• HOME
  • ABOUT
  • CONTACT

piece by piece

  • ABOUT
  • Comments Count
  • CONTACT
  • Idealista feed
  • Tietoja Blogaajasta

Esiuhmailua

22.10.2014 in yleinen

Meille on muuttanut uhmis. Pieni tirri vetää satalasissa pitkin kämppää, sotketaan, hajotetaan, kiipeillään, paukutellaan ovia, vedellään johdot irti seinistä, juostaan sohvalla ja mitä vielä? Tehdään kaikki päinvastoin mitä yrität neuvoa, opettaa tai kieltää. Viimeisen parin viikon aikana meillä vanhemmilla on meinannut mennä sormi suuhun tuon uhmiksen kanssa.

Meillä ei edelleenkään kiukutella turhista, ainoastaan silloin kuin kielletään. Uhma esiintyy nimenomaan sellaisena päättäväisenä oman tahdon näyttämisellä – ”Minähän teen just niinkun tykkään, oli se sallittua tai ei!”. On se sellanen Justiina, kaulin vain puuttuu.

Rajoja haetaan jatkuvasti. Sen oikein näkee Milan ilmeistä milloin on pahat mielessä. Äitiä ja isiä on myös alettu läpsimään ja nipistelemään, tähän touhuun puututaan heti napakasti, ja aika hyvin se on saatu pidettyä kurissa. Tätä tapahtuu oikeastaan vain silloin kun neiti on väsynyt. Lähinnä ihmetyttää se, että mistä lapsille tää vaihe tulee? Esimerkkiä kun Mila ei ole voinut saada ainakaan kotoa, liekkö sitten mummilassa teini-ikäisten enojen nahistelusta ottanut esimerkkiä? Kuka näistä tietää, mutta sen tiedän että jos tää on vasta ESIuhma, niin miten sitten suu pannaan kun se oikea uhma saapuu. Temperamenttiä ja omaa tahtoa ei nimittäin Milalta puutu.

uhmis

Vertaistukea ja vinkkejä kaivataan. Kertokaa mulle ettei meidän lähes 1v4kk pimu ole ainut varhaisuhmainen tapaus? Miten tähän touhuun sais edes jotain rotia?

 

♥ Essi

Tags : äitiys, arki, kasvatus, kehitys&kasvu, lapsijutut

Previous Marks & Spencer Suomessa
Next Panostusta treenirintamalle

Related posts

VAPPUMEININKEJÄ

KEVÄÄN IHANIN MOLO

RASKAANA?

Lukijan vuorovaikutus

Kommentit

  1. laura sanoo

    22.10.2014 23:11

    Heh, meillä on alkanut totinen uhmis vasta nyt kun poika on 2,5v. Pientä esimakua saatiin myös noihin aikoihin mitä teillä ollaan nyt 😀 meillä saatiin myös ensimmäiset kaupparaivarit kun sieltä ei saatukkaan mitä haluttiin, voi kauhistus! Meillä toi varhaisuhma meni ohi ja nyt palas takasin kahta kauheempana 😀

    Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 13:14

      Ou mai…. mihinhän me joudutaan vielä ton typyn kanssa jos menee samanlailla kun teillä 😀 Kaupparaivareita odotellessa…

      Vastaa
  2. Paprika sanoo

    22.10.2014 23:20

    No meiltäpä löytyy uhmatuhma tietenkin kanssa 😀 Aisla vetää kans tommosia samanmoisia raivareita ja oon huomannut et etenkin just ennen ruokailuja, kun on verensokeri alhaalla.. Lounaalle mennään nykyään mahan kautta karjuen… Mitään ei myöskään ”kuule” kun kielletään. Jos ottaa vaikka jotain kiellettyä niin sit hirveet raivarit kun haen pois 😀

    Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 13:15

      😀 Ihana kun Milalla ja Aislalla menee kaikki niin samoissa 😀

      Vastaa
      • Paprika sanoo

        23.10.2014 14:29

        Joo niinpä! Jännä juttu 🙂

        Vastaa
  3. miia sanoo

    23.10.2014 08:03

    Taijan kirjottaa tarkemmi itekki postauksen. Mut meil on kans aina ollu omatahtoinen ja voimakas temperamenttinen tuo tyttö.. meillä uhmanon vaa ny alkanu näkyy karjumisena joka asiasta. Joku ei mee hänen ajattelemallaan tavalla nii karjuu 5 min putkee.. nykki huutanu lähes koko aamun. Nyt huutaa ku ei pääse roskiksee. 😀

    Juoksis ees tai tekis jtn muuta tuhmaa välil. Ku ei tee muuta ku huutaa. Tsemppiä teillekki!

    Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 13:16

      Kirjoita ihmeessä 🙂 Hahaha voin vaan kuvitella ton karjumisen ! Kiitos, tsempit sinnekin 🙂

      Vastaa
  4. Maaria sanoo

    23.10.2014 09:02

    Meillä oli myös ensimmäinen uhma siinä 1,5v tienoilla. Se kulminoitui huippuunsa noin 2v, ja siitä sitten rupesi pikkuisen jo helpottamaan. Välillä on pahempia kausia ja välillä helpompia, riippuu tietysti lapsen vireystilasta ym. Ei siinä auta muu kuin yrittää pitää pää kylmänä, itselleni se on vaikeaa koska pinna ei ole kauhean pitkä. 1,5v ei oikein vielä ymmärrä syy-seuraussuhdetta, joten vaihe on tosi hankala, kaikki sympatiat teille sinne! Meillä myös lyöminen tuli kuvioihin siinä 2v tienoilla, poju rupesi aina suuttuessaan (kun kiellettiin sadatta tai miljoonatta kertaa) lyömään puhdas raivo silmissään. Se on onneksi aika hyvin saatu jo pois kitkettyä, ja jos poju nykyään silloin tällöin tempaisee nyrkillä suuttuessaan hän kyllä heti tajuaa tehneensä väärin ja menee hetkeksi omatoimisesti joko omaan huoneeseensa tai sitten sen vanhemman syliin rauhoittumaan jota ei lyönyt. Anteeksi osataan myös pyytää.

    Ei tästä tainnut kauheasti apua olla 😀 Voin vain sanoa että tsemppiä ja jaksamista, ja muista se, että jos itsellä palaa välillä käämi niin se on ihan sallittua ja inhimillistä 🙂

    hulivilini.blogspot.fi

    Vastaa
    • Maaria sanoo

      23.10.2014 09:12

      Piti vielä sanomani että itse olen kaksi postausta aiheesta tehnyt:

      Kiristys, uhkailu, lahjonta – eli kuinka selvitä jälkikasvun uhmasta

      Rajoja ja rakkautta – kuinka selvitä uhmasta 2

      Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 13:17

      Hyviä pointteja ja totta puhut 🙂 Helpottava kuulla että tää on aika yleistä jo tässä iässä. Kiitos tsempeistä Maaria, sitä pinnaa varmaan pitäs alkaa kasvattaa tässä vaiheessa 🙂

      Vastaa
      • Essi sanoo

        23.10.2014 13:18

        Niin ja pitääkin lukea nuo sun tekstit, kiva saada vähän vertaistukea tähän tilanteeseen 🙂

        Vastaa
  5. Laura- sanoo

    23.10.2014 13:11

    Huh, niin tutun kuuloista.. Meillä tyttö nyt 1v7kk, ja juuri tuossa Milan iässä meillä alkoi samanlainen touhu. Tytsy on täälläkin erittäin tempperamenttinen ja vilkas, kokeilee virne naamallaan kaikkea kiellettyä ja kun se kielletään, juoksee jo seuraavaan paikkaan. Onneksi sentään jokaisesta kiellosta ei alkaa huutoraivoaminen. Meillä ei oo koskaan lyöty eikä nipistelty, mutta purtu kyllä.. Alusta asti painotettiin että heti jos toiseen sattuu, halataan ja sanotaan anteeksi. Nykyään tekee sen jo omatoimisesti jos satuttaa. Oon ennenkin samaistunu näihin Milan juttuihin, on niin samanlaiset ilmeet ja touhut kun meillä, ja tukkaakin yhtä vähän :D<3

    Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 13:20

      Huh, ei olla ainoita 😀 Ihan samalta kuulostaa tosiaan toi teidän touhu kun meilläkin! Onneksi teillä toi läpsiminen on pysynyt vielä poissa. Meilläkin halitaan aina jos on tehty toiselle tuhmasti, anteeksi ei vielä osata pyytää, mutta sekin aikanaan kun opitaan puhumaan 🙂 Haha, ihana pikku kaljupäät <3

