Moi olen Essi, ja olen koukussa SOMEEN.
Kesän aikana mielessäni on kytenyt ideoita, siitä mitä tehdä tälle ylenpalttiselle sometukselle joka jo jollain tavalla hallitsee omaa elämää ? Okei, toki suurin syy koneen ja puhelimen näpräykselle omalla kohdalla on bloggaus, mutta se kaikki ylimääräinen mitä tapahtuu sen ympärillä – siitä on karsittava isolla kädellä. Samoin myös tuon toisen puoliskon.
Tässä nykymaailmassa me ihmiset missataan niin suunnaton määrä asioita, kokemuksia ja hetkiä – somen takia. Se on tosi iso sääli. Pariskunnat lähtevät viettämään treffi-iltaa ravintolaan ja istuvat pöydässä, molemmilla oma älypuhelin kourassa. Äiti istuu hiekkalaatikon reunalla leikkien toisella kädellään taaperonsa kanssa ja nappaillen kuvia toisella kädellä Instaan. Iso kaveriporukka on viettämässä iltaa pitkästä aikaa yhdessä ja silti lähes koko porukka somettaa kilpaa yökerhon nurkkapöydässä. Perheaamiaisella kaikki muka syövät yhdessä ja isä lukee puhelimestaan samaan aikaan päivän uutisia (Facebookista). Esimerkkejä on lukemattomia, ja mun mielestä tää on aika surullista. Kaiken lisäksi kaikki nuo esimerkit on viimeisien viikkojen aikan koettu mun omassa elämässä – useaan otteeseen ! Ongelma on siis todellinen.
Näin alkuun olen päättänyt että tässä perheessä aamut ja illat päättyvät somettomalla tunnilla. Keskitytään niihin rakkaimpiin ja päivän parhaisiin hetkiin ilman häiriötekijöitä. Aiemmin olen aloittanut aamun heti tarkistaen mailin, Instan ja Facebookin, ja joskus en ehdi edes sängystä nousta ennen tätä iPhonella tapahtuvaa rituaalia. Nyt puhelin saa jäädä sinne sängyn viereen, kun Milan kanssa noustaan aamutoimiin. Saa niin paljon nopeammin aamun kunnolla käyntiin, nauttia rauhassa vain olemisesta ilman turhia häiriötekijöitä. Samoin illalla, kun 7 uutiset alkavat rauhoittuu meidän perhe. Puhelimet pois, läppärin kansi kiinni, tosin se on todella harvoin auki muutenkaan Milan hereillä ollessa. Illan viimeinen tunti ennen pikkumimmin nukkumaan menoa nautitaan vain toisistamme. Muutenkin keskistytään jatkossa enemmän ihmisiin ympärillä, eletään, koetaan, aistitaan, tunnetaan – siinä oikeassa elämässä, ei somessa.
Nyt ollaan tää viikko menty näin, ja voi että ! SUOSITTELEN lämpimästi tätä tapaa ihan jokaiselle. Tekee niin hyvää rauhoittaa pari tuntia päivästä TÄYSIN. Niin ja tosiaan tää postaus ei kuitenkaan tarkoita sitä että me elettäisiin Nikon kanssa muuten 24/7 nenä kiinni puhelimen tai läppärin ruudussa. Homma vaan meidän omasta mielestä on päässyt karkaamaan käsistä. Ihan huomaamatta sitä puhelinta tulee vilkaistua monta kertaa tunnissa hyvinkin usein, häiritsevän usein. Tuttua ?
Someton tunti – eikö kuulostakin aika rauhalliselta ja hyvältä ? Mun mielestä jokaisen (etenkin bloggaajan, vaikka sitä tekisikin enemmän kuin harrastuksenaan) olisi varmasti syytä ajatella omaa someiluaan, hallitseeko se jo jollain tavalla elämää ? Olisiko varaa vähentää ja keskittyä enemmän siihen muuhun, oikeaan, aitoon elämään ?
-Essi
Tags : bloggaaminen, lifestyle, perhe, some
Oon samaa mieltä.. itellä tulee kans katsottua kännykkää luvattoman usein ja tekis hyvää joskus irtaantua somesta!
