Noniin eka kesäkirin viikko taputeltu. Fiilis on hyvä, vaikka parannettavaa tälle viikolle jäi rutkasti. Mun itsekuri on nimittäin ihan jääääääääätävän huonolla tolalla tällä hetkellä, ja etenkin arkisin tekisi mieli palkita itsensä sokerilla iltaisin kun on selviytynyt Milan kanssa päivästä voittajana. Tosin onneksi kuri on pysynyt ihan yllättävän hyvin, mutta viikonloppuna lääkitsin väsynyttä mieltä vähän liiankin kanssa herkuilla kun Niko tuli kotiin ja sain itsekin enemmän tilaa hengähtää. Nyt täytyisikin saada oikeasti sellainen taisteluasenne päälle äkkiä ja korvien väli kuntoon tälle kirille! Tämän vuoksi teinkin niin radikaalin päätöksen että tässä projektissa ei tuijotella vaakaa joka viikko, vaan punnitus suoritetaan puolivälissä ja lopussa. Pidetään katse siis enemmänkin siellä peilissä, eikä olla itselle turhan armottomia.
Mun tavoitteet tälle 7viikolle on pudottaa 5-7kiloa painoa ja sen lisäksi myös oppia rakastamaan salilla käyntiä. Tällä hetkellä nimittäin siihen on vielä vahva viharakkaussuhde. Vaikka usein oon ihan innoissani lähdössä ottamaan omaa aikaa hikoilun pariin, niin liian usein se lähteminen on kuitenkin ihan liian vaikeaa ja pakkopullaa. Kesälomaa treenaamisesta ei tänä kesänä saa oikeasti tulla, korkeintaan viikko jos lähdetään etelään. Viime kesän kaltaista repsahdusta ei missään nimessä sallita, ja onneksi omistan tuollaisen loistavan piiskurin joka on jo nakitettu pakottamaan mut reippailemaan vaikka väkisin. Omat haasteet tälle kesäkirille kuitenkin asettaa luonnollisesti tuo Nikon reissuduuni. Salille ei voi lähteä ihan milloin huvittaa, mutta tosi suuri onni on mahtava tukiverkko jonka ansiosta mä pääsen salille ja omille menoille pari kertaa viikossa vaikka kaksin ollaankin. Jumppa ja lenkit Milan kanssa onnistuvat hädän hetkellä onneksi kotioloissakin ja viikonloppuisin on aikaa ottaa kiinni treeneissä tarpeen tullen myös.
Tasapaino syömisiin on löydettävä, kultainen keskitie on vaan pakko kaivaa jostain. Tällä hetkellä nimittäin *ituttaa lähes suunnattomasti ihmiset joiden geeneillä voi syödä mitä vaan eikä se näy missään. Ei oo nimittäin menny nallekarkit ihan tasan kun on meikän geenejä jaettu, jo pelkän suklaan ajattelu näkyy vyötäröllä!! No ei auta, tottakai se mun kohdalla pitää tehdä vaikeamman kautta ja täytyy hyväksyä se fakta, että mun täytyy tarkkailla syömisiäni aikalailla jatkuvasti jos haluan pysyä kunnossa. Veikkaan että nää fiilikset jakaa mun kanssa nainen jos toinenkin, joten huutakaa hep jos fiilikset kuulostaa tutuilta?
VIIKKO 1. TOTAL:
TREENIT – 3/4
LENKIT – 2/3
RUOKAILUT – Arki OK, viikonloppuna lipsahti överin puolelle vapaasti syömiset.
Kuluva viikko on alkanut tosi hyvin, eilen kävin lenkillä ja tänään on vedetty jalka/vatsapäivä salilla. Vapaapäiviä ei tosin ole varaa pitääkään ennen lauantaita, sillä viikonlopuksi tupsahti yhden yön reissu Helsinkiin. Myös syömisiin on otettu nyt ihan uusi tatsi, sillä viime viikkoina olo on ollut kuin ilmapallo ja nyt tästä turvotuksesta on päästävä eroon. Seuraavat päivät mennään ilman leipää ja maitotuotteita sekä panostetaan veden kulutukseen, jospa näillä konsteilla olo kevenisi pikapikaa edes vähän.
