Lauantaina startataan jälleen auton nokka kohti Ikeaa, vielä ei olla päätetty suuntaammeko Kuopioon vai Tampereelle. Kotona tapahtuneiden muutosten myötä tarvitaan muutamia isompia juttuja ja vähän pienempiäkin. Ennen Milan syntymäpäiviä halutaan saada paikat tiptop kuntoon jotta on mahdollisimman kiva kutsua vieraat juhlimaan uudistuneeseen kotiin.

Meille kotiutui viikko sitten uusi sohva joka on huomattavasti pienempi kuin edellinen sohva-nojatuoli kombo joten olohuoneeseen vapautui paljon tilaa. Pintojen uusimisen jälkeen moni juttu ei sopinut meidän tyyliin enää vanhan sohvan lisäksi, seinillä olleet taulut saivat myös lähteä vaihtoon ja verhotkin kaipaisi päivitystä sävynsä puolesta joten niidenkin saralla olisi mietittävää. Milan leluja varten pitää myös keksiä säilytystilaa olohuoneesen ja sen takia ostoslistalle onkin eksynyt Kivikin rahi jos se sattuu löytymään sohvaan mätsäävässä värissä.

Olkkariin Ikeasta olisi tarkoitus kotiuttaa…

Parveke alkaa puolestaan olla jo aika hyvässä kondiksessa, viime viikolla haimme kalusteet, Niko sai valmiiksi pöydän sekä tänään käytiin äitini kanssa kesäpihalla hakemassa kukkia ja kasveja. Pieniä viilauksia täytyy kuitenkin vielä tehdä ja pari juttua Ikeasta saapuu sinnekkin. Ensi viikolla pääsen vihdoin esittelemään meidän lähes täydellisen ihanan kesähuoneen. Jee !

Miten tuo Ikea onkin sellainen paikka että sieltä aina keksii ostettavaa ? Muilla sama juttu ? Aikamoinen lista saatiin taas aikaiseksi, saa nähdä mistä osataan karsia…

Saan kohta jonkin asteisen paniikkikohtauksen, kädet tärisee ja hikoiluttaa. Teenkö mä todella tän, julkaisen mun mittapuulla todella paljastavat muutoskuvat kaikelle kansalle ? Lähtökohta raskauden jälkeen kuitenkin oli se että peittelin kroppaani ja vatsaani jopa Nikolta, siitä voitte päätellä kuinka arka paikka tämä on mulle vielä vähän aikaa sitten ollut. Kaikkeen se ihminen on kuitenkin suostuvainen ja kai minussa pientä yllytyshullun vikaakin on, mutta uskon että tää on tärkee juttu mun omalle itsetunnolle ja antaa inspiraatiota myös muille omiin projekteihin.

Kaikki on mahdollista, sen tää projekti on mulle opettanut. Kunhan viitsii aloittaa ja uskoo itseensä niin vain taivas on rajana. Mila oli ainoastaan 3kuinen kun oma kropparemonttini starttasi, itse olin se suurin epäilijä silloinkin oman onnistumiseni suhteen. Nyt 8kuukautta aloittamisen jälkeen olen 12,5kiloa kevyempi ja ennen kaikkea hyvinvoivempi Essi ja voin tyytyväisenä todeta ”Mä tein sen ja onnistuin!”. Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat palanneet elämääni takaisin ja tällä kertaa pysyvästi. Enää en anna itseni repsahtaa ja seuraavan mahdollisen raskauden aikana olen fiksumpi, syön paremmin ja liikun mahdollisimman paljon.

Aloituskuvissa on näin jälkikäteen paljon toivomisen varaa, ne ei todellakaan ole parhaat mahdolliset, mutta toivottavasti saatte jonkinlaisen käsityksen millainen muutos on tapahtunut. Omaan silmään tuo 3kuisen vauvan äiti näyttää ihan karmealta ja 11kuisen tirrin äiti onneksi alkaa näyttää pikkuhiljaa ihan hyvältä, sporttisemmalta ja hyvinvoivalta. Raskausarvet ovat parantuneet ihan mukavasti ja vaalenevat entisestään. Ensi kesänä niitä toivottavasti ei enää muutoskuvissa edes näy kuin ihan tarkkaan katsoessa.

