppu taas. 

Lauantaina käytiin pyörimässä kaupungilla ihan muuten vain, Intersportissa ja Stadiumissa

oli alet joten Nikolle kateltiin kevät takkia tuloksetta ja H&M oli tarkoitus hakea

tälle mamalle parit äippälegginssit sillä nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että normaalit

puristaa jo ihan tosissaan. Mukaan tarttuikin legginsit sekä päheet punaiset äippäfarkut.

Väriä kevääseen !

Keskustassa kiertelyn jälkeen suunnattiin nokka kohti mun vanhempien kotia, sillä mun pikkuveli
oli pitkästä aikaa käymässä kotona Helsingistä. Suunnitelma oli jäädä vain kahvit juomaan,
mut hupsista lähdettiin kotiin vasta 9 aikaan illalla, porukat tilas pitsaa ja pyysivät meitä
jäämään syömään ja katsomaan lätkää porukalla. Ihana oli viettää aikaa kunnolla
pitkästä aikaa koko perheen kanssa. ♥

Ihana tuleva eno toi Minille ensimmäisen tuliaisen Helsingistä. ♥

Pojillekkin olis maistunu pizza.

Lauantai illalla vuokrattiin vielä salkkarileffa Nightmare kun kotiin päästiin.
Täytyy kyllä sanoa että ei olla hetkeen laitettu 6euroa niin turhaan asiaan,
huhhuh ei voitu olla kun tyytyväisiä ettei käyty sitä ihan leffateatterissa katsomassa.

Sunnuntaina herättiin aikaisin, jo ennen 10. Syötiin aamupala rauhassa ja
alettiin miettimään että mitä kivaa sitä keksitään kun on koko päivä aikaa.
Täytyy kyllä sanoa taas että on mulla melko ainutlaatuinen mies, sillä harva kakslahkeinen
tuskin ehdottaa Ikea reissua ihan vapaaehtoisesti ? Niko ehdotti ja voitte
varmaan vain kuvitella ettei tarvinnut multa kahta kertaa kysyä että lähdetäänkö ?

Extempuree auton nokka kohti Tamperetta ja Ikeaa ! Ihana sunnuntai ♥

Meillä on tainnut olla aikamoinen pesänrakennus-vietti päällä suhteen alusta asti, sillä
tää oli nyt 6 tai 7 kerta kun käytiin Ikeassa. Ottaen huomioon että ollaan yhdessä
oltu vasta se 10kk ! Näistä Ikea reissuista ollaan saatu kyllä kuittia myös monilta kavereilta.
Mutta mikäs sen parempi tapa viettää luppopäiviä kun lähteä Ikean köttbullareille 😉

Tosin oli meillä tällä kertaa ihan oikeasti myös tarve käydä Ikeassa, kevään aikana kun
oli joka tapauksessa suunnitteilla heittää tuo reissu ja hakea vauvalle muutamia juttuja.
Hankinta listalla oli mm. amme, unipussi, puklurättejä, pyyhkeitä.. Mukaan ei sitten
tarttunutkaan kuin amme, huppupyyhe, pyllypyyhkeitä ja suojalakana + kotiin
keittiöön ja kylppäriin jotain pientä.

Kokeneemmat mammat, kuinka monta pyyhettä pienelle kannattaa varata ?
Meillä on nyt 4 huppupyyhettä, 10pyllypyyhettä ja varmaan muutama käsipyyhe
kannattaa vielä hommata nassun pesuun ?

Keväistä viikon alkua !

♥Essi

P.S. Tänään on jäljellä 80päivää Minin arvioituun saapumisaikaan ! 
Vähiin käy… ♥ 

Eilinen ilta oli suorastaan yhtä helvettiä, ekaa kertaa tän raskauden aikana

liitoskivut yllätti ihan todenteolla. Koko alakroppa oli todella kipeä eikä

tonninen Panadolikaan auttanut särkyyn. Nivuset aivan tulessa, samoin 

alaselkä ja oikea jalka.Tän takia tää viikko-postauskin tulee

 päivän myöhässä sillä olin niin kipeä ja väsynyt etten kyennyt kun

makaamaan sohvalla, telkkariakaan ei jaksanut keskittyä katsomaan. Silmät kiinni

Nikon kainalossa kuuntelin Salkkarit ja Selviytyjät läpi, ja kuinka illalla väsyttikin

niin uni ei tullut silmään.. Huhhu onneksi kivut oli kuitenkin hälvenneet yön aikana !