      Vastaa
  6. syysmama13 sanoo

    23.10.2014 13:35

    kuulostaa tutulta! täällä (vasta) 1v 1kk poika, mutta jotain esiuhmaa meilläkin on! poika alotti 10kk iässä heittäytymisen ja selkä kaarella huutamisen, jos jotain kiellettiin. meillä ei vielä lyödä/nipestellä tai paiskota ovia, mutta sotketaan (mm. vedetään pyykit alas narulta, vaatteita pois kaapista), kiusataan koiraa ja otetaan kaikkia kiellettyjä tavaroita. päälle tietysti nauretaan niin kauan kunnes kielletään ja iskii kiukku. sitten heittäydytään lattialle ja karjutaan selkä kaarella hetken aikaa. en osaa edes kuvitella, mitä tää on lähempänä 1,5kk ikää! varmaan aika lystiä. keväälle on sopivasti tulossa pikkusisaruskin 🙂

    Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 23:25

      Ohoh, teillä on alotettu ajoissa 😀 toivotaan että teillä ei meno hirmuisesti mene pahempaan suuntaan kun pikkunenkin on tulossa, ONNEA ODOTUKSEEN <3

      Vastaa
  7. Selina sanoo

    23.10.2014 16:59

    Voi noita Milan kuvia! 😀 Anteeksi ei saisi nauraa, mutta tiedän just tuon hetken!
    Meillä A-murulla oli MIlan ikäisenä vastaavaa, mutta se meni yhtä nopeasti ohi kun alkoikin. Nyt neiti on 2 vuotta ja 3 kk ja pientä uhmatuhmaa on jälleen havaittavissa.

    Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 23:26

      Naurattaa ne meitä vanhempiakin 😀 😀 aika moni varmasti osaa samaistua ! Voi kumpa meilläkin menisi myös suht nopeaa ohi, tää on välillä niin hermoja raastavaa….

      Vastaa
  8. Karoliina sanoo

    23.10.2014 21:10

    Mä olen reilun viikon luonnostellut postausta samasta aiheesta. Mutta kiitos tuon uhmakkaan, mulla ei ole aikaa kirjoittaa. Mies tekee tällä hetkellä ympäripyöreitä päiviä ja tyttö 14kk ei nuku enää päikkäreitä. Meillä meininki on vähän niinku teillä, mutta kertaa sata. Sisältäen raivarit suurinpiirtein missä tahansa tilanteessa. Mä yritän kaivella huumoria tähän hommaan, ehkä sit 20vuoden päästä helpottaa 😉

    Vastaa
    • Essi sanoo

      23.10.2014 23:28

      Vai on teiltä jo päikyt jäänyt pois, oisko joku vaihe? Onko kestänyt jo pitkään ettei päivällä nukuta? 😮 Tsemppiä ja voimia sinne, toivottavasti helpottaa pian <3

      Vastaa
      • Karoliina sanoo

        26.10.2014 19:11

        Mä luulin ensin, että se on joku vaihe, mutta nyt on päivärytmi asettunut niin, ettei päikkäreitä enää nukuta. Olkoon sitten niin. Onneksi se siirtyi suoraan yöuniin ja niitä vedellään 13h putkeen. Ps. sain vihdoin kirjoitettua oman postaukseni aiheesta.

        Vastaa
        • Essi sanoo

          26.10.2014 23:21

          Onneksi se tosiaan sitten siirtyi edes sinne yölle 🙂 Tuunkin lukemaan heti !

          Vastaa

Vastaa käyttäjälle Maaria Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ensisijainen sivupalkki

Piece by Piece on hyvän fiiliksen lifestyleblogi, jossa on inspiroiduttu elämän kauniista puolista vuodesta 2012 alkaen. Blogin sisältö vaihtelee perhearjesta, juhlaan, tyyliin, resepteihin ja kauneusjuttuihin. Lisäksi isossa osassa on sisustus ja häät, joita tanssitaan vihdoin kesällä 2021. Tervetuloa mukaan!

OTA YHTEYTTÄ: essi.vehkala@gmail.com

I N S T A G R A M

K A T E G O R I A T

  • Hyvinvointi
  • Kauneus
  • Koti & sisustus
  • Muoti
  • Näkökulma
  • Oma elämä
  • Parisuhde & perhe
  • Perhe
  • Puheenaiheet
  • Ruoka
  • Ruoka & leivonta
  • Tyyli
  • yleinen

B L O G I A R K I S T O

Copyright © 2025 piece by piece · Theme by SheShoppes

Copyright © 2025 · Bella Banana for Genesis on Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään