Kivaa lauantaita kaikille näin heti alkuun! Me just tossa äsken tultiin ulkoa, kerrankin koko porukalla ehdittiin käydä temuamassa Mäki-Matin perhepuistossa. Mä sain aamulla nukkua pitkään, joten nyt päikkäriaikaan Niko meni Miltsun kanssa pötköttämään. Sehän tarkoittaa sitä että mä saan viettää pikku hetken omaa laatuaikaa, ja sen tietysti hyödynnän blogaten. Kuinkas muutenkaan!
Te ootte monesti tässä syksyn aikana ehtineet toivoa vinkkejä taaperon ruokailuihin, tai siis lähinnä juttuja siitä mitä meidän pieni syö. Me syödään tällä hetkellä tosi simppelisti, eli lihaa, kasviksia ja pastaa/riisiä/perunaa (paitsi tietysti meikäläiseltä uupuu nuo viimeisimmät lautaselta kokonaan…), mutta Milalle pyritään ainakin muutaman kerran viikossa tarjoamaan vähän muitakin herkkuja makuaisteja herättelemään. Tosin eihän se puhtaasti syöminen pienelle lapselle millään tavalla pahasta ole. Ainakin voi sanoa että meidän lapsi ei paljoa lisäaineita tällä hetkellä saa, kun puolivalmisteitakaan ei käytetä lähes lainkaan. Tosin ketsuppia Mila on oppinut jo pastaansa pyytämään…
Eilen kokeilin joulufiiliksissä tehdä Milalle ekaa kertaa elämässäni uunipuuroa. Omasta lapsuudesta oli jäänyt mieleen että juuri se oli silloin herkkua, etenkin juuri näin joulun aikaan. Ei kahta sanaa Milankaan kohdalla – HITTI! Tätä pimatsu vetää kaksin käsin. Vielä lämpöisen puuron päälle loraus maitoa ja ripaus kanelia niin avot.
Valmistuskin on mitä helpoin – voideltuun uunivuokaan 2dl puuroriisiä, litra maitoa ja puolikas teelusikallinen suolaa. 175asteiseen uuniin 1,5 tunniksi ja herkullinen puurovuoka on valmis. Ainiin ja kannattaa paiston aikana pariin otteeseen sekoitella ettei pinta pala. Suosittelen lämpimästi ja varmasti myös Milalta lähtee iso peukku tälle jouluiselle herkulle!
Heitelkää kommenttiboxiin simppeleitä herkkuruokia joista just teidän pienet tykkää? Uudet idikset meidänkin taaperon lautaselle on enemmän kuin tervetulleita. Kattavampi postaus Milan syömisistä on tekeillä, joten pysykää vielä ensi viikkoon pöksyissänne.
Tags : äitiys, kehitys&kasvu, lapsijutut, vinkit&suositukset
Näyttää hyvältä! 🙂 Meillä syödään tällä hetkellä kanssa tosi simppelisti ja mahdollisimman puhtaasti. Teollisesti prosessoitua ruokaa ei tule syötyä enää juuri ollenkaan, mistä olen todella positiivisesti yllättynyt! Viikonloppuisin syödään sitten vähän paremmin, silloinkin kyllä ruoat tehdä alusta loppuun asti itse 🙂
Simppeli alkaa tulee täällä meillä vaan jo vähän korvista ulos, rehellisesti sanottuna mulla on ikävä kunnon kokkausta. Että saisi kunnolla laittaa ruokaa, eikä vaan paistaa lihoja ja keittää pastaa ja vihanneksia 😀 Mutta tuo puhtaasti syöminen pyritään kyllä säilyttämään tän meidän projektin jälkeenkin.
Tää menee testiin! Kaikki helpot ja nopeet ruuat on nyt hitti meidän perheessä, 😀
Tää on kyllä niin helppoa ettei tosikaan 😀
tätä pitää kokeilla ehottomasti! Mä en ite voi sietää riisipuuroo, mutta haluun opettaa kodan syömään kaikkia ruokia vaikka ite olisinki vähän nirso 😀 tää on niin superhelppo ohje, että ei voi kiehuu mullakaa maidot pohjaa (ku normaalisti unohan niin helposti et oon tekemäs ruokaa jos poistun hetkekskää keittiöstä 😀 )
Mahtavaa kun testasit 😀 ja että vielä onnistu, Instagramissa huomasin 😉
Meilläkin syötiin vasta uuniriisipuuroa ja hyvin maistui! 🙂 Mä luulen että yks Fridan lemppareista on makru ja jauhelihakastike. Kastikkeeseen paistan ensin jauhelihan, lisään tomaattimurskan (vai mitä se nyt onkaan) ja sitten kermaa. Niin ja mausteita tietysti pieneen suuhun sopivasti 🙂
Nam nam, hyvä että oli Fridankin mieleen 🙂 Mä teen kanssa aina tomaattikastikkeeseen jauhelihan, mutta tota kermaa vois heittää myös mukaan. Kiitos vinkistä!
