Ensimmäinen päivä takana. Nimittäin eka päivä taas pitkästä aikaa reissuleskenä ja ensimmäinen ilta keskenään lasten kanssa. Iltapalat, pesut, pisut, yökkärivaihdot, iltasadut ja unille silittelyt hoitui kuin hoituikin ihan yhdellä käsiparilla. Nyt molemmat nassikat tuhisee tyytyväisenä meidän makkarissa, ja voin huokaista ehkä jo vähän helpotuksesta. Varmasti vaikeampiakin iltoja tulee, mutta tää antaa uskoa seuraavaan kolmeen viikkoon. Meidän kesä nimittäin alkoi Nikon työkomennuksella vähän kauemmas, joten arki mennään lasten kanssa juhannukseen saakka kolmistaan. No onneksi on viikonloput.
Heti aamulla Mila halusi kerrata, kuinka monta päivää ja yötä on siihen, kun isi tulee kotiin. Mila on nykyään aika isin tyttö, joten mitään hurraa huutoja tää reissupätkä ei meillä aiheuttanut. Kolme viikkoa kuitenkin on sellainen aika, mikä pärjätään lasten kanssa vaikka päällä seisoen. Itseasiassa viime kevään jälkeen Nikon ei onneksi ole tarvinnut lähteä töihin muualle, joten tää on nyt eka reissu Noelin syntymän jälkeen. Saa nähdä miten poika reagoi nyt, kun isi on viikot pois? Ehkä muutamassa päivässä ei ainakaan ihan kokonaan ehdi unohtaa, etenkin kun joka ilta soitetaan Face timellä isille hyvä yöt lentosuukkojen saattelemana.
Seuraaviin päiviin pyritään keksimään pajon touhuja ja ohjelmaa, jotta ei päästä tylsistymään. Luvassa on kavereita, kesäretkiä, päiviä ulkona ja vaikka mitä kesäistä kivaa, kunhan tuo keli alkaisi myös vähän lämmetä jo. Eiköhän siis tää kesän alku tuu olemaan huikea, vaikka vähän erilainen, kun isi ei sitä meidän kanssa nyt pääsekään niin kovasti jakamaan. Ja jos jotain positiivista tästä hakee, niin iltaisin normaalisti parisuuhtelle pyhitetty aika vapautuu nyt blogille, joten eiköhän täällä näillä viikoilla tule olemaan aika paljon enemmän sisältöä 😉
Ei sitä voi tosiaan väheksyä missään määrin, miten arvokas se toinen käsipari arjessa on. Näin sitä taas vaan herää arvostamaan sitä toista entistäkin enemmän. Ja arvostamaan myös niitä äitejä superpaljon, jotka pyörittävät arkea lasten kanssa jatkuvasti omin voimin! Ei oo nimittäin mitään kevyttä hommaa!
Tiedän että siellä on monia reissuleskiä myös ja haluaisinkin kuulla, että mistä te ammennatte sitä voimaa ja jaksamista arkeen? Millaista teidän arki on? Vertaistuki on paras tuki, joten jakakaas fiiliksiänne!
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : arki, fiiliksiä, perhe, perhelifestyle
Mun mies reissaa aika ajoin ja epäsäännöllisesti pitkiäkin aikoja, tän vuoden aikana on joutunut olemaan reissussa enemmän kun kotona 🙁 meillä on 1.5v ja 3.5v lapset. Apuja on läheisestä ja ystävistä paljon. Oon aina ollut ”minä itse, kyllä me pärjätään” tyyppi ja nyt tän reissaamisen myötä oon saanut oppia ottamaan apua vastaan, varsinkin kun miehen reissujen aikana on tapana tapahtua kaikkea ikävää (koko köörin vatsatauti, jääkaappi hajos ja mulla samaan aikaan angiina, tiskikone hajosi… onhan näitä :D) ja nyt miettii, niin vaikka aluksi hirvitti palata itse töihin kun mies reissaa työkseen mutta oon saanut myös siitä voimia kun saa päivisin käydä hetken ”hengähtämässä” aikuisten parissa 🙂 tsemppiä!
