Mulla on viimeisen parin viikon ajan ollut kummallisia oireita. Lotuksen paperimainos saa silmäkulmat kostumaan, atopia on jälleen puhjennut yhden välitalven jälkeen, väsymys ja ihmeelliset himot vaivaa. Nää on kaikki samankaltaisia oireita, mistä kärsin myös Milan odotusaikana. Kaiken lisäksi myös ne oli myöhässä ainakin reilun viikon verran, kun viime sunnuntaina kauppareissulta napattiin mukaan raskaustesti. Testi tehtiin ja negaa näytti, mutta mitä ajatuksia ja tunteita mahdollinen raskaus meissä ehtikään jo herättää?
Mä kysyin Nikolta pari päivää sitten onko OK jos kirjoitan postauksen episodista, mun piti nimittäin itsekin hetki punnita onko tää jotenkin liian henkilökohtainen aihe. Lupa tuli, ja mä koin loppupeleissä tosi tarpeelliseksi käydä näitä fiiliksiä vähän läpi vielä kirjoittaen ajatuksia puhtaaksi. Järkisyyt on pitäneet haaveet uudesta vauvasta vakavasti ottaen hyvin kurissa, mutta jollain tavalla tuo testin tekeminen järkytti meidän maailmaa. Salaa taidettiin toivoa plussaa, mutta silti yksi viiva oli helpotus jättäen kuitenkin tyhjän olon. Osaksi halusin aiheesta kirjoittaa myös siksi, että tasaiseen tahtiin kommenttiboxiin tippuu kysymyksiä milloin Mila voisi mahdollisesti saada pikkusisaruksen ja myös siksi että se tunteiden kirjo yllätti mut ja meidät täysin. Parissa päivässä ehdittiin miettiä mahdolista uutta tulokasta, miten toimittaisiin ja mitä tehtäisiin. Onnellisia ainakin oltaisiin, entisestäänkin! Isosti se olisi jälleen elämää mullistanut, juuri kun tää taaperoarki ollaan saatu kunnolla käyntiin ja suunnitelmia ensi syksyksi tehtyä. Toinen lapsi on ehdottomasti haaveissa tulevaisuudessa, mutta uutta raskautta ei varsinaisesti toivota juuri nyt tähän saumaan elämää. Kuitenkin jo tuo pienenpieni mahdollisuus osoitti sen, että todella nopeasti asiasta me molemmat innostuttaisiin tässäkin elämäntilanteessa. Tosin olisi se ollut aika ihmejuttu, minipillerivauvan jälkeen vielä kierukkababy putkeen!
”Nyt jos me oltais raskaana voisin heti ostaa sen minikokoisen nahkatakin ja farkut, se nimittäin olis poika!”. Niko ehti ajatuksissaan jo vaateostoksille ja arvailla myös sukupuolta, kun vielä viime viikolla mietittiin mun raskausoireita. Tuohon lauseeseen ja Nikon ilmeeseen sitä sanoessa mun sydän suli, totaalisesti. En olis aavistanut että reaktio olisi ollut tuo. Ajatukset hiipi väkisinkin tulevaisuuteen, aikaan kun Mila on valmis hyppäämään isosiskon saappaisiin ja jolloin kaikki on muutenkin sillä mallilla että voidaan alkaa yrittää ensimmäistä kertaa vauvaa ihan tositarkoituksella. Voi ei, se on varmasti jännittävää aikaa se! Kaksi, kolme vuotta tilanteesta riippuen siihen kuitenkin menee. Ensi syksynä mä jatkan mun merkonomiopintoja tavalla tai toisella, vahvimpana vaihtoehtona ajatuksissa siintää oppisopimuskuviot. Opintojen jälkeen voisi ollakin sitten se sauma useammallekin mullistavalle jutulle… Maltan tuskin odottaa!
