Meillä ollaan viime päivät pohdiskeltu, väännelty ja käännelty sitä että pidämmekö Nupulle ristiäiset vai nimiäiset ? Meillä tilanne siis on se että minä kuulun kirkkoon ja Niko ei. Kuitenkin kokoajan ollaan molemmat enemmän ja enemmän sitä mieltä että päädytään pitämään ”vain” nimiäiset.
Molemmissa toki on omat puolensa, ja toisaalta olisi ihanan perinteikästä kastaa pieni ja mennä vanhan kaavan mukaan. Silti kuitenkin meitä enemmän houkuttaa nimiäisten ”kaavattomuus” ja se ettei homma ole niin ns. virallista vaan juhlista saa järjestettyä juuri oman näköiset. Nupun saa kuitenkin kastettua kirkkoon ihan milloin vain jos siltä tuntuu. Tulevaisuudessa se on neidin oma päätös haluaako hän koulussa käydä uskonnon tunneilla vai ei, tai haluaako päästä ripille, eli kun mitään lopullista päätöstä kasteesta ei tarvitse tässä vaiheessa tehdä niin näillä mennään.
Nimiäisissä kuitenkin mua taas mietityttää se että millaista ohjelmaa sinne voi järjestää etteivät juhlat menisi vain perus kahvitteluksi vaan olisivat mahdollisimman ikimuistoiset niin vieraille kuin meidän perheelle ? Ja mikä tärkeintä, mikä olisi hieno ja hauska tapa julkistaa minin nimi ? Nyt kaipaan taas teidän ihanien apua ja hyvät ideat on enemmän kuin tervetulleita. Eli jos kokemusta nimiäisten järjestämisestä löytyy niin kokemuksia kehiin, kiitos !
♥ Essi
kuvat, www.pinterest.com
Meillä pidettiin nimiäiset. Tytär saa sit myöhemmin mennä kasteelle jos niin tahtoo. Näin ajatellaan me. 🙂
Juhlissa oli meidän vihkipastori siunaamassa tytön, piti pienen puheen, laulettiin ja mies ja hänen siskonsakkin soittivat ja lauloivat leijonakuninkaasta sen tie elämän.<3 Sitten herkuteltiin niin et sukkahousut alko kiristää! Hihi!
Ja siis pastori paljasti nimen, kun alkoi siunata idaa 🙂
Me päätettiin, että joko käydään kastamassa tyttö ensin ja sitten juhlitaan ja kahvitellaan mökillä tai sitten kutsutaan pappi kotiin. Sillä tavoin homma ei mee liian viralliseksi.
Mutta siis kutsutaan meille läheiset ihmiset ja vietetään yhdessä mukava päivä. Kummit ovat luvanneet sanoa jotain lapselle; omia ajatuksiaan jne. Tehdään hyvää ruokaa, keskitytään vauvaan.
Ei ristiäisten tarvii olla jäykkää ja virallista. Voitte tehdä siitä omanlaisen tilaisuuden. Käy juttelemassa papin kanssa kasvotusten ennen päätöstä.
Meillä ristiäiset pidetty kotona. Kastamisen jälkeen kahvitellaan yms. ei se mitenkään liian virallista oo. Voihan sen ajatella niinkin, että lapsi voi sitten halutessaan erota kirkosta. Kirkkoon kuulumisessa on kuitenkin hyvät puolensa esim. mahdolliset kirkkohäät.
oon kuullu että nimiäisissä on jokin tehtävä missä ns ristikko tehdään ja keskelle ilmestyy lapsen tuleva nimi tai sitten kaikki vieraat saa arvailla nimiä lapuille niin että annetaan vihjeitä siihen eli tehdään ns peli siitä nimen arvailusta:) ja sitten yhessä blogissa tekivät lapselle aikakapselin mihin jokainen sai laittaa lapselle jotain sinne laatikoon ja lapsi sais tän laatikon joko 15 vuotis päivänään tai 18 vuotis päivänään:D mut siis voishan ton kapseli jutun toteuttaa myös ristiäisissä::)
Meillä oli mun omasta mielestä 😀 aivan huiput kummitodistukset, niistä tehtiin melkeinpä ohjelma. Linkitän sulle tänään sen postauksen.
Meillä tulee pappi kotiin kastamaan tytsyn ja sit kahvitellaan sen jälkeen. Ei musta liian virallista ja tyttö saa itse erota kirkosta jos tahtoo myöhemmin, mut me molemmat kuulutaan kirkkoon ja mä aijon kuuluakkin että on mahdollisuus esim. Kummina olemiseen ja kirkko häihin 😉 eipä sillä oo normi elämässä kuitenkaan mitään merkitystä 🙂
Mulle oli jotenkin aina itsestään selvää että meidän lapsi kastetaan, onhan tulevan isän vanhemmat pappeja. sit luin tän http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Nimet/Kasteen-kahdet-kasvot/ ja tää pisti mut miettimään uudestaan asiaa. Todennäkösesti meidän pieni saa nimen ihan ”vaan” nimiäissä, vaikka ulkopuolinen painostus ristiäisiin on kova. Mulla onkin aiheesta luonnos omassa blogissa tulossa.
En itse ole koskaan kuulunut kirkkoon ja vanhempanikin ovat eronneet sieltä jo kauan sitten. Minulle ei koskaan pidetty minkäänlaisia nimiäisiä tai muita nimijuhlia (vanhempani tuskin olivat koskaan kuulleetkaan sellaisista), mutta omille lapsilleni haluaisin sellaiset pitää. Olen ominut vanhempieni ajattelutavan, jonka mukaan pientä lasta ei tule liittää mihinkään uskonnolliseen ryhmään ellei hän sitä itse halua. Sylivauva ei osaa kertoa ajatuksiaan, joten on aika julmaa liittää pikkuinen johonkin, josta tämä ei tiedä mitään (kaikkia uskontoja ajatellen).
Olin koko peruskouluaikani uskonnon opetuksessa ja siirryin nyt lukiossa ET-opetukseen, mutta suosittelisin uskonnon oppitunteja myös kirkkoon kuulumattomille peruskoulua käyville lapsille. Uskonnon tunneilla käydään läpi paljon muutakin kuin vain kristinuskon asioita, esim. muita uskontoja (jotka ovat sitä paitsi hirvittävän mielenkiintoisia), mutta myös kristinuskoa. Mielestäni kaikki tieto erilaisuudesta ja maailman moninaisuudesta on hyväksi. ET-tunneilla olen huomannut, että asioiden opiskelu saattaa mennä vähän turhan pohdiskelevaksi ja korkealentoiseksi. Siksi aion erikseen lukiossa valita myös valinnaisia uskonnon kursseja mm. maailman uskonnoista ja suomalaisten uskomuksista.
Rippikoulua en ole käynyt enkä varmaan tule koskaan käymään, mutta ilman sitäkin uskoisin voivani elää hyvää ja tasapainoista elämää. Rippileirin sijaan olen käynyt Prometheus-leirin (www.protu.fi), joka on rippileirin ns. rinnakkaisvaihtoehto uskontokuntiin kuulumattomille mutta myös uskontokuntiin kuuluville 14-15-vuotiaille nuorille. Varmasti ihanteellisinta olisi käydä sekä ripari että protu, ja sitä kannatankin monessa suhteessa.
On totta, etten voi käydä rippileiriä, ryhtyä kristilliseksi kummiksi tai saada kirkkohäitä, jos en liity kirkkoon, mutta onneksi maailmani ei kaadu näihin asioihin. Olen käynyt mahtavan protuleirin, voin koska tahansa ryhtyä lapsen epäviralliseksi kummiksi (ns. haltijakummiksi) ja mennä naimisiin vaikka kotonani (menen paljon mieluummin naimisiin lapsuudenkotini ihanassa puutarhassa kuin yhdessäkään Suomen kirkossa, vaikka ne upeita ovatkin). Elän mieluummin näin päin, että voin halutessani ja tarvittaessa liittyä kirkkoon kuin että eroaisin sieltä. En pidä ajatuksesta, että maksaisin kirkollisveroa, jos en edes kävisin kirkossa kuin kerran muutamassa vuodessa. Uskonto ja uskontokuntaan kuuluminen eivät ole minulle henkilökohtaisesti merkittäviä asioita. Rakastan joulua ja iloitsen muistakin kristillisistä juhlapyhistä vapaapäivien muodossa, mutta onneksi niistä nauttiminen ei velvoita minua liittymään kirkkoon. On mahtavaa, että Suomessa on uskonnonvapaus, mutta se tulisi myös olla näillä pienillä lapsilla, joita ihmiset automaattisesti liittävät uskontokuntaansa. Lapsille tulisi koko heidän elämänsä ajan kertoa erilaisista vaihtoehdoista puolueettomasti, mutta totuudenmukaisesti, ja antaa heidän ajan kanssa itse tehdä omat päätöksensä.