Toivottavasti noista liitoskivuista ei nyt tule kovin yleinen vaiva.. Mielellään 

ei loppuraskautta sängynpohjalla viettelisi.

No mutta anyway, nyt pikku narinan jälkeen mukavampiin asioihin.

Eilen taas poksuttiin, uhkaavasti lähennellään jo kolmeekymppiä

nimittäin rv28+0 ! ♥ ♥ ♥

Ekaa kertaa otin kuvat aamulla sekä illalla, tosin itse en 

kyllä kovin suurta eroa ainakaan huomaa ?

 Nyt kun 28.raskausviikko on pulkassa, meidän pienellä on painoa noin. 1000g

eli kokonainen KILON JYTKY ! Koko pituus on n.32cm ja päästä peppuun 23,5cm.

Tällä viikolla myös meidän pieni on avannut silmänsä ihka ekaa kertaa ! Voi. ♥

♥Essi

Hei ihanat ! Nyt tarviin taas teidän apua. Luvassa pikapostaus Manducasta.

Kaipaisin käyttökokemuksia ? Tähän asti olen kuullut lähes pelkästään

positiivistä palautetta kyseisestä kantorepusta, ja verraten esim Baby Björnin

kantoreppuun tuo on aivan ylivoimainen.

Löysin Facebookin Jyväskylän alueen Lastentarvike-kirppikseltä käytetyn 

luonnonvalkean Manducan, yhdellä lapsella vähäisellä käytöllä ollut, kunto erittäin siisti

ja hp.70e, tarjosin 60e ja tarjous meni läpi. Huutonetissä kun olen pyörinyt ja

katsellut tarjouksia käytetyistä Manducoista, niin ne alkaa pääsääntöisesti 70e ylöspäin.

Omaan korvaan kuulostaa siis ihan fiksulta kaupalta, kun uutena tuosta kantorepusta

saa kuitenkin puliittaa sen reilun 100euroa, myymälästä ja tarjouksesta riippuen. 

Manducan hankkiminen on ollut mulla jo piiiiiitkään mielessä, mutta oon myös kokenut

että sen hankinnalla ei ole mikään kiire, eli ehtii myös nupun synnyttyä hommamaan.

Nyt kuitenkin osui silmään tuo tarjous ja vielä samasta kaupungista, on siis helppo noutaa

eikä tarvitse postitella. Kuinka toimiva peli tää on jo lähes vastasyntyneellä ? 

Tän kanssa olis nimittäin kesällä/syksyllä huomattavasti helpompaa ulkoilla itekseen vauvan

kanssa kun Niko on töissä, ja Denyäkin kätevämpi lenkittää.

”Manducan kantorepussa voit kantaa eri-ikäisiä lapsia helposti, luonnollisesti ja kaikkialla ilman lisävarusteita. Manducan käyttäminen on todella helppoa; et tarvitse pitkää harjoittelujaksoa ja säädöt riittävät varmasti! Ergonomialtaan Manducat ovat huippuluokkaa.” – Näin Manducaa kuvaillaan

Lastentarvikkeen sivuilla.

Kaipaan nyt siis vahvistusta fiilikselle että tuo on hyvä tarjous mihin kannattaa 

ehdottomasti tarttua ? ..näin hyvä olen siis itse tekemään päätöksiä 😉

♥Essi

Eilisen postauksen jälkeen löysin blogini sähköpostista aika hauskan jutun.

Olin saanut henkilökohtaisen sähköpostin Aito Medialta koskien Avalla 

nähtävää Erilaiset Äidit realityohjelmaa. Sarjasta nähtiin ensimmäinen kausi viime

syksynä ja Nikon kanssa katsottiin jokainen jakso, sillä noihin aikoihin 

saatiin myös tietää meidän tulevasta nuppusesta. Sähköposti koski sarjaan

hakemista ja tulevaa uutta tuotantokautta. Olen melkoisen otettu että tämän blogini

kautta meidän odotuksesta ollaan kiinnostuneita siinä määrin että saan henk.koht. 

pyynnön hakea ks. ohjelmaan. Wau !

