Viime viikolla kirjoitin Milan puhejutuista, nyt sivutaan samaa aihetta. Nimittäin viime aikoina mua on alkanut mietityttämään kovasti kiroilu ja muut sopimattomat sanat tuon taaperon suuhun. Talossa jossa asuu pieni, hyvin vastaanottavainen bebe joka ottaa onkeensa milloin minkäkin sanan ja alkaa sitä taukoamatta reenaamaan, ei soisi kirosanoille sijaa. Mä en todellakaan halua että meidän vajaa 2vee oppii sanan v*ttu ekojen sanojensa joukossa, musta siinä vaan ei oo mitään hauskaa.
Äärimmäisen noloa on merimiestyylisesti kiroilevat äidit lasten kuullen, tai oikeastaan ihan yleisesti pahasuiset naiset. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan, on olemassa ihmisiä joita ei vaan kiinnosta ympärillä olevat ihmiset ja joka toinen sana alkaa veellä. Mä oon itse ollut sellainen muutamia vuosia takaperin, ja se pistää kyllä näin jälkikäteen nolottamaan. Äitiyden myötä tuo ”rääväsuu” on onneksi kadonnut lähes kokonaan, mutta kyllä se v*ittu saatta vahingossa livahtaa omastakin suusta joskus tosipaikan tullen.
Niinkuin sanoin, syyllistyn itsekin rumiin sanoihin silloin tällöin, mutta meidän perheen isille olisi tehtävä asian tiimoilta jotain. Niko nimittäin omaa aika ronskistI rajumman kielenkäytön, se kuuluu sen perusluonteeseen, eikä ne sanahirviöt onneksi ihan joka lauseessa tule. Jatkuva muistuttelu ei ole kuitenkaan vielä tuottanut tulosta, sillä Nikon puheessa ne tulevat kuin luonnostaan. Ennen lasta puhetyyli ei häirinnyt mua millään tavalla, ei edes vauva-aikana, mutta nyt kiroilu on Milan kuullen saatava loppumaan JOTENKIN! Pikkuhiljaa alkaa olla nimittäin se aika kun olisi aika puhdistaa myös tämä koti kirosanoista. Muuten tuo pikkutirri opettaa kesällä hiekkiksellä naapurin lapsille isin sana-arkun aarteita…
Mä oon itse yrittänyt keksiä rumien sanojen tilalle jotain nätimpää. ”VOI PERSIKKAPETE!” – tulee jo lähes automaattisesti lasten kuullen ja joskus muulloinkin voimasanan sijaisena. Se onkin aiheuttanut aika paljon hilpeyttä kavereiden kesken, mutta se toimii! Parempipuoliskoni ei ole kuitenkaan vielä asiasta ottanut oppia, kova yritys kyllä löytyy, ja Niko ymmärtää täysin miksi asiasta jaksan mainita AINA. Välillä oon varmasti sikaärsyttävä, kun nillitän kiroilusta joka ikinen päivä, mutta keinot on aika vähissä. No ehkä se herätys tapahtuu viimeistään sitten kun tuon prinsessan suusta kuuluu oikeasti ekaa kertaa ilmoille se vittu. Onko silloin jo myöhäistä? Kiroileeko teidän taaperot? Miten olette saaneet kitkettyä rumat sanat pois? Mä niin haluaisin ennaltaehkäistä niitä ja välttää ne vihjailut suun saippuapesuista…
Tags : ajatuksia, kasvatus, kehitys&kasvu, lapsijutut, perhe
Täällä vähän samat ajatukset kuin teikäläisellä. Itse olen myös ollut kova kiroilemaan, nyt jo vähentänyt mutta silti liian usein tulee näitä kamaluuksia suusta päästeltyä.. Voi video, on se jolla yritän tota kirosanoista rumimpaa korvata. Jotenkin perkele ja saatana ei kuulosta yhtään niin pahalta ja mua alkaa naurattaan kun mietin että tommonen taapero huutaa taatanaa.. Vaikka oikeesti eihän sekään kivaa olis ja ainakin nolottais itteeni hirveesti kun sellasia huutaisi. Tosin, vaikka me vanhemmat itse ei kiroiltas niin kyllähän ne niitä kirosanoja muualtakin kuulee ja oppii, joten täällä ainakin pistetään sit joskus muiden piikkiin jos neiti kiroaa tarhassa tms. 😀
Joo no miula kanssa lipsahtaa välillä ja Tonilla myös, mutta ei pahimmasta päästä olla. Just yksi päivä Tonilta lipahti että ”…persettä…” ja sitten papukaijahan se toisti. Ei onneksi jäänyt mieleen, eikä ole enää toistellut, mutta nyt pari päivää on oltukin hiukan siistimpiä puhelijoita 😀 En tosiaan halua että Aisla alkaa kiroomaan 😀