Hei tsemppiä kovasti seuraaviin viikkoihin! Uskon, että pärjäät. Mä olin myös yksin kotona keväällä useamman viikon, tosin vain yhden lapsen kanssa, mutta kuitenkin. Olihan se rankkaa kun lapsi sairasteli yhden viikon, mutta sisulla siitä selvisi. Itse olin päivät töissä, ja lapsi hoidossa, joten ei niitä päikkäreitäkään oikein voinut ottaa.. Viimeisellä viikolla lomailtiin sitten kotona ja saatiin isovanhemmat pariksi päiväksi kyläänkin.
Muista levätä kun siihen tulee mahdollisuus! Voimia viikkoihin ja kiitokset ihanasta blogista :D.
Haha, joo tuosta saa semmosen kuvan, että lapsi oli sairaana hoidossa. Ei ollut :). Sairasteli kotona, sitten hoidossa..
Meillä ei isi oo nyt vuoteen käyny reissitöissä. Mulla ehkä eniten helpotti arkea se arjen säännöllisyys ja rutiinit, kuulostaa varmasti hassulta :D. Tottakai myös omat ja miehen vanhemmat kävi kylässä/me käytiin eli ei ihan yksin tarvinnut olla viikkoja. Miehen vanhempien kanssa tokikaan en itse mielelläni aikaa viettänyt, kun heidän mielestään kotona olo on ihan iisiä ja mies sen raskaimman työn tekee kun on poissa kotoa. Totta varmasti osittain, mutta ei mun mielestä voi vähätellä kotona olevaa osapuolta.
Hauskinta oli se että aina, kun tiesi että mies tulee kotiin, niin alko verenpaine nousta. Ihanaa kun toinen tulee kotiin, mutta samalla menee mun luomat rutiinit ihan pipariksi :D.
Saas nähdä milloin joutui lähtemään kauemmas töihin vai joutuuko milloinkaan :).
Tsemppiä ja ihanaa kesää teidän koko perheelle :).
Täälä jo kolmas pitempi pätkä reissuleskenä. Tällä hetkellä jo 5,5kk reissuleskenä. Syyskuussa näyttäis, että minä ja kolme lasta muutetaan Jyväskylään miehen töiden perässä. Mä oon ollu kevään päivä töissä, joka on auttanut mua jaksamaan ja nyt kesäksi meen 3vuoro töihin ja mummot hoitavat lapsia. Kaikista rankinta on kyllä ollut se kun lapset ikävöivät isiä. Mulle kasautuu myös kaikki käytännön asioiden hoito, silöä mies tekee 10-14h päiviä. Välillä on ollut todella rankkaa, mutt arkipyhät ovat auttaneet jaksamaan. Kyllä tämä muutaman kuukauden päästä loppuu.
Nyt kuitenkin makoillaan Espanjan auringon allla ja nautitaan toistemme seurasta❤️
Tsemppiä ja aurinkoa Suomeen!
Tsemppiä! Minulle tämä on tuttu juttu lasten kanssa oleminen. Mies reissaa huhti-toukokuulta marras-joulukuulle. Onneksi mies on kotona viikonloppuisin ja sydän talven. Rutiinit on tärkeät ja niillä pääsee melko pitkälle. Rutiinit menee ihan sekaisin miehen aloittaessa loman ja uusiin rutiineihin sopeutuminen vaatii aikaa. Kotihommia, teen viikolla, minkä jaksan ja loput tehdään viikonloppuna. Oma aikaa ei paljon ole, mutta selvitty on.
Tsemppiä! Kyllä sitä pärjää lasten kanssa. Minulle tämä lasten kanssa keskenään oleminen on tuttua juttua. Mies on joka vuosi reissussa huhti-toukokuulta marras-joulukuulle. Viikonloppuisin mies on onneksi kotona. Viikolla teen, mitä ehdin ja viikonloppuna loput työt. Omaa aikaa on kampaajalla, hieronnassa tai kasvohoidossa käynnit.