Eilen kalenterissa näkyi merkintä – YSTÄVÄNPÄIVÄ. Se on mun mielestä ihan yhtä tärkeä päivä, kuin vaikka isän- ja äitienpäivä, sillä ystävätkin ansaitsevat oman päivänsä ehdottomasti. Ystävien tärkeyttä ei voi korostaa liikaa, koska ystävät tekee tästä elämästä vaan niin paljon parempaa. Lähtökohtaisesti ystävänpäivää voisi viettää ihan joka päivä.

Oon ehkä maailman onnellisin siitä, että meillä on niin iso joukko ihania ystäviä ympärillä, joiden olemassaolosta saadaan nauttia päivittäin. Ystäviä jotka pysyy elämässä vuodesta toiseen, vaikka välimatka olisi turhan pitkä, tapaamiset ihan liian harvassa ja soittamisetkin suorastaan säälittävällä tasolla. Toisaalta ehkä siinä se ystävyyden syvin olemus onkin – vaikka aikaa ja matkaa olisi joskus liikaakin välissä, niin siitä huolimatta aina jatketaan just siitä mihin ollaan aiemmin jääty. Kiitos kun ette kuitenkaan koskaan unohda, ja ootte siellä aina valmiina meitä varten. Sitten taas on ne tyypit, joiden kanssa ollaan onnistuttu näkemään ihan säännöllisesti – teille kiitos kaikista niistä hetkistä, mitä ootte mun ja meidän kanssa jakaneet! Kiitos äitiystäville loputtomasta vertaistuesta, arjen jakamisesta, lukemattomista kahvikupeista ja ajatuksien vaihtamisesta. Kiitos elämän mittaisille sielunsiskoille, kun ette ole kadonneet, ettekä antaneet mun kadota ja aina vaan jaksatte repiä mua entiseen malliin mukaan menoihin ja viette ajatuksia välillä pois kotikuvioistakin. Siinä samassa nää samat ystävät myös antaa niin paljon meidän koko perheelle, en voi siitä edes tarpeeksi kiittää. Lopuksi kiitos ihan jokaiselle ystävälle ja kaverille meidän elämässä – te ootte kaikki tärkeitä ja jokaisella on oma merkityksensä. Kiitos että ootte!

Se mitä mä lupaan tulevaisuudessa on se, että aion huomioida ystäviäni enemmän! Aika ajoin tulen miettineeksi sitä, että olenko itse osannut olla tarpeeksi hyvä ystävä. Ystävä jollaisen mun ystävät ansaitsee. Äärettömän kiitollinen olen aina ollut, mutta olenko antanut yhtä paljon takaisin, mitä olen saanut? En varmasti. Ainakin voisin olla aktiivisempi yhteyden pidossa, kysyä spontaanisti kuulumisia tasaisin väliajoin, tarjota apua ja yllättää silloin tällöin kivoilla jutuilla – koska jokainen mun ystävä ansaitsee vain ja ainoastaan parasta vastalahjaksi omasta läsnäolostaan. Tosin tiedän myös sen, että jokainen heistä ymmärtää myös, että tässä elämäntilanteessa ei liikaa vapaa-aikaa ole. Siitä huolimatta uskon myös, että he tiedostavat merkityksensä meille. Te ootte ne ihmiset, joiden kanssa tuplataan ilot ja jaetaan surut – se on parasta se! <3

Huomenna starttaan ystävänpäivän jälkimainingeissa viikonlopun hyvin samalla teemalla. Luvassa on kaasoviikonloppu Helsingissä ensi kesän morsiamen, ja yhden mun kaikkien aikojen parhaimman ystävän luona. Viikonloppu tulee olemaan niin mahtava varmasti! Täynnä ystävyyttä, kiireetöntä yhdessäoloa, naurua, hääfiilistelyä, hyviä keskusteluja, skumppaa, hyvää ruokaa, bailaamista, nuoruuden muistoja ja myös niiden muistojen luomista näistä vuosista. Vitsit, ilman ystäviä ei saisi kokea näitäkään juttuja…

Ainut vaan, että mulla on jo nyt ikävä noita mun pienimpiä parhaimpia ystäviä, jotka kuvissa sulostuttavat tätä postausta. Jotka ovat toistensa parhaat ystävät ja jakavat toistensa kanssa kaiken. Toivottavasti myös aina tulevaisuudessakin!

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : ajatuksia, Elämä, fiiliksiä, ystävänpäivä, ystävät