MENOVINKKI ! Loihtimo viettää tänään 3vuotis syntymäpäiviään sekä uuden liikkeen avajaisia. Ovet ovat avoinna kaikille 10 eteenpäin. Paikan päällä on mahtavia tarjouksia esim. -30% alennus kaikista ajanvarauksista, pikakampauksia, meikkiopastusta, arvontaa ja vaikka mitä muuta mahtavaa. Loihtimon löydät nykyään osoitteesta Yliopistonkatu 15, Kauppahallin 2kerrosksesta. Kannattaa ehdottomasti pistäytyä, mikäli satut pyörimään Jyväskylän keskustassa tänään !
Mahtavaa lauantaita kaikille ! Tää mami lähtee tänään tanssimaan, mahdollisesti viimeistä kertaa tän vuoden puolella 😉 Korkkarit kattoon siis !
Vihdoin ja viimein saan ulos tän pitkään toivotun postauksen – imetyksestä. Luvassa on aikamoinen sillisalaatti ihan sieltä synnytyksestä tähän päivään asti. Toivottavasti jaksatte lukea, sillä asiaa on paljon. Ja kyllä, ymmärsitte oikein, meillä imetys jatkuu edelleen !
Milan odotusaikana kasasin itselleni jo suuren kasan paineita mitä tulee imetykseen. Onnistunko ? Jaksanko ? Riittääkö maito ? Kestävätkö rinnat ? Rintaraivarit ? Ja mitä vielä ? Jäätävästi sitä ihminen voi jo etukäteen asioita stressata ja huolehtia. Halusin vaan niin kovasti onnistua. Todistaa samalla myös, että vaikka omalla äidilläni ja mummillani ei aikoinaan riittänyt maito muutamaa kuukautta pidemmälle yhdenkään lapsen kohdalla, voi asia olla minun kohdallani toisin. Onnekseni ylitin kaikki odotukset. Sain tarjota Milalle sekä itselleni ne sadat ainutlaatuiset ja korvaamattomat hetket imetyksen lomassa.
Kaikki ei kuitenkaan alkuun lupaillut hyvää. Ensimmäiset viikot olivat todella raskaita ja joka päivä olin luovuttamassa ainakin viisi kertaa. Laitoksella Mila imi rinnat ruvelle, ote oli huono, maito ei riittänyt ja nousi hyvin hitaasti. Ensimmäisinä päivinä sain itkien tarjota neidille rintaa, se vaan sattui niin sanoinkuvaamattomasti. ”Mä luulin aina että imetys on äidin ja lapsen ihana yhteinen hetki, mutta tää onkin täyttä helvettiä!” – muistan itkeneeni osastolla kätilölle. Olin kuitenkin päättänyt, että jos imetys on minusta itsestäni kiinni niin annan kaikkeni. En luovuttanut. Hammasta purren jatkoin ja jatkoin vain, ja pian helpotti. Periksiantamattomuus palkittiin.
Niinkuin sanoin, mulla nousi maito valtavan hitaasti rintoihin. Vasta Milan ollessa lähemmäs kaksiviikkoinen, tapahtui se valtava täyttyminen. Tuona aamuna Niko olikin silmät pyöreänä, sillä näytin siltä kuin olisin yön aikana käynyt Tiina Jylhän klinikalla ottamassa vähän poveen täytettä. Tuohon päivään asti oltiin jouduttu menemään lisämaidon kera ja voi sitä onnea ja autuutta kun oma maito alkoi vihdoin riittää. Ote saatiin myös korjattua ajoissa ja homma alkoi luistaa. Helpotus oli suuri, kun saimme ”ongelman” selvitettyä omin voimin ilman neuvolan apua.
Täysimetyshaave alkoi jälleen elää. Sitä iloa kesti 4kuukauteen saakka, jolloin Milalla oli jo pitkään esiintynyt refluksioireita. Voimakasta puklailua joka näkyi jo painossa. Neuvolasta saatin käsky aloittaa kiinteiden maistelu, mikä voisi auttoo pukluprobleemaan. Tuo oli mulle aika kova kolaus henkisesti, sillä olisin kovasti halunnut selvitä tissin voimalla puoleen vuoteen saakka. Imetys kuitenkin jatkui menestyksekkäästi soseiden maistelun rinnalla. Pian koittikin se mun ensimmäinen virstanpylväs kun puolivuotta imetystä tuli täyteen. Olin tyytyväinen, mutta mielessä ei käynytkään että homma olisi jo tässä.
Seuraava tavoite oli vuosi, ja se täyttyikin kuin huomaamatta. Olin koukussa imetykseen. Siitä oli muodostunut juuri se ihana äidin ja lapsen yhteinen rutiini mistä olin aina haaveillutkin. Vaikka ajatus oli lopetella tissittelyt Milan syntymäpäivien jälkeen, kuin huomaamatta me vain jatkettiin. En osannut lopettaa kun toinen itse pyysi rintaa. Ei mulla vaan ollut sydäntä vielä siihen.
