Parin viime viikon aikana olen saanut vastailla ihmisille Milan puolesta mitä neiti voisi toivoa lahjaksi ensimmäisenä syntymäpäivänään. Ajatus numero uno on ollut alusta asti että yritetään vältellä ”turhaa” muovikrääsää viimeiseen asti ja ihmisille jotka Milaa haluavat muistaa ollaan se myös sanottu. Lahjaksi siis mieluiten toivotaan kestävää, käytännöllistä, pitkäaikaista ja juuri nyt tarpeellista.Vasta eilen saimme Nikon kanssa päätettyä mitä haluamme esikoisellemme antaa ensimmäiseksi syntymäpäivälahjaksi, se oli yllättävän vaikeaa ja siksi saimme tilattua sen vasta nyt. Vaikeaa siitä teki se että halusimme lahjan olevan joku sellainen asia, joka näkyisi kuvissa jotta Mila voi sitä kautta muistaa isompanakin tyttönä että ”hei tuo on se minkä sain 1-vuotislahjaksi!” ja tottakai myös se että tuo lahja säilyisi mahdollisesti jopa niin pitkään että Mila voisi antaa sen omalle lapselleen. 

Mikä meidän lahjaksi sitten valikoitui ? No se selviää myöhemmin viikolla, pidetään jännitystä yllä. Keräsin muutamia lahjaideoita jotka ovat pyörineet meidän mielessä viime päivinä, ehkä joku siellä ruudun toisella puolen voi saada myös näistä uusia ideoita. Joukosta muuten löytyy myös se meidän lahja, osaakohan joku arvata mikä Milalle valikoitui ?

Reppu
Hoitolaukku olisi kiva vaihtaa omaan reppuun, jonne mahtuisi kätevästi vaihtovaatteet, välipalat, vaipat ja tuttipullo. Fjällrävenin Kånken Mini on todella söpö, mutta myös valjasreppu on käynyt mielessä, se voisi meidän vilperille olla se käytännöllisin ?

Fjällräven Kånken Mini – Sissos 48,-

Itse olen saanut pienenä Muumi Arabia astiaston ja se on jäänyt lapsuudesta vahvasti mieleen. Siksi tälläinen pysyvä, ihka oma astiasto olisi kiva myös Milalle. Lisäksi Muumimukit on aina varma hittilahja !

Iittala Lysti – Iittala Shop 45,90,-

Niiskuneiti muumimuki – Iittala Shop 18,80,-

…ja mieluiten pinkki ! Olen kuullut että monen 1-vuotiaan elämässä tälläinen on ollut suuren suuri ilonaihe ja leikeissä hitti. Tämä auto on myös ulkomuodoltaan niin kaunis että se sopii tulevaisuudessa täydellisesti myös pienen tytön huoneeseen.

Potkuauto – Lelutalo 73,60,-

Minä ostin kummitytölleni kastelahjaksi Nomination keräilyrannekorun, mun mielestä se on ihan mahtava lahja, sillä jos ei muuta keksi jouluna tai syntymäpäivänä voi aina ostaa uuden laatan rannekoruun. Kuinka helppoa ! Milalle haluaisin ehkä alkaa kerämään Thomas Sabon Charm Club korua tai sitten juuri tuota perinteisempää Nominationia.

Thomas Sabo Charm Club ketju – Keskisen Kello 39,-

Nomination Classic, yhdellä kultaisella palalla – Korutähti 29,20,-

Tulevaisuuden nukkeleikkeihin nämä olisivat aivan mahtavat ! Mutta en tiedä tosiaan olisiko vielä niin käyttöä, tää idea säästetään jouluksi luultavasti.

Puiset nukenvaunut – Leikkikauppa 119,-

Tää on ollut toivomuslistalla jo tyyliin Milan syntymästä saakka, ja nyt luultavasti mummi ja pappa tämän neidille hankkivat lahjaksi. Table Top on hyvin pitkäikäinen ja käytännöllinen kapistus, se suojaa pöydän pikku ihmisen kolistelulta, helpottaa siivoamista eikä maidot ole jatkuvasti lattialla. Niin monesta paikasta olen kuullut Table Topin ylistämistä että pakkohan se on meillekin saada.

Stokke Table Top – Baby Style 50,-

– Käytännölliset arkivaatteet.

– Lahjakortti silmällä pitäen esimerkiksi ensi talven haalarihankintaa lastentarvike/vaatekauppaan.

– Brion puiset lelut, esim. klassikko vedettävä koira.