Telkkarissa on jo aikaisemmin kevättalvella mainostettu tulevaa 2.tuotantokautta

ja ohjelmaan hakua. Mainoksen ensi kertaa nähtyäni heitinkin Nikolle ihan 

huumorilla että ”pitäisikö meidän hakea?”. Ollaan alusta asti oltu sitä mieltä että tää esikoinen 

on meidän kahden projekti mihin ei ylimääräistä hässäkkää kaipaa kun kaikki on

niin uutta ja outoa muutenkin. Mutta toisaalta en voi väittää ettenkö olisi eilisestä

asti pohtinut hakemista uudelleen ihan jopa vakavastikkin.

Tämä pohdinta on edelleenkin kesken, tuo on jotenkin niin kaksi piippuinen juttu.

Toisaalta varmasti hieno ja hauska kokemus ja ennen kaikkea se millainen muisto siitä

meille jäisi saavat asian kutkuttavasti kiinnostamaan. MUTTA se että lapsen saaminen

ja synnyttäminen ovat intiimeimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita mitä elämässä saa kokea

joten minusta tuntuisi hassulta jakaa se kokemus lähes koko Suomen kanssa. Ja niin kun

edellä jo mainitsin tämä pienen odottaminen on ennen kaikkea mun ja Nikon yhteinen juttu

ja jos siihen iskisi kuvausryhmän ympärille häärimään loppuraskaudeksi ja minin ensimmäisten

päivien ajaksi niin eihän se enää olisi lainkaan ”vain meidän kahden”-juttu.

Oon kyllä todella yllytyshullu ja avoin ihminen, mutta kai se raja on vaan johonkin kohtaan

vedettävä ? + Niko ei oo ihan sinut edes mun kuvailun kanssa niin miten jäissä

ja lukossa se olis kun telkkarikamerat pamahtais meidän kotiin kuvaamaan meidän elämää ? 

Itse ohjelmasta pidin itse tosi paljon, ja se osaltaan auttoi meitä käsittelemään

tämän shokkiuutisen kun saatiin ylläri-vauvasta tietää. Ohjelmassa nähtiinn

kuvat, http://weheartit.com

Lauantaina sain kullan kotiin, se on jännää miten ihminen voi 5 päivässä ja yössä

kehittää aivan jäätävän ikävän toista kohtaan. Toisaalta raskaudellakin voi olla oma

osansa myös tässä asiassa, kun on yksin, olo tuntuu entistä yksinäisemmältä

hormonien vuoksi. Lauantai aamuna herätessä masussa oli selkeästi muutakin kuin

tuo pieni salamatkaaja, nimittäin perhosia. Mua oikeasti jännitti Nikon kotiin paluu.

Niko oli kotona lauantai iltapäivällä, ja oli se ikävä onneksi ollut ihan molemminpuolista.

Mun on pakkoa sanoa että mulla taitaa oikeasti olla maailman paras mies, tuliaiseksi 

sain uudet ihanat Converset ja suklaata. Ainakin tuo tietää mistä tää tyttöystävä tykkää. ♥ 

Viikonloppu menikin aikalailla kotioloissa. Lauantai iltana pyörähdettiin anoppilassa vielä iltakahvilla ja

sunnuntaina käytiin aurinkoisella ajelulla testailemassa uutta ”perheautoa” + kävi meillä

vieraitakin Helsingistä asti, mun ystävä Johanna koiransa Vilin kanssa pyörähti kahvilla.

Auringolla on kyllä mieletön vaikutus mielialaan, samoin ihanalla viikonlopulla, 

tällä mammalla on paras fiilis sitten pitkään aikaan ! 

Jes, yksin kotona olo alkaa olee loppu suoralla. Ihanaa, Niko tulee huomenna kotiin.

