Tiedättekö sen tunteen, kun on paljon tehtävää, monta rautaa tulessa, useampi paikka missä pitäisi olla kaikkialla samaan aikaan ja tähän kaikkeen yhdistetään se, että vuorokaudessa on vaan yksinkertaisesti liian vähän tunteja. Ajan puutteen kanssa oon paininut koko syksyn ja valoa ei kyllä tunnelin päässä ole havaittavissa. Valehtelisin siis jos väittäisin, että koulun, perheen ja blogin + tietty kaiken muun elämän yhdistäminen sujuisi meillä muitta mutkitta – ei lähelläkään sitä. Ainaista venkslaamista, hoitokuvioita, väsymystä, uhmaa ja liian vähän unta. No onneksi tää on väliaikaista.
Perus perhearki on toki tosi kiireisä, ja paljon riippuu asenteesta miten sen pyörteissä jaksaa ja pärjää. Pääsääntöisesti meillä vedetään arki kyllä tosi hyvin yhteen hiileen puhaltaen, ja tietyllä tavalla ollaan saatu mullistunut elämä jo ihan jees balanssiinkin. Onhan se jo iso steppi, mutta mä itsekseni painin paljon juurikin tän blogijutun kanssa. Harmittaa ihan ylipaljon, että blogi ei oo just nyt sillä tasolla mitä haluaisin, ja oma kehitys on aika jumissa. Blogijutut väännetään iltaisin Milan ja Nikon nukkumaan menemisen jälkeen silmät ristissä, eikä asiaa kyllä helpota lainkaan se, että kun iltapäivällä tulee koulusta kotiin on ihan turha haaveilla nappailevansa kuvia yhteenkään postaukseen. Täällähän on pimeetä kun pyllyssä, eli mitä parhaimmat kuvausolosuhteet. Noot! Bloggaaminen on kuitenkin ihan liian rakas asia, miksi tauon pitäminenkin kuulostaa ihan mahdottomalta. Saati lopettaminen. No näillä mennään ja kokeillaan nipistää jostain taas vähän isompaa vaihdetta tähän touhuun. Onneksi teitä ihania lukijoita siellä on vielä iso kasa kaikesta huolimatta ♥ Kiitos!
Koulu rullaa omalla painollaan, ja oon tosi helpottunut kun ekat näytötkin on jo pulkassa hyvin arvosanoin. Tahti ensi kesän valmistumiseen säilytettiin ja nyt täytyisi kovasti jo miettiä seuraavaa työharjoittelupaikkaa. Se ei olekaan ihan yksinkertainen juttu, nimittäin paikan täytyisi olla sellainen, jossa mun olisi mahdollisuus suorittaa mahdollisimman monipuolisia työtehtäviä. Mietintämyssy on syvällä päässä ja pian on jo alettava listaamaan mahdollisia paikkoja ja tarttua tuumasta toimeen.
Eniten tällä hetkellä kyllä rassaa meidän perheen yhteisen KIIREETTÖMÄN ajan vähyys. Viikonloput on täyteen buukattuja yhdessä tai erikseen, arki-illat menee hujauksessa tutun rumban kanssa. Kotiin, ruoka tulille, pikku kakkonen, leikkiä, iltapesut ja unille. Harvemmin ollaan nyt ehditty iltaisin edes Nikon kanssa rauhoittua sylikkäin sohvalle, kun molemmilla on omia työjuttuja koneella väkerrettävänä. Voihan ruuhkavuodet – ne todella taitavat olla nyt meilläkin! Onneksi enää muutama viikko ja koittaa mukavan mittainen joululoma, meillä Milan kanssa melkein neljä viikkoa ja Nikollakin on ihan kivasti lomaa. Viimeistään akut latautuu sitten vuoden vaihteen jälkeen Espanjassa!
Tuttuja tuntemuksia sielläkin? Hektisen arjen selätykseen otetaan ilomielin apuja ja vinkki vitosia vastaan! Pitäisiköhän muuten ottaa tapa tälläisistä tiistaisista tunteiden purkauksista? Tai joka viikko avautua mikä milloinkin v-ituttaa? Voisi olla turhan tiheää valitusta blogissa joka kuitenkin on monen mielestä pelkkää pinkkiä hattaraa. 😀
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Niin samoja ajatuksia :/! Miulla on mahdollista ottaa palkatonta vapaata välillä nii ajattelin välillä ottaa Eetun kanssa kotipäiviä. Huomenna itseasiassa ollaa kotona <3. Arkena otetaan irti lyhyistä yhdessä olo hetkistä,pötkötetään ja luetaan kirjoja yms 🙂
Sehän on ihan huippua jos pystyy välillä pitämään vapaita ja kotipäiviä murun kanssa. Tutulta kuulostaa nuo arki-iltojen pötkötyshetket 🙂
…sitähän tää…
Ehkä paras vinkki että osaa nauttia arjesta. ”sun arkes on jonku lapsuus” muistan lukeneeni jostain..
Tsemppii ?
Joo samankaltaisen lauseen oon itsekin kuullut, ja sen otsikkoinen postauskin on tekeillä luonnoksissa 😉 Kiitos Tiina, ja samoin sinne, tää taitaa olla jokaisen äidin ongelma ainakin jossain vaiheessa elämää <3
Mistä tuollaisia ihania kuviollisia laseja saa ?
Monista sisustusliikkeistä netissäkin, omani ostin kesällä Oulusta Lifestyle Nordicista 🙂 Googlaa Hobstar glass niin varmasti löytyy!
Tsemppiä Essi! Oot superäideistä superein. Me lukijat kyllä jaksetaan odottaa, vaikka postaukset vähän venähtäisivätkin. ❤
<3 kiitos! Mutta ei kyllä siltä hirveen usein tunnu, paras mahdollinen Milalle yritän kyllä olla! Ihana kuulla, että siellä ootte vaikka postaukset on mitä on välillä.
Niin tuttua :/ Et todellakaan ole yksin! Aivan käsittämätön riittämättömyyden tunne riivannut etenkin tänä syksynä, teet kaikkesi mutta silti tekemättömät työt kasaantuvat ja lapsen kanssa kiirentöntä yhdessä oloa ei ole… Ainakaan arkena :/
Se on kyllä raastavaa, i feel you <3 Toivottavasti sielläkin joulun aikaan on mahis pysähtyä ja nauttia perheestä ja kiireettömästi. Tsemppiä sinnekin!