Meille on muuttanut uhmis. Pieni tirri vetää satalasissa pitkin kämppää, sotketaan, hajotetaan, kiipeillään, paukutellaan ovia, vedellään johdot irti seinistä, juostaan sohvalla ja mitä vielä? Tehdään kaikki päinvastoin mitä yrität neuvoa, opettaa tai kieltää. Viimeisen parin viikon aikana meillä vanhemmilla on meinannut mennä sormi suuhun tuon uhmiksen kanssa.
Meillä ei edelleenkään kiukutella turhista, ainoastaan silloin kuin kielletään. Uhma esiintyy nimenomaan sellaisena päättäväisenä oman tahdon näyttämisellä – ”Minähän teen just niinkun tykkään, oli se sallittua tai ei!”. On se sellanen Justiina, kaulin vain puuttuu.
Rajoja haetaan jatkuvasti. Sen oikein näkee Milan ilmeistä milloin on pahat mielessä. Äitiä ja isiä on myös alettu läpsimään ja nipistelemään, tähän touhuun puututaan heti napakasti, ja aika hyvin se on saatu pidettyä kurissa. Tätä tapahtuu oikeastaan vain silloin kun neiti on väsynyt. Lähinnä ihmetyttää se, että mistä lapsille tää vaihe tulee? Esimerkkiä kun Mila ei ole voinut saada ainakaan kotoa, liekkö sitten mummilassa teini-ikäisten enojen nahistelusta ottanut esimerkkiä? Kuka näistä tietää, mutta sen tiedän että jos tää on vasta ESIuhma, niin miten sitten suu pannaan kun se oikea uhma saapuu. Temperamenttiä ja omaa tahtoa ei nimittäin Milalta puutu.
Vertaistukea ja vinkkejä kaivataan. Kertokaa mulle ettei meidän lähes 1v4kk pimu ole ainut varhaisuhmainen tapaus? Miten tähän touhuun sais edes jotain rotia?
♥ Essi
Tags : äitiys, arki, kasvatus, kehitys&kasvu, lapsijutut
Heh, meillä on alkanut totinen uhmis vasta nyt kun poika on 2,5v. Pientä esimakua saatiin myös noihin aikoihin mitä teillä ollaan nyt 😀 meillä saatiin myös ensimmäiset kaupparaivarit kun sieltä ei saatukkaan mitä haluttiin, voi kauhistus! Meillä toi varhaisuhma meni ohi ja nyt palas takasin kahta kauheempana 😀
Ou mai…. mihinhän me joudutaan vielä ton typyn kanssa jos menee samanlailla kun teillä 😀 Kaupparaivareita odotellessa…
No meiltäpä löytyy uhmatuhma tietenkin kanssa 😀 Aisla vetää kans tommosia samanmoisia raivareita ja oon huomannut et etenkin just ennen ruokailuja, kun on verensokeri alhaalla.. Lounaalle mennään nykyään mahan kautta karjuen… Mitään ei myöskään ”kuule” kun kielletään. Jos ottaa vaikka jotain kiellettyä niin sit hirveet raivarit kun haen pois 😀
😀 Ihana kun Milalla ja Aislalla menee kaikki niin samoissa 😀
Joo niinpä! Jännä juttu 🙂
Taijan kirjottaa tarkemmi itekki postauksen. Mut meil on kans aina ollu omatahtoinen ja voimakas temperamenttinen tuo tyttö.. meillä uhmanon vaa ny alkanu näkyy karjumisena joka asiasta. Joku ei mee hänen ajattelemallaan tavalla nii karjuu 5 min putkee.. nykki huutanu lähes koko aamun. Nyt huutaa ku ei pääse roskiksee. 😀
Juoksis ees tai tekis jtn muuta tuhmaa välil. Ku ei tee muuta ku huutaa. Tsemppiä teillekki!
Kirjoita ihmeessä 🙂 Hahaha voin vaan kuvitella ton karjumisen ! Kiitos, tsempit sinnekin 🙂
Meillä oli myös ensimmäinen uhma siinä 1,5v tienoilla. Se kulminoitui huippuunsa noin 2v, ja siitä sitten rupesi pikkuisen jo helpottamaan. Välillä on pahempia kausia ja välillä helpompia, riippuu tietysti lapsen vireystilasta ym. Ei siinä auta muu kuin yrittää pitää pää kylmänä, itselleni se on vaikeaa koska pinna ei ole kauhean pitkä. 1,5v ei oikein vielä ymmärrä syy-seuraussuhdetta, joten vaihe on tosi hankala, kaikki sympatiat teille sinne! Meillä myös lyöminen tuli kuvioihin siinä 2v tienoilla, poju rupesi aina suuttuessaan (kun kiellettiin sadatta tai miljoonatta kertaa) lyömään puhdas raivo silmissään. Se on onneksi aika hyvin saatu jo pois kitkettyä, ja jos poju nykyään silloin tällöin tempaisee nyrkillä suuttuessaan hän kyllä heti tajuaa tehneensä väärin ja menee hetkeksi omatoimisesti joko omaan huoneeseensa tai sitten sen vanhemman syliin rauhoittumaan jota ei lyönyt. Anteeksi osataan myös pyytää.