Sekavasettihän tästä syntyi, mutta sekavat on kirjoittajan ajatuksetkin. Antakaa anteeksi. Tää teki mulle kuitenkin hyvää, sanoa ihan oikeasti ”ääneen” nää fiilikset ja ehkä osaltaan myös vastata näin läheistenkin hiljaisiin kysymyksiin milloin meidän perheen on aika taas kasvaa. Vastaus on, toivottavasti joskus vuosien sisällä tulevaisuudessa, sen enempää en voi enkä osaa ennustaa.
Samankaltaisia kokemuksia kuulisin mielelläni! Ihanaa keskiviikon myöhäisiltaa kaikille ♥
Wuuu kun olin jo jee otsikon luettuani :D. Mutta joo, miulla on jotenkin imetyksen lopettamisen jälkeen ennen menkkoja ollu tosi outoja oloja, samantyylisiä kuin ennen ku plussasin. Paksuna ei olla, niin en tiedä miksi kroppa outoilee. Hormonit? 😀
Hyvä teksti, kiva lukea tälläistä henkilökohtasempaakin :)!
Mä arvasin et otsikko voi aiheuttaa noita reaktioita ja siks en voinut vastustaa kiusausta 😀 Sori! Ahaa, eli tällä vois olla yhteys siis tohon imetyksen lopetukseen? Hmm.. se käviskin ehkä jotenkin järkeen 🙂 Voihan hormonit!!!!
Kiitos Tiina, jatketaan siis tällä linjalla 🙂
Meillä kävi vähän samantapaisesti. Oltiin puhuttu, että ensimmäisen vauvan jälkeen pitäisimme ainakin muutaman vuoden taukoa. Ehtisin valmistumaan ja yrittää työelämään. Vauva-ajatukset nostivat hiljaa päätään, mutta sitten tuli hetki, kun epäilin raskautta vahingon kautta (olin unohtanut ottaa minipillerin) ja minulla ei kuukautisia muutenkaan minipillereiden aikaan ole ollut, niin en voinut siitäkään tulkita, olisiko jotain sattunut. Odoteltiin jonkin aikaa, että testin voi tehdä ja tässä ajassa ehti mietiskellä kaikenlaista ja huomata, kuinka sitä toivoikin että testi näyttäisi plussaa. Testi näytti negatiivista, mutta tämän seurauksena päätettiin sitten muuttaa meidän suunnitelmia: toinen lapsi saa nyt tulla, jos on tullakseen ja hoidan sitten kaksi lasta putkeen ennen kuin lähden pitkäkestoisemmin keskittymään työelämään. Päälle kuukausi päätöksen jälkeen odotinkin sitten toista lastamme ja ensi viikolla tulee raskauden puoliväli täyteen ja vuoden alkupuolella valmistun maisteriksi 🙂
Mutta siis, ymmärrän todella hyvin millaisia ajatuksia olet/olette käyneet läpi ja varmasti jokainen meistä löytää sitten sen parhaan ratkaisun, jos ns. kohtalo ei ole sitä päättänyt puolestamme.
Kiitos kun kommentoit ja kerroit oman tarinan <3 Näitä on ihana ja helpottava lukea, etenkin se että ne tunteet on ihan normaaleita. Voi kun mekin voitais pyörtää tää päätös, mutta meillä taidetaan mennä järki edellä tällä kertaa. Onnea sinne hurjasti odotukseen ja tietty myös tulevan valmistumisen johdosta <3 HYVÄ TE!