8kuukauteen mahtuu monen monta tuntia treeniä, lenkkikilometrejä ja kanaa, rahkaa, pakastevihanneksia, vettä ja salaattiä niin paljon että sitä meinasi jo tulla korvista ulos. Tää muutos on todellakin ollut kaiken tän arvoista. Nykyään saa ostella pari kokoa pienempiä vaatteita ja uskaltaa muutenkin taas PUKEUTUA, eikä pelkästään peitellä itseään niillä vaatteilla. Tää projekti on kasvattanut mua tietyllä tavalla paljon myös ihmisenä ja olen hyvällä matkalla kohti omaa unelma vartaloa ja ehkä joku päivä opin myös rakastamaan kroppaani juuri sellaisena kuin se on.

Kesäkirin viimeinen viikko ei tarjonnut kovin kummoisia, paino tuli takapakkia puoli kiloa ja senttejä ei enää lähtenyt, joten totaaliksi jäi 2,5kilon pudotus. Olen kuitenkin tyytyväinen kokonaiskuvaaan joten nyt on aika lomailla ja ulos puhalluksen paikka. Kesän liikunnat tulee painottumaan lenkkeilyyn ja kotijumppaan, salille mennään silloin kun huvittaa. Ruokailuissa säilyy terveellisyys ja annoskoot pysyvät maltillisina, eli läskiksi ei lomallakaan laiteta vaan pidetään järki päässä vaikka kesästä nautitaankin. Syyskuussa asetetaan sitten uudet tavoitteet ja vuoden päästä kesällä ollaan varmasti jo ihan katseen kestävässä bikinikunnossa. Matka siis jatkuu ja kesäbreikin jälkeen Fitmom-postaukset palaavat varmasti myös blogin ohjelmistoon. 

Apua, nyt se on tehty. Toisaalta helpottavaa mutta toisaalta niin kauhean pelottavaa. Toivottavasti joku siellä ruudun toisella puolella sai ehkä kipinän ja uskon siihen omaan tekemiseen näiden kuvien ja juttujen myötä. Suuri kiitos teille lukijoille vielä tuesta ja tsempistä projektin aikana, se on ollut ihan korvaamatonta ja kiitos myös BodyCampille projektin tukemisesta ! Isoin kiitos kuitenkin menee omalle lähipiirille ja etenkin Nikolle, te olette varmistaneet sen että äiti on päässyt treenaamaan, olleet henkisenä tukena ja tsempanneet niinä vaikeina aikoina. Ilman teitä en olisi päässyt näin pitkälle, KIITOS ! ♥

1. KESÄKUU ja kaikki sen tuomat huippu kivat jutut ja tapahtumat perheen ja blogin parissa.

2. Mökkireissujen ja mummolapäivien unihetkien pelastaja saapui vihdoin, HELLO NABBY !

3. Nikon 28. syntymäpäivät. Super-isi lahjottiin ja kakutettiin.

4.Unikoulun aloitus, 4 yötä takana ja voiton puolella aletaan pikkuhiljaa olemaan. Ihanaa !

5. Pieni pintaremppa edistyy, uusia kalusteita olohuoneeseen ja parvekkeelle + DIY projektin valmistuminen.

6. Äidin räpsyjen huolto ja hemmottelu Loihtimossa.

7. Herkkuhetkiä kotona ja sen ulkopuolella.

1. Kanapastafeta-saladoa ála Essi, NAM ! 2. Sneak peekki Milan 1v bileisiin. 3. Yksi ihana aamu, äititytär laatuaikaa. 4. Viiriviritykset pinniksen ympärille, ei ehkä se turvallisin juttu joten eipä ihan toiminut vaikka olisikin ollut aika söpö. 5. Mila muru 11kuukautta.