– Duplot, nykyään niitäkin löytyy niin suloisia ja tyttömäisiä !

– Nuppipalapelit.

– Pallo, tää Milalle ehdottomasti ostetaan kotiin, juhannuksena mökillä pallo oli ihan ykköslelu.

– Kirja on aina hyvä lahja.

Mitä teidän pienet ovat saaneet/toivoneet lahjaksi ? Vai ostatteko lapsillenne ylipäätään lahjoja ?

Olin suorastaan intopinkeänä perjantaiaamuna kun pakkasimme laukkuja mökkireissua varten, mukaan lähti tottakai myös kamera jolla oli tarkoitus ottaa iso kasa ihania muistoja meidän perheen ensimmäisestä juhannuksesta. Tarkoitukseksi se jäikin, kun olimme perillä kaivoin kameran ensitöikseni laukusta kuvausvalmiuteen, mutta kappas muistikortti oli jäänyt kotiin ja se niistä juhannuskuvista ! Pettymys oli suuri, mutta onneksi siitä selvittiin ja tässäkin asiassa Instagram pelasti. Eihän näitä kuvia voi edes järkkärikuviin verrata mutta pääasia että muistoja taltioitui kuitenkin tavalla tai toisella. Meillä oli upea juhannus, ja kiitos siitä kuuluu perheelle ja ystäville !

Torstai vietettiin vielä ihan kotioloissa vaikka alunperin suunnittelimme että startataan mökille heti Nikon päästyä töistä, mutta olisimme olleet melko myöhään perillä, joten ilta vietettiin kotona. Kun Mila ja isukki kävivät nukkumaan minä riensin vielä moikkaamaan omia kavereita jotka aloittelivat jo juhannusjuhlia ystäväni vanhempien omakotitalolla. Perjantaiaamuna päästiin vihdoin reissuun ja lähdettiin heti aamupalan jälkeen ajelemaan kohti kaunista Konneveden mökkiä jossa vanhempani meitä kovasti jo odottelivat.

1. Kuinka paljon kolmen hengen perhe tarvitsee kamaa YHDEKSI YÖKSI ? 

2. Juhannuskamut katsomassa lipun nostamista salkoon. Peku-koira oli meillä hoidossa jälleen muutaman päivän ja mökillä viilettikin meidän seurana vauhdikas koira-trio josta olisi pitänyt napata kuva !

3. Mummi pyöräytti niiin hyviä lettuja, Milakin sai maistaa !

4. Lettujen jälkeen maistui päikkärit. Huomatkaa noiden murusten identtinen nukkumisasento, en kestä ! Mun söpöläiset.

5. Mökin luonnonkukista keräsin omalle äidille juhannuskimpun, on ne nättejä !

6. Kokkoa katsomassa. Meidän ensimmäinen juhannus perheenä ! 

7. Ilta huipentui juhannussaunaan, jonne päästiin Nikon kanssa ihan kahdestaan !

8. Lauantaina myös aurinko kävi moikkaamassa meitä.

9. Juhannuksena kuuluu syödä hyvin. Uudet perunat ja isän savustama lohi, NAM !

10. Lauantai-illaksi tultiin kotiin, käytiin syömässä toisessa mummilassa ja rentouduttiin kotona.

Kaiken kaikkiaan juhannus oli erittäin onnistunut, TODELLA erilainen kun vuosi sitten jolloin tuskailiin synnytyskivuissa. Omasta puolesta oltaisi voitu tosin viettää koko juhannus mökillä, mutta meni se kivasti näinkin. Tietysti sään saralla oli toivomisen varaa rutkasti, järvivesikin oli niin hyisen kylmää ettei sinne uskaltanut edes saunasta pulahtaa. Ensi vuosi on varmaan sitten toivottavasti helteinen !

Kuinka muiden juhannus sujui ?

11. Ulkona sataa räntää, onneksi on MUUMIT. 12. Uudet liukuvärjätyt hiukset, love it ! 13. Milan juhlien suunnittelua. 14. Silitetyt verhot ja pompomit ikkunaan, kohta juhlahullu on irti. 15. Herkkuhimon pelasti pakkasesta löytynyt nimiäiskakkupala. 16. Sunnuntaina kahviteltiin ensimmäistä kertaa synttäreitä kun Helsingin kummitäti kävi kylässä.

Seuraa Instagramissa, @essimmaria !