Sokerihammasta kolottaa tänäkin iltana, huhuh tää on kyllä aika raastavaa! Mä en tiennyt että tää koukku voi uusiutua näin nopsaa lähes puolen vuoden lakkoilun jälkeen. Kertokaa siis kaikki teidän terveelliset herkut ja sokerin korvikkeet kommenttiboxiin kiitos. Nyt nimittäin apua tarvitaan!
treenailu on kyllä sellasta, että aina kun jättää kerran välistä on ens kerralla huomattavasti hankalampi lähteä ja äkkiä tulee vähän sellaista pakkopullaa.. vaikkakin jos vaan viitsii lähteä niin salin jälkeen on kuitenkin voittajafiilis=D mutta hei, tsemppiä sulle treenailuun, varmasti onnistut tavoitteessa! <3
Älä muuta sano 😀 Heti kasvaa kynnys lähtee jos yksikin reippailu jää välistä 😀
Kiitos Salla, tsemit on tarpeen <3
Ei ole vinkkejä jotka oikeasti toimisi miulla ainakaan! 😀 smoothiet ja hedelmät saa ehkä hetkeksi karkit ym unohtumaan mutta ei toimi miulla pitkään! Heti kun tulee väsynyt päivä tsemppaan itseäni suklaalla. Myös mammaloma altistaa herkuille helposti kun tavataan kavereita kahvin merkeissä. ..
😀 Ehkä niitä ei siis oo tälläsille herkkuhiirille? 😀 no täytyy vaan tsempata ja taistella kovemmin!
Täällä kans kesäkuuri alkanut! Mä oon iltasin aivan liian väsynyt lähtemään salille tai jumppaan, oikeen harmittaa!
Taas kommentti lähti puolikkaana! Mutta niin olen nyt vetänyt kahvakuulalla treenit aina pojan päikkäreitten aikaan, tarvis taas alottaa
Tytti välillä pitää muistaa olla myös armollinen itelleen, aina ei voi eikä tarvikaan jaksaa <3 kyllä se siitä taas, tsempit!
Mullakin käy niin , että yhtenä iltana kun jätän kotijumpat tekemättä, tai lenkkien väli pääsee pidentymään, niin ojassa ollaan… Ennen olin sellainen, että pystyin mässäämään niin paljon kuin huvitti, eikä se näkynyt missään. Joskus 20v kieppeillä rupeskin yhtäkkiä tilanne muuttumaan ja nyt oon ihan pulassa tän mun mässäilyn kanssa.. Itsekuri tuppaa olemaan nollassa, mutta jospa se tästä 🙂 Yksinhuoltajuutta käytän tekosyynä 😀 Sitä kun selviytyy päivät, niin illalla on niin helppo repsahtaa herkkuihin ja toisaalta lenkille pääseminenkään ei ole ihan niin yksinkertaista aina.
Hahah kuulostaa niiiiin tutulta 😀 Tsemppiä sinnekin siiis herkkukoukun selätykseen ! <3
En tiiä onko mulla varsinaisia kikkakolmosia, mutta tota.. oon huomannut sen, että jos kiellän itseltäni tosi paljon, niin se toimii ehkä huonoiten. Sitä jaksaa jonkin aikaa, mut sitten on repsahdus sitäkin suurempi :-/ Vähän tasapainon hakua se herkkujen kanssa tosiaankin on, kun niitä tuntuu olevan joka mutkassa tarjolla! Että miten pitää joku roti niiden kanssa. No, meillä oikeastaan menee niin, että pyrin olemaan ostamatta kotiin herkkuja, koska sitten jos niitä on, niin… 😀 kröhöm. Yleensä onneksi mies tuhoaa niistä suurimman osan – hän on vielä sitä ns läpipaskotyyppiä, jolla ei ihan herkästi tartu. Kadehdin!