6. Yksi kiireetön ihana päivä.

7. Vihdoin ja viimein, meidän uusi sohva saatiin kotiin. 8. Huikee fiilis, ostin ensimmäiset farkut KAHDEKSAAN vuoteen, farkkukriisi selätetty ! 9. Isin synttärikakku. 10. Parvekkeen tuolit sopisi myös olkkarin sisustukseen?

11. 2vuotta.♥ 12. Millon mun vauvasta on tullut näin kaunis ihana pieni tyttö ?

13. Vuosipäivän kunniaksi ulos syömään koko perheen voimin, huippua !

Seuraa Instagramissa, @essimmaria !

1. kesäkuuta, on yksi elämäni onnenpäivistä. Virallisen kesän alun lisäksi meidän perheessä
sillä on aivan erityinen merkitys, äidin ja isän vuosipäivä !

Tasan kaksi vuotta sitten, tarkalleen 730päivää sitten lauantai aamuna heräsin ensi kertaa maailman ihanimmasta kainalosta, olimme tavanneet vasta edellis iltana ja se oli menoa siltä seisomalta. Tunsin ja tiesin jo tuona aamuna että hän se on, minulle se yksi ainoa oikea ihminen. Mutta kukapa olisi uskonut että kaksi vuotta tuon kohtalokkaan tapaamisen jälkeen meillä olisi yhdessä jo pieni perhe ja maailman kaunein pieni tytär ? Ei varmasti kumpikaan meistä, mutta näin oli tarkoitus tapahtua ja nyt meillä on käsittämätön määrä onnen ja ilon aiheita elämässä, isoimpana niistä toistemme lisäksi oma lapsi. Viimeiseen kahteen vuoteen on mahtunut paljon, asioita on koettu yhdessä, ylä ja alamäet ollaan selvitty ja olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Niin sen elämän mun mielestä täytyy mennäkin kun se oikea löytyy vierelle, eletään arkea ja nautitaan siitä, myös niistä vähän vähemmän ruusuista ajoista. Arvostetaan, rakastetaan ja huomioidaan toista, annetaan omaa aikaa ja vapauksia toteuttaa myös niitä omia intohimoja. Nyt takana on kaksi ihanaa vuotta yhdessä ja toivottavasti vielä lukemattomia onnellisia vuosia on vielä edessä päin !

Äsken kirjauduin ensimmäistä kertaa Facebookkiin tänään ja sieltä löytyi myös muistutus tästä juhlan arvoisesta päivästä. Tänään aiotaan nauttia toisistamme täysillä, kun Niko kotiutuu salilta ja Mila herää päiväuniltaan tarkoitus olisi puuhata jotain spesiaalia kivaa päivän kunniaksi ! Ehkä satamaan jätskille, suuntaamme vielä sisustuskierrokselle tai kenties ulos syömään ?

Facebookin Avéne-arvonnan voittaja julkistetaan huomenna ja listaan huippuviikonlopun TOP-tapahtumat, pysykää kuulolla. Rakkauden täyteistä sunnuntaita, pus ! ♥

Ou mai… Nyt se on aloitettu, the unikoulu ja näin ollen reilun 11kuukauden yösyöpöttelyille tehdään loppu. Saa nähdä kuinka meidän käy, monta iltaa ja yötä huudetaan ennen kuin helpottaa ? Ensimmäinen huudettu ilta on ohi, no okei ei ihan kokonainen ilta, noin tunnissa Mila viimein kovan taistelun jälkeen simahti tassuttelun avulla nyyhkien pinnikseen. Voi raasua. Niin sydäntä särkevää vapaaehtoisesti huudattaa omaa lastaan, mutta joskus se on tehtävä. Lapsi on opetettava nukahtamaan ja nukkumaan omillaan sillä muuten vielä teinityttönäkin neiti nukkuu äidin ja isin välissä.