Juhannus on ohi, ja niistä fiiliksistä lisää huomenna, mutta nyt palataan viime vuoden juhannuksen aikoihin. Mun on pakko purkautua, koska mua itkettää ! Nou hätä, nää on haikeuden, onnen ja helpotuksen sekaisia kyyneleitä, mutta apua, miksei kukaan kertonut että tää on NÄIN haikeaa ? 

Vuosi sitten, ihan päivälleen tähän aikaan hytkyttelin kotona jumppapallon päällä, ulisin, hikoilin ja kellottelin supistuksia. Tappokipeitä suppareita olin kestänyt jo reilun vuorokauden ja meidän mökkijuhannus oli jäänyt vain yhden yön mittaiseksi tämän takia. Supistuksien tahti oli edelleen liian hidas, joskin jo kiihtyvä ja mulla oli tunne että pian on lähdettävä. Juurikin tähän kellon aikaan sovittiin Nikon kanssa että kellon lyötyä kaksitoista startataan auto kohti Jyväskylän Keskus-Sairaalaa ja synnytysosastoa, sillä en kestäisi enää tulevaa yötä kotioloissa. Kun pääsimme sairaalaan minut otettiin vastaan ja tehtiin sisätutkimus, olin vasta 2cm auki ja tie vei vielä kotiin sillä synnytyssaleissa ei ollut tilaa. Taistelin kotona muutaman tunnin kunnes voimat oli jo ihan loppu ja herätin Nikon että nyt on lähdettävä. Laitoksella minut tutkittiin jälleen ja edelleen olin vain 2cm auki vaikka supistuksien väli oli ainoastaan minuutin luokkaa. Mut laitettiin osastolle odottelemaan, kipupiikkiä reiteen ja unilääkettä naamariin, sain nukuttua ehkä tunnin.

Sitten odoteltiinkin supistuksien ja kipupiikkien avulla osastolla tiistai aamupäivään saakka että synnytyssalien ruuhka laantuisi ja pääsisin vihdoin synnyttämään. 4cm auki, kalvot puhkaistiin ja alettiin hommiin, reilu 13 tuntia myöhemmin, keskiviikko aamuna 4.00 meidän pieni prinsessa parkaisi ensi kertaa. Sinä aamuna paistoi aurinko ! Ja nyt mua taas itkettää… MUN PIENI TÄYTTÄÄ ENSI VIIKOLLA VUODEN ! Mihin tää aika on kiitänyt, vastahan sinä maailman rakkain ja kaunein lapsi synnyit ? 

Nää haikeuden tunteet yllätti mut täysin, kun ajattelen vuoden takaisia tapahtumia, silmät kostuu samantien. Ja äsken kun Nikon kanssa muisteltiin noita pitkiä ”synnytyspäiviä” sain kunnon itkukohtauksen, eikä siitä meinannut tulla loppua. Tottakai on ihanaa että lapsi kasvaa ja kehittyy omaksi uniikiksi yksilöksi, MUTTA… mulla ei oo enää vauvaa !

Oonko mä vähän hölmö herkkis vai onko muut kokeneet lapsen ensimmäisen vuoden täyttymisen näin haikeaksi ?

Tosiaan huomenna sitten starttaa Milan  1-vuotis viikko, se tulee näkymään myös täällä blogin puolella suuresti. Luvassa on mm. 1v-neuvola, 1-vuotiskuvaukset, Milan 1v kuulumisia, paljon juhlafiilistelyjä, synnytyskertomus ja tietysti viikonloppuna viikko huipentuu kaksi päiväisiin juhliin. Niin kivaa ja jännää (ja niin haikeaa! nyyh..) että maltan tuskin odottaa ensi viikonloppua !

Tällästä tää meidän syöminen ja sen opettelu on tällä hetkellä, nyt kyllä toivoisin että oltaisiin harjoiteltu niitä sormiruokailuja aiemmin jo paremmin ! Mutta minkäs teet, eiköhän tuo meidän neiti opi tälläkin kaavalla vielä joskus ruokailemaan siististi myös itse ja käyttämään lusikkaakin joku kaunis päivä. Tällä äidillä taitaa mennä vain tovi tähän sotkun sietämisen totutteluun…

Huomenna startataan auton nokka kohti Konneveden mökkiä ja vietetään lyhyt yhden yön mökkijuhannus, aluksi piti olla koko viikonlopun mittainen reissu mutta tämä tylsä sää ei jotenkin nappaa niin tullaan jo lauantaina kaupunkiin. Vaikuttaako muilla tuo keli juhannusfiilikseen ? 