Toisaalta sallin itselleni jotain pientä joka päivä (esim vähän suklaata kahvin kanssa), ja silleen yleensä vältän överit. Mun makeatoleranssi on lopulta aika pieni, paljon en pysty syödä kerralla, kun oon tottunut syömään vähän kerrallaan. Rasvainen ruoka nyt sitten ei kuulu mun himotuksiin, paitsi pizzaa nyt joskus voi syödä, ehkä puolikkaan jaksan ravintolapizzasta 😀 joten ehkä mun juttu on se kohtuullisuus määrissä. Tarkoitus olis pyrkiä jossain kohtaa sellaiseen herkkupäiväkäytäntöön, koska parempihan se olis ettei sitä makeeta menis (melkein) joka päivä niinku nyt, vaikka sitä ei paljon kerralla vetäiskään.. ei se hampaillekaan oo hyvä kuitenkaan.
Joskus on toiminut sellainen ajattelu, että ’tällä samalla kalorimäärällä voisin syödä mahani täyteen jotain hyvää ja terveellistä – jos syön tän niin jää vaan nälkä ja energiaa tulee liikaa’-tyyppinen järkeily. Pitäis taas kokeilla jotain sen suuntaista.
Tulipas maratonkommentti. Loppuun vielä tsempit täältä!! Hitsi miten se terveelinen elämä voikaan olla hankalaa 😀
Ihana Laura ja hyvä kommentti ja pointit! 🙂 Osaismpa mäkin ottaa noin kohtuudella, mä vähän pelkään että oon tälläsessä herkuttelussa sellanen kaikki tai ei mitään tyyppi, mitä tosi monessa muussakin asiassa 😀 Täytyy siis oikeesti skarpata ja ottaa se herkkupäivä käyttöön ja pysyä lujana muuten.
Älä muuta sano, mut jos se olis helppoa niin veikkaan että tässäkin maassa ois paljon vähemmän lihavia ihmisiä… 😛
Joo ei täälläkään olla peritty ton syömisen suhteen mitään loistogeenejä! Ennen sain syödä mitä huvitti eikä vyötärölle kertynyt grammaakaan. Nykypäivänä kun palankin syön suklaata nii siitä on jo kilo yhtäkkiä persuksissa 😀 mulla sama myös toi tavote tän kirin aikana, et liikunta ei olis pakkopullaa. Tsempit sulle sinne! Ens viikko on jo varmasti parempi. Saa nähä kuin mulle käy.
Lohduttavaa kuulla että en oo ainoo 🙂 Kiitos Henni ja samat sanat sinne, tsemppiii!
mulla on ongelmia myös ton herkuttelun kanssa. Unohdinkin kokonaan kirjottaa siitä ekaan viikkokatsaus postaukseen. Pitää muistaa seuraavaan laittaa. Käy kurkkaan mun blogista kuinka täälä sujuu 😉
Taitaa olla aika yleistä tälläset ongelmat 😀 Joo tuunkin lukemaan ihan pikapikaa!
Oletko ajatellut sokerista luopumista kokonaan? Minä aloitin sokerittoman ruokavalion (ei lisättyä sokeria, hedelmissä ym. niitä tietenkin on) vuoden vaihteessa ja nyt neljän kuukauden jälkeen ei ole minkäänlaisia mielitekoja, vaikka ennen olin ihan mahdoton sokeriaddikti. Tämä on mulle jotenkin huomattavasti helpompaa kun sen säännöstely olisiko nyt tarpeeksi juhlava hetki herkutella, tai juuri nuo palkitsemishetket herkuilla on tietenkin jäänyt. Karkkipäiväkokeilutkin tuppasivat aina venymään viikonlopun mittaisiksi ja jo maanantaina ajatukset pyörivät herkuissa.. Kaikki tavat ei tietenkään sovi kaikille, mutta itse suosittelen kokeilemaan:) olo on aivan eri luokkaa nyt!
Ää en oo ajatellutkaan, jotenkin en usko että musta olisi siihen just nyt. Kahtena viime talvena oon ollu muutaman pätkän ilman sokeria, ja se olo on ollu kyllä loistava silloin! Täytyy kerätä tahtoa ja voimaa taas tarpeeksi ja jos syksyllä koittaisi viimeistään taas sokeritonta elämää 🙂 Kiitos kun laitoit mut ajattelemaan tätäkin!