Nyt on kevään viimeisetkin messut messuiltu. Viikonloppuna pyörähdettiin tosiaan Jyväskylän Pavilinjongilla Vapaalla 2014-tapahtumassa. Ennakkomarkkinoinnin ansiosta odotukset olivat nousseet taas ehkä himpun liian korkealle sillä messuilla ei ollutkaan ihan niin paljon tarjottavaa kun aluksi ajattelimme. Mila oli järkätty mummilaan hoitoon ja Nikon kanssa kaksin suuntasimme messuille ajatuksena viettää muutama tunti parisuhteen laatuaikaa samalla.
Tapahtuma oli kuitenkin kierretty alle tunnissa läpi ja käteen meillä jäi tällä kertaa ainoastaan pussillinen mausteita ja leipää. Vaikka näytteilleasettajia oli rutkasti kolmella eri aihealueella joille messut oli jaoteltu, jäimme silti kaipaamaan jotain enemmän. Muotipuoli oli melko suppea, vapaa-aikaosio koostui lähes tulkoon pelkästään eri kuntosalien edustajista ja ainoastaan ruokapuoli pääsi yllättämään positiivisesti ! Monipuolisuus oli ehkä se uupuva asia.
Toki tälläiset tapahtumat ovat kivaa pikku piristystä ns. normi viikonloppuihin mutta kyllä se vaan taitaa olla niin että Helsinkiin sitä on lähdettävä messuilemaan jos haluaa että odotukset täyttyvät. Sen verran suppeita Jyväskylän messut tuppaavat usein olemaan.
Millä fiiliksin muut ovat viikonlopun messujen jälkeen ? Vastasiko odotuksia ?
Enpä kyllä noita Helsingin messujakaan kovin liputtaisi. Messukeskuksen näyttelleasettajien hinnat on kivunneet niin korkeiksi, että se karsii paljon monipuolisuudesta. Lisäksi kävijälle liput ovat käsittämättömän hinnakkaita siihen nähden minkälainen surkea ”aina näitä samoja” – meininki odottaa sisällä. Vain isommat toimijat voivat sinne tulla, mutta en tiedä kokeeko moni isompikaan yritys messuja kovin kannattavaksi enää.