No mutta miksi aloitamme unikoulun ? – Neuvolassa saatiin siunaus jatkaa vanhaan malliin vaikka 1-vuotiaaksi, mutta meidän aika alkaa olla nyt. Mila on jo 11kuinen mutta herää edelleen kerran yössä syömään ja meidän viereen. Alkaa olla jo aika rauhoittaa tämän perheen yöt, tekee varmasti ihan hyvää sen jokaiselle jäsenelle ja etenkin tälle äidille. Kieltämättä olen jo pari kuukautta unelmoinut kokonaisen yön nukkumisesta putkeen. Ja kyllä tuo niskahartiaseutu ja selkä huutavat hoosianna lähes vuoden imetyksestä ja kaipaavat jo normaalissa asennossa nukkumista, ilman vauvaa rinnalla. Haikeaahan se on ei siitä mihinkään pääse, yösyötöistä luopuminen on loppupeleissä varmaan mulle henkisesti vaikeampaa kuin Milalle. Tuhiseva ihanan tuoksuinen vauva vierellä on maailman parasta ! Ikävä näitä touhuja tulee varmasti jo pian.

Nyt otetaankin kaikki niksit ja vinkit avosylin vastaan, kuinka teillä on unikoulu toiminut ? Mitkä tavat olette sen toteuttamisessa kokeneet hyviksi ? Nikon kanssa tuossa juuri illalla mietimme että miten toimimme yöllä kun Mila nousee pinnasängyssä jatkuvasti seisomaan herätessään, kun hänet laskee takaisin omaan sänkyyn alkaa huuto ja olisi päästävä meidän viereen jatkamaan unia. Kuinka tuosta tavasta voidaan päästä eroon ? Pelkään pahoin että meillä ei ensi yönä nukuta kovin montaa tuntia………………..Joten taidan kömpiä pehkuihin vielä kun hiljaisuus vallitsee. Pitäkää meille peukkuja !

Studiossa napatut kuvat ei ole meidän juttu, ei lapsikuvissa, perhepotreteissa, tulevaisuuden hääkuvissa tai missään muissakaan kuvissa etenkin kun ammattilainen on kameran takana. Halutaan hieman enemmän, persoonallisempaa ja taulumaisia otoksia, se tiedettiin jo kauan ennen kuin edes alettiin miettimään missä ja kenellä otatamme Milan 1-vuotiskuvat. Jyväskylän Vauvamessuilla eksyin Studio Varjon pisteelle jossa juttelin hyvän tovin itse kuvaajan, Pasi Hakalan kanssa. Persoona vakuutti minut siltä seisomalta että hänen kanssaan olisi varmasti mukava tehdä yhteistyötä ja kuvauspäivästä tulisi takuulla onnistunut. Niinpä jo maaliskuun lopussa löimme lukkoon että hän ja Studio Varjo saavat hoitaa meidän pikku neidin ensimmäiset oikeat kuvaukset ja samalla napsia myös muutamia perhepotretteja. Parin viikon päästä sunnuntaina päästään hommiin ja tarkoitus on kuvata ulkona joten kädet ristissä täällä toivotaan päivälle aurinkoista säätä.

Tulevien viikkojen aikana mun on tarkoitus miettiä että millaista rekvisiittaa kuvauksia varten tarvitaan ja mitä halutaan mukaan. Milan ihana tuleva 1-vuotis juhlamekko toimii kuvauksissa joka on jo onneksi matkalla Hienohelmasta, neiti poseeraa vanhan roosan väreissä sekä äiti ja isä pukeutuvat pääosin valkoiseen. Kuvien toivoisin olevan tyyliltään hieman maalaisromanttisia, eli esimerkiksi ihana maalaismiljöö toimisi loistavasti kuvauspaikkana tai vaikka joku kaunis ranta.