Mä en ole oikeastaan koskaan kiroillut mutta viime viikolla yks päivä ei todellakaan ollut mun päivä ja multa pääs ”voi kakka” ja mun pari kuukautta Milaa nuorempi tytär alkoi tietty heti toistelemaan että ”kakka kakka kakka” jonka osas sanoa kyllä aiemminkin mutta aloin miettiä ihan samaa että pitää varoa sanoja joita käyttää ja ehkä myös jopa niitä ”korvaavia sanoja”. Mutta joo yks idea on että jos toinenkin haluaa kitkeä ne kirosanat pois niin sopia jotain mitä toinen antaa tai joutuu tekee jokaisesta sellaisesta sanasta. Esim vaipanvaihtoja kertyy tai toinen antaa aina sulle 50senttiä shoppailurahaa joka kirosanasta niin yllättävän paljon enemmän siihen alkaa kiinnittämään huomiota 😀
Joooo täällä lipsahtelee kans välillä suusta millon mitäkin… o.O Muutaman kerran Nea on toistanut perässä, jos oon esim vaikka lyönyt varpaani johonkin ja silloin suusta pääsee automaattisesti se ittu, ja Nea toistaa sen, niin en noteeraa sitä millään tavalla. Ei sitten oo enää sen jälkeen sitä toistellut tms. Sitten todellakin täytyy puuttua jos alkaa puheessa kuulumaan noita sanoja, ilman että ite oot sanonu ensin 😀 Yleensä koitan sanoa jotain ” voi hempuli” tai ”voi hemmetti” mutta kyllä se aika usein lipsahtaa, ääääää.. 😀 Oon sun kans niin samaa mieltä tosta että on noloa kun kiroilee koko aika ihmisten kuullen. Se vaan on niin noloa!!!
Mä oon kans ollu aika kova kiroilemaan, mies ei juurikaan kiroile. Tosiaan se herätys tapahtu kun sieltä se eka kirosana tuli. Yhtenä päivänä oli huono aamu ja vauvan pyllyä pestessä esikoinen(silloin 1v10kk) päätti vääntää myöskin kakat housuun vaikka normaalisti on tehnyt ne pottaan ja mua niin ärsytti. Aloin sit pestä esikoisen pyllyä ja kysyin että oliko pakko tehdä ne paskat housuun. Tajusin asian vasta kun tyttö sanoi ” patsat housussa”. Sen jälkeen ei oo tullu kiroiltua kun ihan vahingossa.
Nykyään tilanne jo naurattaa mutta sillon se oli aika iso shokki.
Meillä ei kovasti kiroilla,joskus kylläkin kummalakin lipsahtaa suusta. Tää meijjän vanhin kaks ja puolivuotias ei oo ollenkaan huomannu ki4osanoja vaikka muuten matkiikin ahkerasti mitä suusta tullee 🙂 mä olen kans ajatellu että jos kiroillaan niin en takerru siihen sama kuin jos lapsi kiroilee niin en sano siihen mittään ettei innostu siitä sen enempää 🙂
No mie kirjotinki tästä hetki sitten kun Eetu sano ekan kerran ittu :D. Ei oo tosin sen yhen kerran jälkeen sanonu… meillä tulee kirosanat nii luonnostaan. Töissä jne en kiroile ollenkaa tietenkään, pitäisi yrittää skarppaa kotonakin
Mä olen itse kova kiroilemaan. Tapahtuu sillon kun suutun. Se vaan livahtaa suusta, vaikka kuinka yritän käyttää kauniimpia sanoja kirosanojen tilalla. MITÄ TEHDÄ?! ;O
Joo! Mäkin oisin ehdottanu jotain sanktioo jokaisesta kirosanasta 🙂 se toimii vaan paljon paremmin, kun pelkkä huomautus. Mä ite en kiroile juuri koskaan, mutta enemmän oon huolissani lapsen isän ja hänen puolen suvun kielenkäytöstä lasten kuullen…
mäki luulen, että kiroillaan suhteellisen vähän. Se on hirveetä jos juttelee pidemmän aikaa jonkun kovasti kiroilevan kaverin kanssa, niin se tarttuu sieltä teinivuosilta hyvinkin äkkiä. Sitä ei edes ite huomaa kun alkaa kiroilemaan jos käyttää sitä silleen ohimennen ”se oli ihan vitun hauska…” Eikä painotten. Kotona sit huomaa et ei hemmetti mähän kiroilen kokoajan ja nopeesti se sit lähteeki kun sen asian pistää ite merkille.