A-murun vatsa ei kestänyt viime jouluna riisipuuroa, mutta tänä jouluna voisi taas kokeilla uunipuuron muodossa. 🙂
A-muru tykkää kanasta. Superhelppo kanapastaresepti, mitä meillä ainakin syödään kaksin käsin on avustajani ohjeesta opittu kanapasta punaisella pestolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla.
Tarvitset paketin maustamatonta kanasuikaletta, punaista pestoa, kuutioituja aurinkokuivattuja tomaatteja, kermaa, tietty pastaa (me käytetään täysjyvä penneä) ja purkin ruokakermaa.
-paista kanat kypsäksi pannulla ja keitä pasta kypsäksi. Lisää kanan mukaan 1-3 rkl pestoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan. Me laitetaan parikolme kukkurallista ruokalusikallista. Paista hetki ja kerma perään. Anna muhia hetken ja sekoita kypsään pastaan. Nam. Tätä ruokaa ikävöin nyt kun en voi syödä.
Mietin aluksi miten meidän neiti syö tätä peston ja tomaattejen takia, mutta hyvin on maistunut! 🙂 Osaa tomaateista hän toki jättää syömättä. 🙂 Kannattaa kokeilla, superhelppoa ja nopeaa. Kanakastikkeen voi tehdä toki ilman pestoa ja tomaattejakin. Suurusta vaan sitä hieman vehnäjauhoilla. 😉
Voi ei, no toivottavasti ehkä jo tänä jouluna sopisi paremmin A:lle puuro 🙂 Oo kuulostaa tosi hyvältä toi pasta, just sellaselta mistä itekin kovasti tykkäisin. Nam! Täytyy testailla 🙂 Meillä usein kanapasta tehdään vihreään pestoon ja ihan kirsikkatomaatteja sekaan, joten tää ois hyvää vaihtelua!
Heippa! Tämä nyt ei varsinaisesti liity postaukseen. Mutta muistaakseni sait viime jouluna joululahjaksi minijärkkärin, muistanko oikein? Itsellä tässä järjestelmäkamera hankinnan alla. Suosittelisitko ”tavallista” vai minijärkkäriä? Ja niin, sulla on niin ihana blogi – oli jo bloggerinkin aikoina 🙂
Moikka Roosa! Joo mulla on nyt vuoden verran ollu tollanen Sonyn Nex-5r mikrojärkkäri käytössä. Kätevähän se on, MUTTA nyt viime aikoina oon alkanu kaipaamaan vähän monipuolisempaa kameraa. Eli pitäs ehkä jossain vaiheessa panostaa myös siihen normijärkkikseen. Ison peukun kuitenkin annan minijärkkäreillekin, koska mulla ainakin on se että reissuissa haluun kulettaa mukana kameraa joka on helppo kulettaa, mahtuu perus laukkuun ja on nopee ottaa esille ja säätää asetukset. 🙂 Olympuksen minit on saanut tosi paljon kehuja, ja joskus kun seuraavan kameran hankin niin varmaan siihen päädyn itsekin.
Ihana, kiitos. Kiva kuulla että oot tykännyt jo pitkään <3
Heippa 🙂 Voi olla että tiedät tän jo, mut lapselle olisi hyvä tarjota tavallisen kassiakanelin (just tää marketeissa myytävä yleiskaneli) sijaan ceylonkanelia, jota saa esim. ruohonjuuresta. Kassiakaneli sisältää kumariinia, joka on maksamyrkky ja runsaasti nautittuna luonnollisesti vähän huono juttu. Voi olla että näin teillä jo tehdäänkin, eikä ole todellakaan tarkoitus osoittaa syyttävällä sormella (kirjoittaen viestiminen voi olla tosi hankalaa!), vaan pienenä vinkkinä, jos ei asiayhteys ole vielä tuttu. 🙂 Tästä oon ainakin yhen kommenttiboksisodan seurannut, eivätkä kaikki pidä asiaa niin vakavana, sekin on ihan okei. Ajattelin vaan, että jos sulla ei tätä tietoa vaikkapa ole ja haluat harkita vaihtoehtojen välillä niin vinkkaan varalta 🙂
Mukavaa joulunodotusta ja herkullisia puurohetkiä Milalle!