Tulee päivä äiti, jolloin en enää itkekään, kun lähdet pois huoneesta.
Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla.
Jonain päivänä en enää pyydä sinua halaamaan keskellä yötä.
Jonain päivänä et enää muista, milloin viimeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen suklaan.
Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain tyynylläsi.
Koittaa aika, jolloin minua ei tarvitse kantaa unisena autosta omaan sänkyyn tai kuljettaa reppuselässä kotiin, koska pienet jalkani eivät jaksaneet perille saakka.
Elä siis kanssani hetkessä, äiti.
Ota ilo irti jokaisesta päivästä.
Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni.
Yksi koskettavimmista runoista ikinä. Tasaisin väliajoin tuo tekstinpätkä tulee vastaan milloin missäkin. Usein Facebookissa sen jakaa joku toinen äiti. Ensimmäistä kertaa se avautui mun silmien eteen jo ennen äidiksi tulemista. Heti silloin kyyneleet nousi silmiin, vaikka mulla ei ollut hajuakaan vielä miten järisyttävän ihmeellistä ja upeaa äitiys on. Seuraavan kerran luin tämän selaillessani puhelinta imetysmaratonin aikana, Milan ollessa vain pari viikkoinen. Voitte varmaan kuvitella mitä kävi silloin? No mikäs muukaan, kuin hormonihuuruinen vesiputousitku. Tänä päivänä ja varmasti aina tulevaisuudessakin voin vannoa, että tämä runonpätkä saa mun silmäkulmat kostumaan. Jokaikinen kerta.
Niin tunteita herättävä, ja niin arvokas muistutus meille siitä, että nää kullanmurut on pieniä vain hetken! Hetkessä elämisestä ei voi muistuttaa liikaa, etenkin kun niitä hetkiä jakaa kanssasi maailman tärkein pieni ihminen. Siksipä halusin säilöä tän tekstin muistoksi blogiin juuri nyt, koska tuntuu, että tuo oma vauva kasvaa niin älytöntä vauhtia. Onneksi kuitenkin tuo aarre on myös vielä muutaman hetken äidin oma pieni! ♥
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Tags : äitiys, ajatuksia, lapsijutut
Hei! Mistä tuo ihana pipo on samoin huivi?
Moi! Setti on syksyn Pompin mallistosta 🙂
Niin kaunis runo ♡ mistä Milan pipo ja huivi on ostettu? Tosi nätit 🙂
Yks kauneimmista ❤️ Ne on Pomp de Luxin tän syksyn mallistosta, on kyllä meidän lempparit!
En kestä… En oo tähän runoon ennen törmännyt ja nyt esikoista odottavana pillahdin ihan järkyttävään itkuun tätä lukiessa, tietenkin töissä. Koitan keräillä itteni ennen kun joku näkee 😀 Löysin sun blogin vasta nyt, vaikuttaa ihanalta, tänne jään!
Ihana <3 Onnea odotukseen! Esikoisen odottaminen on NIIIIIN jännää aikaa <3 ja tervetuloa, toivottavasti viihdyt pitkään! 🙂
Mäkin oon nähnyt tän aikasemminkin, mutta nyt osu jotenkin niin oikeeseen hetkeen, että menin ihan kananlihalle ja kyyneleet vaan valuu. Huonosti nukutut yöt alkaa kasaantua, meidän poika nukkuu oikeestaan vaan kahden tunnin pätkissä ja nyt kruununa on alkaneet älyttömät rintaraivarit. Öisinkin kauhee huuto kun tissi ei vaan kelpaa, jos sitä ei tarjoilla jumppapallon päällä pomppien. Kyllä siinä alkaa väkisinkin pinna kiristyyn ja ihan turhanpäiten tulee joskus vauvallekin ärähdettyä (miehestä nyt puhumattakaan). Jotenkin koko ajan toivoo, että poika olis jo isompi että asiat helpottuisi.
Tää tuli taas hyväksi muistutukseksi, että onni on kaikesta huolimatta just tässä. En voisi rakastaa tota pientä enempää ja näitä aikoja varmasti kaipaa myöhemmin.
Mä aivan vollotan täällä 😀 tekis mieli mennä suukottelemaan toista, mutta antaa sen nyt nukkua kun kerrankin nukkuu. Mutta ehkä sitä hetken jaksaa olla taas parempi äiti.
Kiitos <3
Tiia
Parhaimmillaan ja pahimmillaan tällä tekstillä on just tuo vaikutus. Muistan itekin sillon Milan ollessa ihan pieni, miten tää vaikutti muhun ihan yli paljon. Eli voin kuvitella miltä siellä tuntuu, kun unetkin on tuolla tolalla, tsemppiä sinne hirmusti pikkumiehen kanssa <3 onnen ja ilon hetki, koittakaa väsymyksen keskellä kuitenkin ottaa kaikki irti noista taianomaisista vauvahetkistä kaikki irti <3 Kaikkea hyvää teille Tiia!
Mulle ei oo tullut vastaan vielä tätä runoa. Ihana <3 Niin pysäyttävän totta.
niin nautin kyllä tästä ajasta, oon enemminkin jo ihan haikeana siitä, että tää ei voi jatkua aina 😀
Eikö oo <3 Mä nautin kanssa, ja rakastin olla Milan kanssa kotona, ja olisin varmaan edelleenkin jos kotiäitiydestä maksettaisiin paremmin 😀 Se on oikeesti ihan raastavaa kuinka nopeasti nuo pienet kasvaa..