Nyt imetystaivalta on takana jo lähes 14kuukautta. Tänään tarkalleen 415päivää. Mila syö aamuisin, satunnaisesti päivällä ja illalla ennen nukkumaan menoa. Edelleenkin neiti hyppää syliin itse maitoa pyytämään, ja sen takia minusta ei ole vieläkään ollut hommaa lopettamaan. Syyskuussa tulee kuitenkin stoppi. Vaikka se tuntuu todella todella haikealta niin samaan aikaan myös tuntuu siltä, että on sen aika. Siispä kysynkin teiltä ihanilta neuvoa – miten imetys lopetetaan ”oikein” ? Auttakaa, mä en osaa !
Kaiken kaikkiaan oon suunnattoman ylpeä siitä, että oon saanut tarjota lapselleni pääasiallisen ravinnon hänen ensimmäisenä elinvuotenaan. 14kuukauden aikana oon ylittänyt itseni tän asian suhteen lukemattomia kertoja. Alun arkailun jälkeen musta kuoriutui myös ihan häpeilemätön julki-imettäjä, mistä olen oikeasti aika ylpeä. En olis ikinä itsestäni uskonut. Imetys ei ole itsestäänselvyys, joten mielestäni sitä pitää arvostaa ja vaalia suuresti. Siinä ei ole mitään häpeiltävää tai piiloteltavaa. Yksi maailman luonnollisimmista ja kauneimmista asioista ! <3 Muistakaa se. JA IMETTÄKÄÄ JULKISESTI, milloin vaan ja missä vaan, siinä ei ole mitään väärää.
– Essi
Kyselin alku viikosta blogin Facebookissa, että löytyisikö siellä kiinnostusta pienimuotoiseen kirppikseen. Moni innostui heti ja sai mut tarttumaan tänään aamulla tuumasta toimeen. Kuvailin ensimmäisen kasan Milan pieneksi jääneitä vaatteita teille, ja nyt kirppiskansio löytyy TÄÄLTÄ.
Käykää kurkkimassa jos sieltä löytyisi teidän pikkumimmeille jotain uuttavanhaa vaatekaappiin. Suurinosa on ihan perus ketjuliikekamaa, mutta myös muutama merkkijuttu löytyy seasta. Jossain vaiheessa saatan päivitellä myös lastentarvikkeita ja omia vaatteita myyntiin. Katsotaan ensin millaisen vastaanoton tämä tempaus saa.
Kivaa torstaita sinne !
– Essi
.JPG)
.JPG)
Mä en ehkä kestä, tää kesä tosiaan vetelee viimeisiään. Miten voikin olla näin kakspiippuset fiilikset ? Valtava haikeus miettiessä mennyttä kesää ja lukemattomia hellepäiviä, mutta myös suuri innostus samaan aikaan tulevasta syksystä. Tää tunteiden vuoristorata johtuu varmasti osaltaan siitä, että tää kesä on ollut niin kertakaikkisen onnistunut. Ylivoimaisesti yksi niistä elämäni parhaista. Toisaalta en haluaisi sen loppuvan koskaan, mutta taas toisaalta odotan kuin kuuta nousevaa sitä normaalia arkea, rutiineita, treenausta ja VILLASUKKIA !
Tuskin olen ainoa näiden ristiriitaisten tuntemuksien kanssa näin syksyn kynnyksellä ?
Meidän pesue vietti viikonlopun Konnevedellä. Samalla myös todennäköisesti tämän kesän viimeisen mökkiviinkolopun vanhempieni kesäpaikalla. Oli ihanaa repäistä vielä yksi kunnon mökkireissu kesän loppuun, vähän kuin Nikon kesäloma ei olisi vielä loppunutkaan.
Mökkeily on ihan parasta puuhaa perheen kesken. Saa rentoutua, syödä hyvin, saunoa tunnelmallisessa rantasaunassa, kinastella sisarusten kanssa kuka on tämän kesän mölkkymestari ja katsella laiturin nokassa kauniita auringonlaskuja samalla kun korvissa soi laineiden liplatus.
Ennen kaikkea parasta on kuitenkin se, kun saa nähdä miten pieni töhöttöjä nauttii kaikesta mökkihömpästä niin aidosti. Ne vähäisetkin kiukuttelut jäävät kaupunkiin. Ilmeisesti mökki on myös Milalle sellainen paikka missä voi vain nauttia eikä känkkäränkkä ehdi kyläilemään kaiken touhun keskellä. Iltaisinkaan ei unta tarvitse kauaa hakea vauhdikkaan päivän jäljiltä, yhdessä silmänräpäyksessä pikkumimmi vetää sikeitä jo täyttä häkää.
Koko elokuu meillä mennään edelleen melko kesäfiiliksissä, vaikka syksy kolkutteleekin jo ovia. Kuun jokaiselle viikonlopulle on suunnitteilla kaikkea kesäistä puuhaa. Luvassa on vielä mökkipäivä vanhempieni ja appivanhempien seurassa, Tukholman risteily (mun synttäriviikonloppuna!!!), ystävän läksiäiset ja pari muuta kivaa juttua. Touhua siis riittää ennen kuin arki palaa täysin tähän huusholliin.
Ennen sen oikean syksyn tuloa, nautitaan vielä tästä kesästä täysillä ja sen viimeisistä päivistä ! Näitä hetkiä kun jokainen meistä varmasti muistelee suurella haikeudella viimeistään sinä päivänä kun lämpömittari näyttää ensimmäisiä miinusasteita ulkona.
Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille ! <3
– Essi