Ei tästä tainnut kauheasti apua olla 😀 Voin vain sanoa että tsemppiä ja jaksamista, ja muista se, että jos itsellä palaa välillä käämi niin se on ihan sallittua ja inhimillistä 🙂
hulivilini.blogspot.fi
Piti vielä sanomani että itse olen kaksi postausta aiheesta tehnyt:
Kiristys, uhkailu, lahjonta – eli kuinka selvitä jälkikasvun uhmasta
Rajoja ja rakkautta – kuinka selvitä uhmasta 2
Hyviä pointteja ja totta puhut 🙂 Helpottava kuulla että tää on aika yleistä jo tässä iässä. Kiitos tsempeistä Maaria, sitä pinnaa varmaan pitäs alkaa kasvattaa tässä vaiheessa 🙂
Niin ja pitääkin lukea nuo sun tekstit, kiva saada vähän vertaistukea tähän tilanteeseen 🙂
Huh, niin tutun kuuloista.. Meillä tyttö nyt 1v7kk, ja juuri tuossa Milan iässä meillä alkoi samanlainen touhu. Tytsy on täälläkin erittäin tempperamenttinen ja vilkas, kokeilee virne naamallaan kaikkea kiellettyä ja kun se kielletään, juoksee jo seuraavaan paikkaan. Onneksi sentään jokaisesta kiellosta ei alkaa huutoraivoaminen. Meillä ei oo koskaan lyöty eikä nipistelty, mutta purtu kyllä.. Alusta asti painotettiin että heti jos toiseen sattuu, halataan ja sanotaan anteeksi. Nykyään tekee sen jo omatoimisesti jos satuttaa. Oon ennenkin samaistunu näihin Milan juttuihin, on niin samanlaiset ilmeet ja touhut kun meillä, ja tukkaakin yhtä vähän :D<3
Huh, ei olla ainoita 😀 Ihan samalta kuulostaa tosiaan toi teidän touhu kun meilläkin! Onneksi teillä toi läpsiminen on pysynyt vielä poissa. Meilläkin halitaan aina jos on tehty toiselle tuhmasti, anteeksi ei vielä osata pyytää, mutta sekin aikanaan kun opitaan puhumaan 🙂 Haha, ihana pikku kaljupäät <3
kuulostaa tutulta! täällä (vasta) 1v 1kk poika, mutta jotain esiuhmaa meilläkin on! poika alotti 10kk iässä heittäytymisen ja selkä kaarella huutamisen, jos jotain kiellettiin. meillä ei vielä lyödä/nipestellä tai paiskota ovia, mutta sotketaan (mm. vedetään pyykit alas narulta, vaatteita pois kaapista), kiusataan koiraa ja otetaan kaikkia kiellettyjä tavaroita. päälle tietysti nauretaan niin kauan kunnes kielletään ja iskii kiukku. sitten heittäydytään lattialle ja karjutaan selkä kaarella hetken aikaa. en osaa edes kuvitella, mitä tää on lähempänä 1,5kk ikää! varmaan aika lystiä. keväälle on sopivasti tulossa pikkusisaruskin 🙂
Ohoh, teillä on alotettu ajoissa 😀 toivotaan että teillä ei meno hirmuisesti mene pahempaan suuntaan kun pikkunenkin on tulossa, ONNEA ODOTUKSEEN <3
Voi noita Milan kuvia! 😀 Anteeksi ei saisi nauraa, mutta tiedän just tuon hetken!
Meillä A-murulla oli MIlan ikäisenä vastaavaa, mutta se meni yhtä nopeasti ohi kun alkoikin. Nyt neiti on 2 vuotta ja 3 kk ja pientä uhmatuhmaa on jälleen havaittavissa.
Naurattaa ne meitä vanhempiakin 😀 😀 aika moni varmasti osaa samaistua ! Voi kumpa meilläkin menisi myös suht nopeaa ohi, tää on välillä niin hermoja raastavaa….
Mä olen reilun viikon luonnostellut postausta samasta aiheesta. Mutta kiitos tuon uhmakkaan, mulla ei ole aikaa kirjoittaa. Mies tekee tällä hetkellä ympäripyöreitä päiviä ja tyttö 14kk ei nuku enää päikkäreitä. Meillä meininki on vähän niinku teillä, mutta kertaa sata. Sisältäen raivarit suurinpiirtein missä tahansa tilanteessa. Mä yritän kaivella huumoria tähän hommaan, ehkä sit 20vuoden päästä helpottaa 😉
Vai on teiltä jo päikyt jäänyt pois, oisko joku vaihe? Onko kestänyt jo pitkään ettei päivällä nukuta? 😮 Tsemppiä ja voimia sinne, toivottavasti helpottaa pian <3
Mä luulin ensin, että se on joku vaihe, mutta nyt on päivärytmi asettunut niin, ettei päikkäreitä enää nukuta. Olkoon sitten niin. Onneksi se siirtyi suoraan yöuniin ja niitä vedellään 13h putkeen. Ps. sain vihdoin kirjoitettua oman postaukseni aiheesta.
Onneksi se tosiaan sitten siirtyi edes sinne yölle 🙂 Tuunkin lukemaan heti !