Kolme päivää taas vierähti hujauksessa ilman blogiin vilkaisuakaan, joskus tekee kyllä ihan hyvää ottaa ”totaali lomaa” ja kasvattaa intoa ja inspiraatiota. Jotenkin tässä on taas pari viikkoa mennyt hirmuisen nopeasti ja ehkä tää kesä tekee sen että tuntuu ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi montaa tuntia jotta saisi panostettua myös tänne tarpeeksi. Tosin musta tuntuu että siellä moni lukijakin taitaa lomailla blogien parista, sillä kesäkuun koittaessa olen aistinut pientä hiljenemistä myös siltä puolelta. Olenkohan oikeassa, kuinka moni myöntää lukevansa blogeja vähemmän kesällä ? Itse allekirjoitan tän täysin, viime aikoina oon ollut todella laiska lukemaan ja sen takia ehkä myös oma bloggaus kärsii. Vaikka kesällä menoja riittää niin nyt aion skarpata, niin bloggaajana kuin lukijanakin ! Mutta nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli viime viikon instoihin…

1. Luonnos tulevasta leimasta ? 2. Parhaat puistotreffit. 3. Mila teki äidille kampauksen, helistin sai uuden käyttötarkoituksen. 4. Perjantaina tuli tasan vuosi lasketusta-ajasta.

5. Milan tuleva 1vee mekko saapui vihdoin ! Ai että mikä prinsessa meillä juhlii parin viikon päästä.

6. Kesän lemppari paikka kotona.

7. Mun pieni tyttö on kävellyt jo useamman viikon, vauhti on hurjaa ! 8. Kummitädin valmistujaisia juhlittiin lauantaina. 9. Aamupuuro vaihtui smoothieen, NAM !

10. Juhlahumua !

Seuraa Instagramissa, @essimmaria !

Eilen oli viikon yksi odotetuimmista päivistä, leikkitreffit Mäki-Matin perhepuistossa äitibloggaajien ja pienten kesken. Alunperin meitä piti olla koolla isompi sakki mutta parin peruutuksen jälkeen vietettiin aurinkoista iltapäivää Mutsimatskua-Paulan, Jonatanin, Hetkiä-Katriinan ja Nean seurassa. Sää suosi, seura oli mahtavaa ja pienet murutkin nauttivat päivästä ja puiston ihmetyksistä täysillä. Mila ja Nea tulivat heti ensi tapaamisella hyvin juttuun, kun pieni Jonatan vielä fiilisteli puistoilua rattaista käsin. Antaa kuvien kertoa eilisestä enemmän, sain nimittäin kivasti fiilikset kameralle talteen.

Loppuun täytyy vielä sen verran sanoa että kyllä tää bloggaus taitaa yhdistää vahvasti samanhenkisiä tyyppejä, täältä meidän huudeiltakin tuntuu löytyvän ihmeen paljon ihan huippuja tyyppejä. Taas saa olla onnellinen kun on joskus aloittanut tän touhun, blogin kautta on päässyt tustumaan toinen toistaan ihanampiin ihmisiin. Kiitos päivästä Paula, Katriina ja pienet, toivottavasti nähdään taas pian uudelleen !

Huomenna alkaakin sitten oikea hulina viikonloppu, ohjelmaa on jos jonkinlaista. Huomis aamuna Mila pääsee nauttimaan mummilan hoivista ja minä suuntaan tuunaamaan tukkaa UNIKille, kesätukka saa taas astetta vaaleampaa ilmettä. Innolla jännitä mitä taikoja Henna saa aikaiseksi.  Lauantaina puolestaan juhlitaan yhdet synttärit ja valmistujaiset ja sunnuntaina onkin luvassa jännä kuvauspäivä kun Milasta räpsitään 1vee kuvat ja koko porukasta perhepotretit ! Kaikkea kivaa siis tiedossa, maltan tuskin odottaa…

Vajaa kaksi viikkoa unikoulua takana, viimeiset kaksi yötä nukuttu putkeen ilta kahdeksasta aamu kuuteen jonka jälkeen aamutorkuttu äidin vieressä tunti tai pari. Vihdoin alkaa näkyä tuloksia ja olen enemmän kuin tyytyväinen miten hyvin ollan vedetty ja jaksettu ja kuinka hienosti Mila on alkanut sopeutua uusiin unitapoihin !

Ensimmäisenä iltana Mila huusi lähemmäs tunnin, heräsi yöllä pari kertaa ja molemmilla kerroilla protestoi voimakkaasti huomatessaan että yöpalveluita ei enää tipukkaan ja olisi nukahdettava äidin kainlon sijaan uudelleen omaan sänkyyn. Seuravaat yöt helpottuivat pikkuhiljaa tasaisesti, mutta reilu viikko siihen meni että heräily tissin toivossa loppui. Toivottavasti yöt ovat nyt rauhoittuneet pysyvästi.

Ensimmäiset illat ja yöt olivat rankimpia myös meille vanhemmille ja erityisesti minulle. Lapsen lohduton itku on jotain niin raastavaa kuunneltavaa, etenkin kun tietää että sen saisi ihan pienillä jutuilla loppumaan. Mutta minkäs teet, mielessä on kuitenkin pakko pitää se että Mila ei voi kouluikään saakka nukkua meidän vieressä saatika sitten roikkua rinnalla. Jo nyt huomaan haikeudella ajattelevani öitä jolloin sain nostaa pienen viereen rinnalle ja nukkua aamuun asti tuhisevan prinsessan vieressä, ne ajat ovat kuitenkin nyt ohi. En voi uskoa että vauvavuosi on parin viikon päästä täynnä, se meni yhdessä hujauksessa…

Meidän unikoulu tuskin on vielä ohi mutta kerron miten ollaan tähän pisteeseen asti toimittu. Soveltaen ollaan pääsääntöisesti vedetty ilman mitään opaskirjojen unikouluja, kuitenkin johdonmukaisesti. Iltarutiinit hoidetaan säntillisesti niin kuin aina ennenkin, syödään puuro, otetaan hörppy maitoa päälle, iltapesut, yökkäri päälle ja hammaspesun kautta sänkyyn. Sänkyyn typy jää itsekseen hakemaan unta, tosin tämä ei vielä onnistu ilman pientä huutokonserttia mutta esim. eilen Mila rauhottui jo ihan parissa minuutissa ja painoi silmät kiinni. Jos kuitenkaan huuto ei lopu itsekseen mennään huoneeseen, silitellään ja tassutellaan ja uni tulee yleensä hyvin nopeasti. Sama taktiikka pidettiin yöllä, Milaa ei nostettu syliin vaikka huutoa riittäisi, päättäväisesti tassuteltiin ja silitettiin. Aikaisemmin Mila nousi herätessään jatkuvasti seisomaan sängyssä ja neitiä sai laskea makuuasentoon about 10 kertaa ennen kuin tajuttiin että nouseminen ei auta mihinkään, mutta onneksi tuo tapa on myös karsiutunut pois hiljakseen unikoulun aikana.

Jännityksellä odotellaan kuinka yöt tästä jatkuvat, toivottavasti kehitys on saman suuntainen kun tähän asti !

Rakastan tatuointeja, erityisesti merkityksellisiä. Tää rakkaus ei ole enää läheskään niin vahvaa mitä joskus vähän nuorempana, mutta edelleen tasaisin väliajoin mut valtaa polttava kuume, leimakuume. Tällä hetkellä vartalostani löytyy kolme pientä, hillittyä ja helposti piilotettavaa tatuointia mutta jo pitkään olen haaveillut jostain vähän näyttävämmästä ja suuremmasta. Luonnoksia olen raapustellut monen monia ennen kuin aloin odottaa Milaa, raskausaikana tatuointihaaveet unohtuivatkin kuitenkin täysin. Tää postaus on ollut TO DO-listalla pitkään, siis todella pitkään. Nyt uuden leimakuumeen nostaessa päätään tartuin niin sanotusti härkää sarvista, otin kuvat ja avasin Bloggerin. Tässä tulee mun kolme pientä, sitäkin merkityksellisempää tatuointiani.

12 pientä tähteä – Ensimmäinen tatuointini, jonka otin vuonna 2008. Sain ystäviltäni 18-vuotislahjaksi lahjakortin tatuointiliikkeeseen. Heti oli selvää että halusin tatuoinnin joka merkitsisi minulle ystäviäni ja Rihannan tähtitatuoinnista inspiroituneena niskaani päätin tatuoida 12tähteä eli 12 ystävää jotka tuon lahjan minulle antoivat. Nyt tytöt kulkevat mukanani aina vaikka elämä veisikin meidät eri teille.

faith hope love – Teksti koristaa rannettani, tatuointi on mun itse suunnittelema, eli siis täysin uniikki vaikka teksti onkin melko kliseinen. Tämän leiman otin vuonna 2010 jolloin elin ehkä elämäni vaikeinta aikaa, se on myös tarina tatuoinnin takana. Nuo kolme sanaa ja niiden merkitykset antoivat mulle uskoa tulevaisuuteen silloin kun aurinko ei paistanut tähän risukasaan.

