Melkein kolme vuotta on mennyt kotona. Ensin jäin työttömäksi, ja sen jälkeen ehdin tuskin uusia työhakemuksia täyttää kun plussattiin Milasta. Välissä en enää työn makuun päässyt, vaan raskausaika meni kotona ja sitten oltiinkin jo äitiyslomalla. Äitiysloman jälkeen meille oli itsestäänselvyys että jään hoitamaan Milaa kotiin, ainakin kaksi vuotiaaksi. Niin me myös tehtiin, reilu kaksi vuotta kotiäitinä on nyt takana päin ja huomenna koittaa täysin uusi arki. Jännittää.
Aiemmin tänään selätin taas hieman kommenttijonoa joka oli vastaamatta ja päätin etten illalla enää avaa konetta. Pakko oli kuitenkin tulla purkamaan tällä hetkellä pääkopassa myllertäviä fiiliksiä, vaikka blogihommien sijaan tarkoitus oli että laittaisin kaiken valmiiksi huomista varten. Milan päikkykamojen lisäksi järjestelisin itselleni koululaukun ja muuta mukavaa. Mutta mitäs sitä järjestelemään kun ei ole hankkinut itselleen mitään uutta koulua varten kuin muutaman hassun vihkosen? Niin tyypillistä, tässä ollaan keskitytty viimeinen viikko vain ja ainoastaan Milan hoidon aloitukseen että nää omat koulujutut on jääneet ihan taustalle. Niin oikeassa elämässä kuin blogissakin. Enkä muuten todellakaan edes tiedä mitä pitäisi sinne kouluun pukea päälle, hellemekkoa tuskin ainakaan kantsii pukea päälle… 😀
Vaikka oma koulun aloitus on ollut täysin tiedossa, on se sivutettu jotenkin vahingossa kokonaan. Kovinkaan montaa ajatusta en ole tulevalle opiskelijaelämälleni uhrannut, ennen eilistä. Selvisi etten pääsekään työharjoitteluun lastentarvikeliikkeeseen johon hain, vaikka mulle oli jo näytetty käytännössä vihreää valoa. Olin suunnittelut näyttöni paikassa viimeisen päälle ja innostunut tulevista mahdollisuuksista missä voisin liikkeessä olla heille avuksi. Tuli vähän sellainen ”matto jalkojen alta”-fiilis ja nyt on täytynyt miettiä tarkkaan missä muualla voisin suorittaa harjoitteluni ja näyttöni. Se ei kuitenkaan ole ihan yhdentekevä asia, nimittäin harjoittelupaikka kannattaa aina miettiä sen mukaan mitä haluaisi koulun jälkeen tehdä ja yrittää omalla toiminnallaan myös työntää jalkaa vähän oven väliin tulevaisuutta silmällä pitäen. Mua kiinnostaisi koulun jälkeen tehdä suuresti töitä markkinoinnin parissa, mutta tuon alan yritykset keskittyvät pääsääntöisesti pk-seudulle. Siispä tää ei ihan yksinkertaista ole. Nyt kuitenkin loppuviikosta käyn kyselemässä muutamasta vaateliikkeestä harjoittelijan tarvetta, sillä eka näyttö suoritetaan nimenomaan asiakaspalvelusta.
Näiden sekavien mietteiden jälkeen ajattelin luovuttaa tän kirjoittamisen suhteen ja päästää itseni ja ennen kaikkea teidät helpommalla. Tästä postauksesta tulee sellaista suttua että oksat pois, etenkin jos lähden avaamaan ajatuksiani yhtään enemmän kappaleiden muodossa. Siispä loppuun laitan vielä oman jännityslistan uuden arjen kynnyksellä…
1. Tottakai ekana jännittää huominen! Miten meidän eka päivä sujuu? Kuinka saan itseni fressattua kouluun automatkan itkujen jälkeen kun olen jättänyt Milan hoitoon.
2. Millaista aikuisopiskelu tulee olemaan? Kuinka intensiivistä opiskelu on, mitä se vaatii multa kotona? Entä millaisia luokkakavereita saan? Niin ja kuinka saan itseni sparrattua parhaaseen mahdolliseen opiskelumoodiin kuukausi toisensa jälkeen?
3. Miten saadaan uusi elämänvaihe mahdollisimman pian balanssiin? Perhe, koti, opiskelut, treenit, työt, blogi, ystävät…. Miten kaikelle riittää aika?
