Huhuh mikä päivä, ja täällä sitä silti vaan kukutaan vielä koneen ääressä. Tänään on taas vietetty päivää tyttöjen kesken Milan kanssa, sillä Niko on tuttuun tapaan painanut duunia. Onneksi uurastus palkitaan pian, sillä kuntosalin avautumiseen ei ole enää kovin pitkästi, kesäkuussa kun kaiken pitäisi olla valmista ja ensimmäisten asiakkaiden päästä jumppaamaan. Niin jännää! Tänään on myös juhlittu mun kaksos pikkuveljien syntymäpäiviä mummilassa perheen ja sukulaisten ympäröimänä, eli meininkiä on riittänyt. Mila oli aivan poikki kun illalla päästiin kotiin ja sammui kuin saunalyhty ja aika nopeasti sai myös tuon isomman rakkaan toivotella hyville unille. Päivä on ollut sen verran vauhdikas, ettei itse ole vielä ihan osannut rauhoittua vaikka olo on ihan puhki. No onneksi huomenna saa luvan kanssa nukkua pitkään… eli ainakin ysiin!

Tänään täyttyi jälleen myös uusi raskausviikko, ja aika hurjalta tuntuu ettei laskettuun ole aikaa kuin hassut 12 viikkoa. Viimeinen kolmannes on potkaistu käyntiin ja olo on epätodellinen. Ihan oikeasti aletaan olla jo melko pitkällä. Jos vauva päättäisi jo syntyä, olisi hänellä hyvät mahdollisuudet selvitä. Toivotaan kuitenkin, että mahdollisimman pitkään herra malttaisi pysyä masun puolella, sillä ensi viikolla jännitysmomentteja loppuraskauteen lisää se, että Niko lähtee reissuduuniin luultavasti siihen asti, että uusi rakas syntyy. Fiilikset on kieltämättä asian suhteen vähän ristiriitaiset, ja jännittää kyllä aika pirusti miten tää alkukesä selviydytään. Ei auta kuin uskoa, että kaikki menee hyvin ja heinäkuussa saadaan sitten vauvakuplailla koko perheen kesken kunnolla.

Painoa on tässä raskaudessa tullut vähän tiuhempaa tahtia kuin Milasta, mutta sille ei tällä hetkellä oikein voi mitään. Syön tasapainoisesti, mutta liikkuminen on tosi minimissä. Tietysti se jossain määrin ahdistaa, kun omiin vaatteisiin ei mahdu ja olo on tosi turvonnut. Tuntuu ettei tällä hetkellä todellakaan ole kotona kropassaan, vaikka samaan aikaan rakastaa vartaloaan ja sen kykyä kasvattaa uutta elämää. Voiton puolella onneksi jo ollaan ja syksyllä saa sitten voimat ja kropan takaisin, jolloin pääsee myös nauttimaan kivuttomasta liikunnasta. Sitä mä kyllä kieltämättä odotan ihan superpaljon, vaikka raskaana olostakin suureksi osaksi nautin mielettömästi. Kuinka ristiriitaista oikeasti voikaan olla? Varmaan muutama muukin odottaja jakaa nää samat fiilikset?

Keskiviikkona mulla oli lääkärineuvola, jossa kaikki oli ihan mukavasti. Kuukaudessa painoa oli tullut melkein 3kiloa lisää, mikä vähän jymäytti, mutta muuten kaikki oli aika jees. Raskausdiabeteksen jännäily osoittautui tässäkin raskaudessa turhaksi, mutta kilppariarvot taas ei olleet parantuneet tarpeeksi ja lääkitystä nostettiin. Katsotaan miten uusi annostus lähtee puremaan, toivottavasti hyvin! Yllätyksenä tuli, että jo nyt tehtiin tässä vaiheessa sisätutkimus, sillä muistaakseni Milan aikaan ei tehty? Voi olla tietysti että muistan väärin, mutta toisaalta ihan hyväkin. Paikat oli vielä visusti kiinni ja kaikki enteili hyvää loppuraskautta silmällä pitäen. SF jatkaa tasaista nousuaan keski- ja yläkäyrän välissä, joten nyt odotellaan seuraavaksi kesäkuun alun kontrolliultraa. Jospa se istukkakin olisi sieltä noussut sen verran, että h-hetken koittaessa saisi synnyttää toiveiden mukaan alateitse. Peukut pystyssä täytyy elellä vielä muutamat viikot.

Nyt alkaa sen verran lupata silmä, että ei auta kuin kömpiä petiin, aamulla saakin sitten herätä valmiiseen aamupalapöytään! Aika ihana päivä taas tiedossa, huomenna juhlitaan kunnolla, ja vieläpä meitä kaikkia ÄITEJÄ ♥ tai siis itseasiassa tänään jos tarkkoja ollaan. Siispä toivotankin jo nyt, Ihanaa ÄITIENpäivää kaikille ♥

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : perhe, raskaus, vauvajutut