Eilisestä on jäänyt pala kurkkuun ja itku herkkään. Niin kuin varmasti monelle muullekin. Pienten lasten äitinä tälläiset uutiset koskettaa ja järkyttää aivan sanoinkuvaamattoman paljon. Ajatukset ovat eksyneet uudelleen ja uudelleen siihen tuntemattomaan äitiin, joka on kohdannut jotain sellaista, mitä kenenkään ei koskaan ikinä pitäisi joutua kokemaan. Olen rutistanut lapsiani vielä muutaman kerran extraa parina viime päivänä. Samaan aikaan tämä tuntematon äiti ei saa halata omaa pientä rakastaan enää koskaan.
Olen miettinyt sitä mihin tämä maailma on menossa. Kuinka tilanteen vaatiessa osaisi kertoa omille pienille näistä hirveyksistä mitä täällä tapahtuu… Jos vain voisin, sulkisin lasteni silmät ja korvat kaikelta tältä. Kumpa saisin pidettyä heidät sellaisessa viattomassa pumpulikuplassa mahdollisimman pitkään. Haluan kasvattaa lapseni täydellisessä turvassa, jossa maailman pahuudelle ei ole tilaa.
Ei tälläisiin tilanteisiin löydy sanoja. Sydän särkyy kerta toisensa jälkeen kun edes ajattelee tapausta. Sitä pientä viatonta enkeliä. Äitiä ja läheisiä. Tälläinen pahuus ei koskaan saisi ulottua viattomiin lapsiin. Olisipa piilopaikka pahalta. Ihan jokaiselle lapselle.
Juurikin näin♡♡
Samaa mieltä. Mä kiitän onnea että lapset on vielä liian pieniä lukeakseen näitä ite jostain. Mutta samalla hirvittää että mihin ollaan menossa, että millasia uutisia ne sitten kasvettuaan joutuu lukemaan…
Ps. Mistä toi milan neulehuppari on? Söpö!!!