4. Miten Mila sulautuu päiväkotiarkeen? Kuinka päivät lähtee sujumaan ja millainen tyttö on iltaisin kotona.
5. Entäs parisuhde sitten? mistä yhteinen aika?
Ottakaa nyt sitten tosiaan huomioon se, että nää kysymykset vaivaavat mua myös ihan senkin takia, että oikeastaan koko meidän parisuhteen aikana meillä ei ole eletty arkea jossa molemmat oltaisiin koulussa/töissä eli elettäisiin täysivaltaista ”normiarkea”. Paitsi ihan ensimmäisten kuukausien aikana, jolloin alkuhuuma oli kovimmillaan. Sen takia tää jännityskin on varmasti just nyt näin kova. Huomenna meidän perhe ottaa täysin hypyn tuntemattomaan, ja se tuntuu samaan aikaan niin hiton pelottavalta, mutta myös niin vapauttavan ihanalta että maltan tuskin ensi yönä nukkua.
Mä tiedän että tulevasta kouluvuodesta tulee varmasti rankka, rankempi vuosi kuin aikoihin. Mutta tiedän myös että siitä selvitään kunhan vain muistetaan tukea toisiamme sata lasissa ja muistaa ottaa huomioon toinen toistamme sen kiireisimmänkin arjen keskellä. Oisko siihen muuten vinkkejä? Kuinka teidän perheessä kiireinen arki sujuu? Miten siitä osaisi sitten myös ottaa kaiken irti ja pysähtyä välillä nauttimaan koko perheen voimin?
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA,BLOGLOVINISSATAI INSTAGRAMISSA.
Tsemit, alussa on varmasti haastavaa mutta kyllä se sit helpottaa :). Meillä tollasta arkee ollu tammikuusta asti,vieläkin tosin eetua ikävöin päivisin :/ 😀
Hyvin se menee! Kantsii alkuun rauhoittaa illat vain kotona olemiselle. Veikkaan että Mila kaipaa vanhempia ja syliä ja voi olla väsynyt. Mun anoppi aina sanoo että ensimmäinen puoltuntii kotona lapselle niin sen jälkeen saa tehtyy omiakin hommia kuten esim. ruokaa
Ja arki löytää omat uomansa ajan kanssa, kaikkien harrastuksille ja muulle.
Meillä kans ollaan uuden eessä kun esikko aloittaa koulutaipaleen ja lasten harrastukset syö ison siivun viikosta ja lisä mausteena miehen työreissut.
Mutta täytyy muistaa nauttii arjesta ja tehdä arjesta juhlaa, eikä juhlasta arkee
Tsemppii huomiseen uuteen elämään! Olkaa reippaita
Alkuun kannattaa jättää kaikki muut iltamenot minimiin ja keskittyä vaan tyttöön. Meillä ainakin poika kaipasi paljon syliä hoitopäivän jälkeen ja kaipaa kyllä vieläkin ♡ Alkuun oli hankala saada vuorokauden tunnit riittämään kaikkeen. Työpäivän jälkeen kun on kuitenkin vielä ruuanlaitto, kotityöt yms ja pojan kanssa haluaisi viettää mahdollisimman paljon aikaa. Mutta äkkiä sitä tottuu ja arki alkaa rullaamaan omalla painollaan. Viikonlopuista on tullu nyt entistä merkityksellisimpiä kun saa olla kaksi päivää vapaalla ♡ Kannattaa totutella uuteen arkeen rauhassa, onhan se iso muutos varmasti kaikille!
Voih, tsemppiä! Ja kyllä se Arki siitä rullaa. Sanonta ”toimiva arki voimaannuttaa enemmän kuin onnistunut loma” on hyvä pitää mielessä 🙂 eli ei arki yhtäkään parisuhdetta kaada, se vain pitää handlata hyvin! Ja etteköhän te handlaa
Onneksi kuitenkin vielä on ne vapaapäivät, josta nauttii sitten erityisen paljon! 🙂 Toivottavasti koulu on mieluinen ja saat paljon uusia ystäviä, jotka varmasti auttavat jaksamaan päivät! 🙂
Rankinta on se kun on pientä ikävä! Ja siis mulla on omat jutut jääneet tosi vähälle just sen vuoksi, etten sillä vähällä vapaa-ajalla raaski olla Ministä erossa. Totta kai se vaikuttaa myös parisuhteeseen. Meillä on hääpäivän kunniaksi jo sovittu että ollaan ekaa kertaa yö erossa neidistä enkä kyllä tiedä miten selviän 😀 vaikka onkin ihana saada parisuhdeaikaa eli tosiaan.. Melkoista taiteilua se arki on 🙂 tsemppiä, alkuun on rankkaa mut siihen tottuu!