Samalla meille tulee myös uusi perheenjäsen. Niko lähti siis maanantaina isänsä ja veljensä

kanssa Saksaan auton haku reissulle. Talvi ajeltiin kolmiovisella mini Seatilla ja nyt ennen vauvan

syntymää on otollinen aika vaihtaa pirssikin perheystävällisempään farmariin, mahdutaan sitten

koko porukka vaunuineen kaikkineen reissaamaan näppärästi kesällä.

Tänään mulla on ohjelmassa kodin siivous viimesen päälle, on murun mukava huomenna tulla

puhtaaseen kotiin. Toisekseen saan illalla ystäviä kylään, ja on aivan ihana nähdä tyttöjä kunnolla pitkästä

aikaa. Mä oon selkeesti ruvennu erakoitumaan tän raskauden aikana, sillä ennen näin kavereita

vähintään pari kertaa viikossa. Viime aikoina en oo yksinkertaisesti hirveesti jaksanut liikkua ihmisten

ilmoilla ja en muutenkaan ole ollut ihan sellainen normaali sosiaalinen omaitseni. No ehkä tää asia muuttuu

kun synkkä pimeä talvi rupeaa olemaan voiton puolella ja kevät ja aurinko kirkastaa mielen noin

muutenkin. Anyway toivon että tytöillä ei oo tullu sellanen fiilis että oon unohtanut mun

ystävät kokonaan, koska asia ei todellakaan ole niin, ootte mun mielessä joka päivä. ♥

Huomenna on luvassa sitten taas ihan suunnitellusti blogiton päivä, mä veikkaan että ei tuu pieneen

mieleenkään avata konetta koko päivänä kun herraseni aamupäivällä saapuu kotiin.

Joten palataan asiaan taas aikaisintaan sunnuntaina !

Tänään paukku taas uusi viikko täyteen, 27+0 ! Tästä tosiaan alkaa myös 

raskauden viimeinen kolmannes, aika hullua. Mihin nää viikot on oikeesti menneet ?

Loppuraskaus, se on tässä ja nyt ja päätin että aion ottaa näistä viikoista kaiken irti, nauttia

pienen liikkeistä ja mahan kasvusta. Toki tässä on kaikenlaisia vaivojakin, mutta ne ovat

vain väliaikaisia, kesäkuu tulee ihan pian ! 

Nyt masu 27+0 kuvina, rakkauspallo se vaan kasvaa silmissä. ♥

Mini painaa jo lähes kilon, noin. 900g, päästä peppuun mitta 22,5cm ja koko pituus noin. 31cm.

Seuraava kuukausi on bebellä erittäin aktiivista aikaa, se kasvaa nopeasti ja LIHOO. ♥

♥Essi

Nyt on neuvolalääkärissä käyty, joka olikin ainut käynti koko raskaudessa.

Jännästi nämä vaihtelee ihan paikkakunnittain, kun monessa paikassa on käytäntönä

edelleenkin 3 neuvolalääkäri käyntiä. Meidän neukkutäti selitti tämän sillä että alku- ja

loppuraskauden käynnit on todettu ”tarpeettomiksi” ja tämä yhden neuvolalääkäri käynnin

käytäntö tulee parin vuoden sisällä laajentumaan koko suomeen. 

Olen jotenkin todella pettynyt tuohon käyntiin, olin odottanu sitä paljon. Toivoin myös

että lääkäri olisi yhtä ihana ja lämmin persoona kun meidän neukkutäti, no eipä ollut.

Lääkäri oli työhönsä kyllästynyt iäkkäämpi nainen, perus terveyskeskuslääkäri joka halusi

hoitaa käynnin mahdollisimman nopeasti ilman turhia lätinöitä pois alta, ja siirtyä seuraavaan

asiakkaaseen. Lääkäri kuunteli vauvan sydänäänet todella nopeasti, hyvä että itse edes tajusin, mittasi

kohdunpohjan ja teki sisätutkimuksen (eikä ihan hellävaroen.. voin sanoo että mua jopa sattui..).

Kirjoitti myös pyynnöstäni muutaman voiteen ihottumiin, mutta siinäpä se oikeastaan.