Melkein tekis mieli heittäytyä oikein rohkeeks ja kokeilla kokonaista sometonta päivää 😀
Mahtava kirjoitus ja tärkeä aihe! 🙂 Minä olen miettinyt ihan samaa pitkin kesää, pikkuhiljaa somettamista karsien, välillä repsahtaen ja taas palaten ruotuun. Nyt mulla on sääntö, että kun tytön kanssa noustaan saan ottaa puhelimen kouraani vasta sitten kun ollaan tehty aautoimet ja syöty aamiainen rauhassa. Pahimmillaanhan se meni niin, että yhdellä kädellä selasin instaa, toisella koitin syödä ja samalla vielä seurustella tytön kanssa. Kuullostaakin jo ihan kamalalta! Onneksi tajusin ajoissa itse tehdä asialle jotain.
Se että tietoisesti olen vähentänyt aamun some-aikaa, on vaikuttanut hiipivästi myös muuhun päivään. Välillä otan puhelimen käteeni mutta laskenkin sen alas ennen kun edes avaan. Hih 🙂 Vielä kun saisin miehenikin uskoteltua siitä, että vähempikin riittäisi 😉
Joo toi aamutouhu on niin tutun kuuloista ja vastaavaa siis teen nyt itsekin. Aamu ei ala enää puhelimen näpyttelyllä vaan rauhassa omasta pienestä nauttien 🙂 Toivottavasti meillä olis sama vaikutus myös muuhun päivään. Onneksi meillä Niko on vähentänyt ihan omatoimisesti tuon illan somettoman tunnin lisäksi. On jotenkin paljon ”vapaampi” fiilis kun ei ole kytkettynä siihen puhelimeen ihan koko ajan 😀
Meillä otettiin sama käytäntö viime keväänä käyttöön ja ero oli huomattava! Se kuitenkin jotenkin kesällä jäi ja pitäisi kyllä nyt taas ottaa käyttöön ja pitää sitä todella yllä. Tämä ongelma alkaa olemaan valitettavan yleistä ”nuorten” keskuudessa :/ Hyvä kirjoitus! 🙂
Kiva kuulla että siitä on ollut hyötyä ihan oikeasti 🙂 Ja todella on valitettavan yleinen juuri nuorilla. Kiitos Jenna !
Musta on vähän hassua, että niin moni on nykyisin somekoukussa. Ei mun Facebookista tai instasta löydy niin paljon mielenkiintoisia juttuja, että jaksaisin siellä viettää yli puolta tuntia päivässä. Facebookissa mulla on kaverina vaan OIKEAT kaverit, joten mun fiidi ei päivity minuutin välein. Instassa seuraan vain niitä, joiden kuvat todella haluan nähdä, joten kuvia tulee harvakseltaan. Blogeja luen silloin, kun tyttö on päikkäreillä. Mulla ei ikinä ole ipad esillä silloin, kun olen tytön kanssa. Paitsi, jos katsomme yhdessä videota YouTubesta. Puhelinta käytän lapsen ollessa hereillä vaan, jos se soi tai pitää oikeasti hoitaa joku asia. Useimmiten en ota puhelinta edes mukaan, kun mennään ulos. Ja jos otan ja räpsin kuvia, laitan ne mahdollisesti instaan tai lähettelen sukulaisille sitten päikkäriaikaan. Musta olis kamala olla sellainen äiti, joka ei ole läsnä lapselleen, mutta on aina somessä läsnä. Musta olis myös kamala olla sellainen vaimo. Kaveripiiristä löytyy kyllä niitäkin. Ja niitä, jotka massapostaavat esim. fb:n täyteen kuvia, jossa heidän perhe-elämä näyttää niin ”täydelliseltä”. Lähinnä säälittää ne lapset.
Ihana että olet itse säästynyt koukulta. 🙂 Mä oon itse vaan niin helppo koukuttumaan KAIKKEEN, että en ihmettele tätäkään koukkua. Mikä on kyllä surullisen yleistä, mutta onneksi asialle on tehtävissä jotain.
jep hyödyllinen postaus
Tälläsiäkin juttuja on hyvä herätä välillä pohtimaan 🙂
Huippupostaus! Minäkin olen helposti koukuttuva ihminen, joten ei ollut mikään yllätys, että jäin somekoukkuun. Me pidettiin ihan netitön päivä kesällä ja teki hyvää. Tarkoitus oli pitää niitä säännöllisesti, mutta se on jäänyt. Nuo somettomat tunnit voisivat kuitenkin toimia meilläkin. Kiitos ideasta!
Tollasta päivää mäkin oon miettinyt, hauskaa että ootte saanu aikaiseksi 🙂 Mä en tiedä olisko musta suoraan sanottuna sellaiseen edes !
Eipä mitään, kiva jos tulee teillekin tavaksi 🙂