Eilen illalla murujen jo ollessa unten mailla, tämä äiti haki ideoita tulevia kuvauksia varten Pinterestistä. Inspiroiduin täysin ja nyt on aika tarkkaan jo selvillä millaisia kuvia halutaan. Ihanan lämmin henkistä tunnelmaa huokuvia otoksia toivon meidän potreteista tulevan ja siihen mulla on vahva luotto.Vaikka nämä vanhemmat eivät kovin kuvauksellisia olekkaan niin onneksi tuo pikku prinsessa paikkaa omalla valovoimaisuudellaan aika paljon ja voin jo nyt kertoa että kuvista tulee I H A N I A kerrassaan mahtavia. Voi, en malta enää odottaa…

Olen niin innoissani kun päästään koko poppoo ensimmäistä kertaa ammattilaisen kuvattavaksi. Jännää ! Olisi muuten ihana nähdä muidenkin 1-vuotiskuvauksien ja perhekuvauksien tuotoksia jos sieltä saisi vielä jotain uusia idiksiä omia kuvauksia silmällä pitäen.

Postauksen kuvituksena toimii Milan 1 ja 2-kuiskuvat, apua miten pieni hän on ollut ja niin suloinen ! ♥

Mökkeillä.

Rakastaa täysillä.

Sytyttää nuotion ja grillata vaahtokarkkeja sen äärellä.

Viettää ylpeänä tyttäreni ensimmäisiä syntymäpäiviä.

Käydä uusissa paikoissa, ehkä jopa kaupungeissa ? 

Nauttia elämän pienistä iloista.

Sisustaa ja käydä Ikeassa.

Viettää paljon aikaa perheen ja sukulaisten kanssa.

Ulkoilla ja nauttia luonnosta.

Ostaa bikinit ensimmäistä kertaa 5vuoteen.

Herkutella.

Varata elämäni ensimmäisen kirppispöydän.

Viettää TISSIÄISET ystävieni kanssa eli juhlia parhaassa seurassa.

Haistella kesäsateen tuoksua.

Pelata mölkkyä, ristiseiskaa ja futista.

Katsoa ainakin yhden auringonlaskun maailman parhaassa kainalossa.

Ruskettua ja uida järvessä ekaa kertaa kahteen vuoteen.

Viedä Milan ensimmäistä kertaa yökylään ja ikävöidä kuollakseni.

Syödä ainakin 10litraa jätskiä.

Viettää parisuhde-miniloman.

Yksinkertaisesti nauttia elämästä !

Olen varma että näillä eväillä 2014 kesästä tulee aivan mahtava. Se ei millään voi vetää vertoja viime kesään jolloin Mila syntyi, sillä se tulee automaattisesti olemaan elämämme paras kesä aina ! Mutta hyväksi kakkoseksi tuleva kesä yltää, siitä mulla on vahva kutina…

Miltäs kesän to do-listat siellä päässä näyttää ? 

Aloitin oman painonpudotus projektini jo varsin aikaisin synnytyksen jälkeen ja monet epäilivätkin kuinka imetykseni käy. Epäilijöille totesin vain että laihdutus ei mene imetyksen edelle, jos huolestuttavia merkkejä alkaa ilmetä, maidon tulo ehtyä tai muuta vastaavaa pistetään jarrua projektille. Missään vaiheessa en ollut valmis riskeeraamaan imetystä kroppaprojektini takia.

Luottavaisin mielin lähdin viime lokakuussa tekemään elämäntaparemonttia Mila ollessa 3kuinen. Projekti alkoi melko radikaalilla muutoksella entiseen, 10viikon totaali herkuttomuudella, tiukalla ruokavaliolla ja 4 salitreenillä viikossa. Omassa mielessä totta puhuen myös kävi se että saanko tarpeeksi energiaa kun syön alle 2000kaloria päivässä ja treenaan kovaa ? Maidon tulo kuitenkin jatkui, ehkä jopa yltyi entisestään ja uskon että säännöllisellä syömisellä ja runsaalla veden juonilla on ollut tämä positiivinen vaikutus. 