Hyvä kun sait purettua, ja ainakin minä sain sinun ajatuksesta täysin kiinni. <3
Ihana Selina, kiva kun otit kopin <3
Minullahan on aina kaapissani kasa raskaustestejä, olen tosi vainoharhainen ja useamman kerran ehtinyt jo testaillakkin nyt Islan syntymän jälkeen, aina testi on näyttänyt negaa suureksi helpotuksekseni, vauva ei vielä olisi ajankohtainen vuosiin, onhan Islakin vielä minun mielestäni ihan vauva. 🙂
Minä muuten olen opiskellut oppisopimuksella merkonomiksi, kirjoittelin siitä edelliseen blogiini mutta postaus on valitettavasti jo siirtynyt pelkästään omiin arkistoihini, suosittelen kyllä mutta onhan se tietysti hiukan raskaampaa kun päätyönä on käydä ihan täydet tunnit aina töissä ja siihen päälle ekstrana kouluhommat, toki toimisi ellei kotona odottaisi huomionkipeä lapsi ja pyykkivuori mutta sitkeydellä selvittiin ja vielä ihan hyvin arvosanoin, nyt jo vakavasti olen suunnittelemassa keväällä ammattikorkeaan hakua. 🙂
Hahaa täytyisköhän meillekin ostaa jo varastoon 😀 Hitsi, oispa ollu kiva niitä lukea! Mä kun en oikeestaan tosta oppisopimushässäkästä vielä tiedä käytännössä mitään… Mutta joo, varmasti on raskasta, mut luulen että se silti sopii mulle paremmin kun oon enemmän käytännöntyyppi kun lukutoukka. Hienosti sä oot siis vetänyt, ja onnea tuleviin opintohaasteisiin <3 oot aikamoinen kun vielä ammattikorkeeseenkin suuntaat! Tosin sama siintää kyllä munkin haaveissa vielä 🙂
Ihana postaus, kiitos siitä. Nykyään blogeissa on vedetty yksityisyyden rajaa mielettömän tiukaksi, joten niiden lukemisestakaan ei saa oikein mitään enää irti. Toki löytyy myös poikkeuksia 🙂 Kaikilla samat postaukset, samoista asioista, bloggaajista ei saa minkäänlaista kuvaa, kun persoona rajataan kokonaan pois blogista. Alkanut blogi toisensa jälkeen maistua puulta, valitettavasti.
Joten tällaisia lisää kiitos, postauksia jotka oikeasti kertovat sinusta ja teistä ja ajatuksistanne 🙂 Oikeaa elämää, vähän enemmän kuin se pelkkä persoonaton pintaraapaisu. Vaikutat kivalta persoonalta!
Ja itse asiasta; meillä on Milaa hippusen vanhempi lapsi ja eilen tein positiivisen raskaustestin. Tätä halusimme, meille aika on sopiva, keskityn vain lapsiin, jonka jälkeen voin keskittyä työelämään ilman pitkiä taukoja. Silti olen välillä kauhusta kankea, että millaista sirkusta se elämä onkaan kahden lapsen kanssa 😀 Enkä muutenkaan suurempaa vauvakuumetta ole nyt potenut, en edes ennen ensimmäistä. Järjen ja tunteen sekoitus kai se paras, teillä taitaa järki ja tunteet sanoa toista? 😀 Mutta jos molemmat olette noin valmiita, niin miksi odottaa? 😉 Työelämä kyllä odottaa, voit sitten kerralla keskittyä siihen ja lapsista olisi seuraa toisilleen, Milakin saisi olla pidempään kotona ja aloittaa mahdollisen hoidon sisaruksen kanssa – ei ollenkaan niin pelottavaa (myöskään äidille). Tämä nyt vain oli toinen näkökulma, minäkin nimittäin ensin olin sitä mieltä että järkisyistä odotamme vielä. Nyt odotamme onnellisesti toista, juuri näin tämän piti mennä – vaikka välillä kauhistuttaakin ^^
Kiitos itsellesi <3 Huippua että pidit tän tyylisestä postauksesta, näitä kun on täällä näkynyt vielä aika vähän. Pyrin kyllä tässä tulevan vuoden aikana vähän avoimempaan tyyliin, eli kiva jos se miellyttää 🙂
ONNEA <3 näitä uutisia on aina ihana kuulla!
Meillä tosiaan ongelma on juurikin tuo että järki sanoo toista kun sydän, mutta nyt ainakin mennään näin. Ja jos ei ihmettä tapahdu niin järkiedelle mä hoidan koulun nyt tässä välissä alta. Toisaalta harmittaa että se jäi aikanaan kesken, mutta kaikella lienee tarkoitus. 🙂 Ja toi sun toinen näkökulma on kyllä punnittu myös, mutta mutta… meille kakkosen aika taitaa silti olla myöhemmin.