Meillä oli laitoksessa sellanen, että yhestä kirosanasta tuli 30 vatsaa tai punnerrusta tai sit minuutti seinää vasten sitä ”istumista”. Kirosanat katos puheesta kun pieru saharaan kun nuoret laitokseen tuli. Kukaan ei halunnu punnertamaan muiden edessä 😀 nikolle toi vois olla vaan hauskaa kun muutenkin urheilee paljon, mutta voihan sitä kokeilla jollain tollasella ”rangaistuksella” kotona ollessa, ni oppii ite kiinnittää asiaan huomiota. Tuskin sitä kovin montaa kertaa joutuu punnertamaan, kun oppii jo vaihtamaan kirosanat puheessa lievempiin 😀 …niin tai voihan se olla joku, että se antaa sulle shoppailurahaa jokaisesta kirosanasta aina vaikka femman :p
Meillä sama juttu, kiroilua pakko vähentää. Mä oikeesti ihmettelen et toi kohta 2v ei sitä v-sanaa jo toistele. Kaikki muut sanat meinaa tulee papukaijana perässä. Tosin yks aamu heräsin siihen ku Ade tuli meijän sänkyyn ’äiti äiti, aska…’ Hetken aikaa olin et whaat kunnes se haju lehahti mun nenää. Jess kiva, nyt on sit aska vaipassa kakan sijaan! Vaikka yleensä puhutaan kyllä kakasta, joskus toisillemme saatetaan sanoo et meetkö vaihtaa ton p*ska vaipan. Onneks se sana tais unohtua parissa päivässä.. Jos me laitettas kolikko purkkiin joka v-sanasta taaperon kuullen ni meillä olis thaimaan matkarahat kasassa varmaan kuulaudessa. :S
Joskus lipsuu täälläkin ja varsinkin miehellä jos satuttaa ittensä johonkin 😀 pari kertaa On lapsi perässä toistanut ja v-sanan ja olen sitten sanonut, että äiti/iskä sanoi tippu ja se on ollut sitten sillä selvä (onni että kiroilu on tapahtunut toisessa huoneessa niin voi vähän ohjata, että lapsi kuuli väärin) se on kyllä jännä miten ne rumat sanat tarttuu aina heti -_-
Mä itte kiroan jonkun verran. Kaksin kun on tytön kanssa niin yritän välttää.. ja oon keksiny tilalle nätimpiä sanoja, joskus vain sanon, että voihan kukkanen! Välillä se paska suusta pääsee kuitenkin ja Ems on pari kertaa jauhanut että pakka pakka.. Mutta kun oon ollut kun ei mitään, niin on sitten ite sen lopettanut. Jos tytön isä ois viä niin tuo varmasti jauhais jo kovaa peetä ja ärräää.. oli sen verran kovasuinen. 🙂
Hugo on nyt 2v1kk ja on kyllä sanonut vittu parikin kertaa. Ekalla kerralla itseasiassa sano sen sen jälkeen kun telkkarista kuuli sen (toki oli sitä ennen kuullut sen myös mun ja muiden ihmisten suusta), ja sitten joskus kun mä oon vahingossa sanonut sen niin on toistanut perässä. Sillon ekalla kerralla en huomioinu sitä mitenkää, eikä sitä toistettukkaan kun sen yhden kerran. Ja sitten muuten niinä kahtena(?) kertama oon vaan toistellu ite sen jälkee ”vitsi” tai ”hitto” nii että Hugo luulee että ekallaki kerralla sanoin nii ja toistaa sit sen ja unohtaa sen ensiks kuulemansa 😀 ja on toiminu, ei kiroile ! 🙂
Meillä nyt 2,5v poika valitettavasti on oppinut muutamat kirosanat joista äiti ei oo ollenkaan ylpeä! Itse kiroilen lähinnä suutuksissani tai jos sattuu kovin ym. Näissä tilanteissa näitä ns. voimasanoja on niin vaan helpompi sanoa 😀 En kuitenkaan omasta mielestäni ole ollenkaan paha suustani, varsinkin jos vertaa mieheeni joka kiroaa huomattavasti enemmän. Lapsen saannin myötä ja etenkin pojan ollessa iässä jossa sanat todella tarttuu kerran kun ne kuulee, olen yrittänyt itse vähentää ja samoin sanoa miehellenikin että yrittää välttää kirosanojen käyttöä mutta eipä oikein tulosta ole tullut :/ on se kyllä kamalaa kuulla lapsen suusta kovia sanoja ja olen kyllä joutunut uhkailemaan suun saippualla pesemisellä kun esim vit*n hokemisesta on tullut vain hauska hokema eikä ollenkaan ota torumista tosissaan. No, kyllä nyt onneks poitsu jo ymmärtää että niitä sanoja ei saa sanoa, joskus ne vain lipsahtaa vahingossa.