Projektin aikana olen nauttinut paljon myös teetä, vihreää ja Weledan imetysversiota. BodyCampin FitMom-jakson aikana fitnesstähti Mari Valosaari jakoi tämän tee-vinkin meille treeniryhmässä ja luulen että se on myös osaltaan auttanut minua imetyksen ja painonpudotuksen yhdistämisessä. 

VINKKI ! Tee kannattaa nauttia maito tilkan kera, silloin maitohanat aukeaa kunnolla ! 

Aika mieletöntä ajatella että olen onnistunut täyttämään molemmat tavoitteeni jotka asetin Milan ensimmäsille syntymäpäiville eli imettää vuoden ja pudottaa painoa raskauskilojen lisäksi vähintään 10kiloa. Raskauskilojen jälkeen paino on tippunut jo 13kiloa vaikka tässä olisi vielä kuukauden päivät aikaa painaa hommia. Pakko kai se on heittää itsensä kanssa edes pienet ylä femmat, MÄ TEIN SEN ! Tosin matka on vielä kesken ja uudet tavoitteet on taas ensi kesässä…

Paino: -0,5kg (-3,0kg)

Sentit kropasta: -2cm (-10cm)

Sali/kotitreenit: 2

Lenkit: 2/10km

Ruokailut:  Vapaasti syödään, 5ateriaa päivässä ja sopivan kokoisia annoksia. 

Viikonloppuna myös herkutellaan, mutta ilman ylilyöntejä.

Paino jatkaa tasaista tippumistaan vaikka enää ei veren maku suussa treenata ja vahdata syömisiä. Ehkä se kroppa reagoi näin kivasti kun en enää stressaa painosta tai liikkumisesta, jatkuisipa tää näin koko kesän. Vielä kuitenkin omaan ihannepainoon on matkaa 8kg, joten hommia riittää vielä syksylläkin.

Nyt pyörähtääkin vika viikko käyntiin tätä kiriä. Tavoitteeseen on matkaa 1kg, saa nähdä miten mimmin käy ! Vähän varmaan jäädään alle, mutta ei se mitään, mä oon lomani ansainnut PISTE. Niko on kovasti yrittänyt rohkaista mua viimeisessä kesäkiri-postauksessa jakamaan mun kehityskuvan, muutos on kuulema niin hieno että se kelpaisi jakaa ehdottomasti myös tänne. Itse olen asiasta kuitenkin enemmän kuin epävarma, joten saa nähdä onko musta siihen ja ehdinkö kerätä tarpeeksi rohkeutta ensi viikkoon…

Tsemit kaikille kiriläisille viimeiseen haasteviikkoon !

Sinne hurahti taas yksi kuukausi, nyt niitä on kasassa jo huikeat 11 siis YKSITOISTA. Ihanan haikeaa, ekoihin synttärikemuihin on vain kuukausi, silloin juhlitaan isosti meidän prisessaa ! Seuraavan kuukauden aikana on luvassa paljon maistiaisia juhlajärjestelyistä myös blogissa, sen voin taata.

10,5 kuisena meidän typy sitten virallisesti lähti kävelemään, ensin ihan pienia 4-6 askeleen matkoja mutta nyt kotona tepsutellaan jo huoneesta toiseen. Kuitenkin konttauksen ja kävelyn suhde on edelleen aika 50/50, sillä kun tulee kiire neiti vaihtaa kävelyn konttaukseen, sen verran keskittymistä tuo kävely edelleen vaatii ja se on aikamoista hakemista vielä aika ajoin. Kävelemisen lisäksi nöpönen on oppinut seisomaan nousun ilman tukea. Lisäksi sohvalle kiivetään omatoimisesti ja tästä ei niin vanhemmat välitä kun jatkuvasti saa olla vahtimassa ettei neiti tule pää edellä alas. Tosin aika hienosti Mila osaa sieltä laskeutua jalat edellä, mutta innostuessaan se vähäinenkin itsesuojeluvaisto katoaa ja pari läheltä piti tilannetta ollaan jo koettu. Juhannuksena mökillä mennään varmasti jo lujaa ja äiti ja isi saavat olla silmät selässä ja entistäkin tarkempia tän Duracelin kanssa !