Ehkä raskaus ei vain näy vielä testeissä, kun on sen verran alussa 😉
Itsellä kävi niin, että alkoi ilmaantua tuttuja oireita, mutta testi näytti negaa. Ja samanlainen tyhjä tunne jäi itsellekin.
Kas kummaa, pari viikkoa ja uusi testi näyttikin positiivista 🙂
Tuskinpa vain, alkuviikosta NE kävi jo kylässä 😉 Joten se siitä…
Oo onnea sinne odotukseen hurjasti <3
Voi kerkesin jo innostua teidän puolesta! 😀 Aina ei näitä asioita voi järjellä päättää 🙂 <3
Ihana Nella <3 Juu ei, mutta niin kauan kun voi niin sillä järjellä me mennään ainakin toistaiseksi 😀
Tuttuka tuntemuksia. Meillä tuo poika 1 v 3 kk. Toinen saisi tulla kunhan itse ensin löytäisin töitä. Olen myöskin tässä lähiaikoina joutunut tekemään testin mutta negatiivinen oli. Toisaalta helpottunut olo, mutta toisaalta surullinen. :/
Toivottavasti töitä löytyisi pian ja saisitte sitten myös toteuttaa haaveen kakkosesta <3 Pidetään peukut ja varpaat pystyssä!!
Voi, tiedän ton tunteen niin hyvin – ensin valmistautuu henkisesti mahdolliseen vauvaan, sitten tuleekin täti kylään ja tyhjyys tilalle. Kai luonto on sen tarkoittanutkin niin, että useimmiten sitä vauvaa aina toivoo 🙂
Meillä alkaa kunnolla yritys nyt keväällä, toivoisin niin paljon, etten joutuisi enää pettymään :/ Etenkään sen positiivisen testin jälkeen…
Tsemppiä teille, olispas hauskaa, jos Mila tosiaan isosiskon tittelin itselleen nappaisi :))
Näinpä juuri Hanna. Mä toivon teidän yritykseen niin paljon hyvää kun vaan voi, toivottavasti sitten tärppää pian ja pieni jaksaa loppuun asti <3
Tuttu tunne kyllä täälläkin! Syön pillereitä ja kaikki mennyt niinkun kuuluu, kunnes NE ei enään tulleetkaan.. Voisin sanoa, että paniikki iski.. oli myös kaikkia muita tuntemuksia, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna uskon, että kroppa vaan reagoi niihin pohdintoihin.. No raskaana en ole, vaikka tältä naisten vaivalta olen välttynyt jo neljä kuukautta 😀
Kyllä täälläkin on hirveä vauvakuume, mutta pakko saada opinnot pakettin ensin, onneksi enään puolitoistavuotta jäljellä valmistumiseen, ja opiskellahan voi raskaanakin 😉
Voi meitä naisia kun nuo hormonit pistää meidät ihan sekiasin 😀 Ja tuo sun uskomus voi oikeesti olla ihan totta!
Meillä taitaa sit olla aika sama tilanne 🙂 Ja totta tuo jälkimmäinen, pitää pistää korvan taakse 😉
Pakko sanoa alkuun, että rakastan sun blogia! Olin niin innoissani kun bongasin sut instasta ja löysin tänne 🙂
Tuttuja fiiliksiä kirjoitit ylös! Meillä oli niin, että yllärinä suunnittelematta perheeseemme syntyi ihana kuopus 🙂 suunnitelmat heitti volttia ja muistan miten kauhuissaan mieheni kanssa aluksi oltiin kun plussa pamahti testiin! Esikoinen oli vasta juuri viettänyt ensimmäisiä synttäreitään ja uusi jakso taaperon vanhempina oli alkanut… Ei ollut pienessä mielessäkään käynyt, että sisarus hommattaisiin niin nopeasti. No tässä sitä nyt ollaan kahden lapsen hieman vajaa 2v ja 3 viikkoisen äitinä ja tuntuu, että palaset on nyt loksahtaneet paikoilleen 🙂 onnellisempi en voisi olla!