Ti amo – Italiaksi ”minä rakastan sinua”. 2012 tatuointia ottaessani olin rakastunut, rakastunut koko loppu elämäkseni. Tätä en ole koskaan sanonut äänen mutta onhan se selvää että tää on Nikolle.

Nyt suunnitteilla on tatuointi Milasta, kauan sitten olen päättänyt että sitten kun joskus tulen äidiksi haluan lapset myös iholleni. Muutamia ideoita on, mutta vielä en ole osannut täysin päättä että mihin tatuoinnin haluan ? Olisi muuten kiva nähdä muidenkin tatskoja jotka olette ottaneet lapsenne kunniaksi, kertokaa ja laittakaa linkkejä jos aiheesta löytyy postauksia !

Unisieppari on mun pitkä aikainen haave, tämän luonnoksen raapustelin pari vuotta sitten yhden työpäivän aikana. Josko syksyllä saisi vihdoin iholle ? Saa nähdä.

Viikonlopun blogihiljaisuuden päättää maanantaiseen tapaan instapläjäys. Instagram on ollut taas ahkerassa käytössä viime viikollakin ja arjen kuvat päivittyvät sinne sutjakkaan tahtiin päivittäin.

1. Hello Nabby, vihdoin se saapui meillekin ! 2. Pikku vesipeto lempipuuhassaan.

3. Iltapäivän parhaita hetkiä, pikku muru unilla, aurinko ja uusittu parveke. 4. Joka viikon pakollinen #mumfie ! 5. Projekti – parveke vihreäksi.

6. Rohkeampi kuin koskaan – Fitmom muutoskuvat julki. 7. #happymom

8. Oma aika, parasta viettää Greyn ja karkkikipon kanssa. 9. Miltsin omat Havaianakset, how cute ? 10. Iltapalakin maistuu paremmalle PARVEKKEELLA ! 11. Meidän perjantai toivotus jolloin meni myös huikea 900seuraajan raja rikki Instassa, aika siistiä KIITOS !

12. KAHDESTAAN road tripillä Ikeaan !

13. Pizzapäivä, maailman parasta kanapizzaa ! 14. Milan kesän lempiasu = nakkena. 15. #voittajafiilis Ikean kassajonojen jälkeen ja Nikoakin vielä hymyilyttää, ihme mies ! 16. It´s fresitime ! Lauantain totaali relaxoituminen.

Seuraa Instagramissa, @essimmaria !

Eilen taas tajusi kuinka entistäkin ihanempaa aikaa kesä on pienen lapsen kanssa, Mila nauttii kaikesta uudesta niin täysillä ja aidosti. Kesä, lämpö, värit, aurinko, ulkoilu ja VESI on ihan parasta !

Heti ekoista hellepäivistä lähtien hankintalistalla on ollut pieni vauva-allas, haettiin se viimein eilen Etolasta (vain 6,9euron hintaan ja on muuten joka lantin arvoinen!!) ja täytyy jo nyt sanoa että oli ihan paras ostos pitkään aikaan. Kylvyt on aina olleet viikon kohokohtia ja eilen kun neiti pääsi ensimmäistä kertaa ulkona testaamaan polskimista ei riemulla ollut rajaa. 

Tässä tapauksessa Mila on selkeästi tullut äitiinsä, vesi oli pienenä tyttönä myös mun lempparijuttuja ja mökkireissuilla en olisi muuta tehnytkään uimisen lisäksi jos olisin itse saanut päättää. Milasta on hyvää vauhtia kasvamassa samanlainen vesipeto kuin äidistään. Maltan tuskin odottaa tulevia mökkireissuja ja järviveteen tutustumista. 

Siitä tulikin mieleen että pitäisi varmaan etsiä nöpöselle uimapuku, joten onko UV-uikkari ehdoton vai kelpaako ihan normi ? Kohtahan sitä saa alkaa käyttää aurinkorasvaakin pikku tyypille. Vinkkejä ? Kuinka te suojaatte naperot biitsipäivinä ? 

Aurinko paistaa tänäänkin vaikka luvattiin ukkosta ja sadetta, siispä Milan herätessä päiväuniltaan suunnataan mama/leikkitreffeille nauttimaan lämmöstä. Ihanaa perjantaita, nauttikaa tekin auringosta ! ♥