Verenpaineet, HB, pissa ja paino tsekattiin neuvolatädin kanssa jo ennen lääkäriä. Pettynyt tunne 

johtuu osittain varmasti myös siitä että meidän neuvolassa on ultra laitteet ja ehdin jo haaveilla 

että pääsisin miniä moikkaamaan, mutta tää haave kaatui jo heti alussa kun neuvolassa oli uusittu

tietokoneita ja jostain teknisestä syystä ei päästy neuvolan tutkimushuoneeseen vaan jouduttiin 

tyytymään lääkäriin terveyskeskuksen päivystyshuoneeseen, eli ei ultraa. BUU.

Neuvolakorttiin saatiin taas uusia merkintöjä, suluissa edellis kerran merkinnät.

Raskausviikko – 27+0 (21+4)
Paino – +3,8kg (2,9kg)
Verenpaineet – 115/77 (114/75)
HB – 145 (137)
Kohdunpohjan korkeus (SF) – 27cm (21cm)
Sydämen syke – + (+145)
Liikkeet – ++ (++)

 Kaikki on siis mallillaan, ja painokin ruvennut hiljalleen nousemaan alun jälkeen.
Toivotaan että pysyy kuitenkin maltillisena loppuun asti ja korkeintaan se 10kg tulis vauvakiloja.
SF-mitta oli sitten kasvanut 5viikossa huimat 6cm, vähän säikähdin tuota lukemaa mutta lääkäri
sanoi olevan täysin normaalia etenekin ensisynnyttäjillä. Hemoglobiini yllätti mut myös, ja samoin
neuvolatädin, on kuulema ihan super hyvä ja tuskin rautakuurille joutuu koko raskauden aikana
ellei ihmeitä tapahdu. 3 viikon päästä on seuraava neuvola, jonka jälkeen käynnit tihenevätkin
jo. Neuvolassa saa sitten rampata 2viikon välein, hurjaa että ollaan jo niin pitkällä !

Tänään 27+0 ! Illalla tulee vielä masuilu kuvia, pokspoks.

♥Essi

Yhhyhhyh.. sokerirasitus oli ja meni, eikä kyllä ollut kovin ihana pari tuntinen heti aamusta !

Väsymys painoi jo sairaalalle mennessä, huonosti nukutun yön jälkeen ja siihen yhdistettynä

se kamala vadelman makuinen sokerilitku takasivat melko huonon olon ensimmäisen

verikokeen jälkeen.. Toisen kokeen jälkeen mun olikin pakko jäädä näyttenottohuoneeseen 

sermillä erotettuun ”lepohuoneeseen” koska istuessa oli niin heikko olo. Toinen tunti menikin

huomattavasti helpommin kun sai vähän torkkua. Kolmannen kokeen jälkeen pääsikin pois

ja suuntasin porukoille samantien aamupalalle..ja johan helpotti kun sai murua rinnan alle. 

Toivottavasti on arvot kohdillaan eikä tarvitse tollaseen kokeeseen enää toisten mennä !

Aamupäivällä  oli myös edessä Denyn operaatio. Käytiin äidin kanssa viemässä se 11 aikaan

Eläinklinikka Tähteen ja siellä muru otettiin hellään huomaan. Pari tuntia tuo kastrointi

kesti ja 2 aikaan mentiin D hakemaan jo pois. Kyllä taas huomasi kuinka herkäksi tää raskaus

pistää, menin hakemaan Denyä sieltä ”heräämöstä” ja kun toinen makasi siellä
taju kankaalla, kapalossa lattialla, kieli poskella niin itkuhan siinä tuli..
Mahtoi eläintenhoitaja vähän ihmetellä.

D vielä pirteänä ennen leikkausta.

Saa nähdä kuinka kipeä wuffe on tänään kun illan mittaan droppien vaikutus lähtee laskuun. 

Edessä voi olla taas melko uneton yö kun toinen itkee kipujaan. Nyt meillä on sitten edessä 

noin kahden viikon toipuminen, ja 10-14pv pitää pelleillä tuon tyhmän kaulurin kanssa.

Jännä nähdä mitä tästä tulee. 

♥Essi