<3 Kiitos Nepa kun kerroit, lämmittää mieltä <3 huippua että löysit paikan päälle!
Voi mulla vaan vauvakuume pahenee lukiessa tuollaisia kokemuksia. Toisaalta kun olis niin ihanaa että pienillä olis pienet ikäerot, mutta KUN…. Kaikkea hyvää teidän pesueelle ja onnea uudesta tulokkaasta <3
Ihana postaus! 🙂 ja Onhan lapsien tulo aina yksi mullistavimmista asioista elämässä niin miksipä se ei herättäisi ristiriitaisia tunteita, niitä on turha pelätä..
Itselläkin toinen tulokas aiheutti ensin kauhun tunteet, yhden kanssa kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi helppoa. Nyt raskauden puolivälissä olen taas huisin innoissani ja odotan ystävysten tapaamista <3
Itse sain ohjeen aikoinani, että koskaan ei ole hyvä aika tehdä lapsia. Tarkoittaen, että aina jää jotain kesken; työ, koulu, harrastus ym. Ikinähän ei ole tilannetta että elämässä ei olisi mitään mikä ei voisi keskeytyä!
Totta ihan joka sana 🙂 Alkushokista kun toipuu niin varmasti lapsi kuin lapsi on aina loppupeleissä ihana ja onnen asia oli elämäntilanne mikä tahansa. Ovathan he kaikki lahjoja niin arvokkaita pieniä <3 Hei mä oon saanut ihan saman ohjeen ja oon kyllä samaa mieltä!
Onnea teille uuden odotukseen <3
Jos se olisi ollut plussa niin se olisi ollut tarkoitettu niin <3 kohta teillä on uusi koti ja kaikkee! Ihanaa!
Totta puhut E <3 Niinpä, niissä riittää nyt kaikkea uutta tähän hetkeen! Toivottavasti kaikki menee vaan nappiin tuon uuden kodin suhteen 🙂
Mulla oli kuopuksen odotuksen alkaessa yhdet valemenkat! Oireita alkoi olemaan ja ihmettelin kun syke nousi juoksulenkillä, siitä epäilinkin raskautta. Tokia menkkoja ei sit tullutkaan. Testasin sillä tikulla mikä näytti viikkoja ja 2-3 viikkoa raskaana se näytti silloin kun testasin ja aikalailla oikein näyttikin.
Jotkut raskautuu helposti ehkäisystä huolimatta. Jos nyt näin kävisi niin sitten se olisi niin tarkoitettu <3
Voih. Minä ainakin kehottaisin tekemään niinkuin sydän käskee. Miettimään mikä elämässä oikeasti tekee onnelliseksi. Kaikkea kun ei voi loppupeleissä suunnitella. Meillä aloitettiin yritys hiukan ennen kun aloitin opiskelut (yksi ammatti jo ennestään), ja mites kävikään, kaksi vuotinen koulu lähenee loppuaan ja ei ole vieläkään pienestä tietoa. Olen siis äärimmäisen onnellinen, että aloitettiin ajoissa ja omaa sydäntä kuunnellen, meille oma perhe on paljon suurempi haave kuin menestyä työelämässä tms. ja siksi yrityskin meni edelle, vaikka koulu olisikin saattanut jäädä kesken 🙂 toinen ajatus päätökseen oli se, että tiesin, etten koskaan olisi katunut vaikka vauva olisi tullut heti, mutta varmasti olisin katunut, jos olisikin sattunut jotain mikä olisi murskannut haaveet omasta pienestä (jomman kumman sairastuminen yms). Nyt tiedän, että kaikkemme ainakin olemme yrittäneet, tutkimukset ovat jo käynnissä ja valmistunkin. Toivottavasti te ette joudu asiaa käymään pitkän kaavan mukaan, mutta kannattaa silti muistaa, että kaikkea ei tosiaan voi aina suunnitella.. Suuntaan jos toiseen 😉 mukavaa alkuvuotta 🙂