Ruokailut menee meillä tavalliseen tapaan eli hyvin, ruoka maistuu ja mitään uusia makuja ei vierasteta. Ilta- ja aamupuuroille on tullut uusi tapa, sotkeminen. Ja tätä tapahtuu harvoin muiden ruokien kanssa, se on se puuro ! Typy selkeästi saa velmuilupuuskia ja ihan tahallaan viskoo ruokaa, läträä ja purskuttelee, tämä tosin kuuluu varmasti ikään ja jossain vaiheessahan niitä omia rajoja on alettava hakea. Imetys jatkuu ja vaikka ensimmäinen hammas puhkesikin pari viikkoa sitten se ei onneksi ole haitannut meidän tissittelyhommia. Enää kuukausi jäljellä ja jo nyt minut valtaa hirmuinen haikeus kun nämä meidän yhteiset hetket rinnalla alkavat vedellä viimeisiään. Vuoden iässä aletaan pikku hiljaa lopettelemaan imetystouhuja ja siirrytään normi maitoon. Voi vitsi mulla on jo nyt aika voittajafiilis, I DID IT ! Pystyin kuin pystyinkin siihen, imettämään Milaa 1vuotiaaksi. 

M A H T A V A A !

Mila nukkuu päivästä riippuen 1-2 päiväunet ja yöunille meillä normaalisti mennään 19-20.30 välillä. Öisin typy herää 2-3 välissä, ottaa pari hörppyä maitoa ja nukkuu 7-8 asti aamulla. Oon ihan tyytyväinen tähän meidän rytmiin ja siihen että se on säilynyt vaikka illat ovat valoistuneet. Saa nähdä kuinka tuo imetyksen lopettaminen vaikuttaa öihin, toivottavasti positiivisesti ! Mielelläni toivottaisin katkonaisettomat yöt tervetulleeksi tähän taloon. Ensi viikonloppuna olisikin tarkoitus kokeilla unikoulujuttuja, jännityksellä odotan kuinka meidän käy.

Kai se on jo uskottava että meidän muru on normaalia hymyileväisempi ja hyväntuulisempi tapaus, joka paikassa minne mennäänkin ihmiset jaksavat ihmetellä neidin aurinkoisuutta. Onhan se ihanaa ja täytyy olla onnellinen että meitä on näin ”lykästänyt” lapsen luonteenkin puolesta. Tosin kyllä meillä osataan myös suuttua, viime aikoina neiti on alkanut näyttää entistä enemmän sitä omaa tahtoa ja ai että jos menet ottamaan vaikka kaukosäätimen pois kädestä niin se saattaa joskus olla lähes maailman lopun paikka. Onneksi kiukuttelun osuus on kuitenkin varsin pieni päivän ilon hetkiin verrattuna. Uusia luonteenpiirteitä ovat myös tietynlainen herkkyys, huumorintaju, uteliaisuus ja vieno ujostelu. Tosin vieläkään meillä ei vierasteta, skipataankohan meillä tuo juttu kokonaan ? 

11kuisen Milan lempparijuttuihin lukeutuu musiikki, ja se taitaa olla tän hetken kovin sana. Pikku Kakkosen konserttiohjelmaa jaksetaan keskittyen katsoa välillä ihmeenkin pitkiä aikoja ja heti kun kuulu vähänkin musiikkia alkaa hytkyminen ja keinuminen sen tahdissa. Jos kuitenkin sattuu tulemaan neidin lempi musaa kuten HAPPY-biisi niin se intouttaa tyllerön tanssimaan omaa tanssiaan. Mikään ei oikeasti ole niin hellyyttävää ja tippa linssissä saa nauraa tuolle nassikalle kun polvet hytkyy, kädet vispaa ja pää heiluu puolelta toiselle ! Muskariharrastuksesta on selkeästi ollut hyötyä, meidän neidillä on rytmi veressä.