Olen iloinen, että pidätte lapsellenne mieluummin nimiäiset kuin ristiäiset. Teette siinä lapselle oikeutta ja annatte hänelle vapautta päättää omasta elämästään 🙂
Meille oli itsestään selvää että meidän tyttö kastetaan vaikka ei uskonnollisia ollakkaan!
Kirkossa en halunnut, mutta isovanhempien koti (missä minutkin on aikoinaan kastettu) toimi loistavasti. Takapihan terassi toimi kastepaikkana <3 tytöllä oli päällä sama kastemekko jossa minutkin on kastettu ja pappinakin toimi sama minutkin kastanut henkilö.
Rento ilmapiiri, hyvät tarjoilut ja läheiset ihmiset kruunasi päivän. Tyttö voi itse aikuisena päättää eroaako kirkosta.
Meillä on myös muskareita jotka on seurakunnan pitämiä, tuntuis hölmöltä mennä ja osallistua lapsen kanssa niihin jos hän ei kuulu kirkkoon.
-M ja tyttö 1v 1kk
Meilläkin oli mielestäni tosi rennot ristiäiset. Pappi oli kotona ja kastoi. Ihan normimeininkiä. Vieraat hengasivat ulkonakin välillä herkkujen merkeissä. Ehkä se kasteosuus oli aika virallinen, mutta se toi juhlan tunnun.
Itse olen sen verran perinteinen ihminen, etten olisi voinut kuvitellakaan meille mitään muuta. Mutta nämä on tietysti jokaisen omia juttuja, valintoja.
Mutta varmasti teillekin tulee kivat ja ikimuistoiset juhlat päädyitte mihin hyvänsä.
Ite oon luokanope ja suositttelen kyllä ue-tunneille osallistumista. Avartavia ja mielenkiintoisia ja yleensä oppilaat tykkäävät ”tarinoista ja opetuksista”. Niissähän on kyse pitkälti moraalista ja etiikasta, jotka sopivat kaikille ohjenuoraksi uskontokunnasta riippumatta!
Nupussa on muuten paljon isänsä näköä! 🙂
-Riikki
Pakko kommentoida sen verran, että uskonnontunnithan on vielä kaikille pakollisia, kuului kirkkoon tai ei. Uskonnontunnit sisältää yleissivistystä eri uskonnoista, ei mitään käännyttämistä. Vähän niinku historiaa on hyvä tietää, täytyy tietää myös eri uskonnoista. En ymmärrä miks nykyää hössötetää tästä uskonnonopetuksesta niin paljon:)
Tsemppiä paljon nimiäisten/ristiäisten järjestämiseen! 🙂 Kivoja kuvia ristiäisistä oli mm. Uuden Kuun emilialla: http://uusikuu.bellablogit.fi/2013/03/24/ristiaisten-tarjoilut/
Kirkkoon kuulumattomat lapset voivat osallistua joko uskonnon tai ET:n opetukseen, kirkkoon kuuluvat osallistuvat automaattisesti uskonnon oppitunneille. Kristinuskontotunnit eivät siis ole pakollisia kirkkoon kuulumattomille, mutta joko uskonnon tai ET:n oppitunneilla on oltava, ja tietysti jos kuuluu johonkin muuhun uskontokuntaan, tulee lapsen saada sen omaa opetusta kun muut lapset saavat ussan ja ET:n opetusta 🙂
Mä olen vähän sitä mieltä, että vauvan kastaminen johonkin uskontoon on väärin – ei vauva ymmärrä uskon asioista vielä mitään, eli kastamalla vanhemmat päättää, että no sä kuulut tähän uskontoon. Vaikka Suomesa nykyään onkin enemmän tapauskovaisia ja ristiäiset nykyään paljolti nimenomaan perinnejuttu enemmän kuin uskonasia, niin kuitenkin. Meillä oli nimiäiset, mua ei oo aikoinani kastettu ja mieskin on eronnut jo kirkosta. Jokainen tehköön kuitenkin tavallaan 🙂
Ja 20.04 anolle, ei ole pakko osallistua uskonnontunneille (koulusta riippuen, itse kävin pientä koulua jossa ET-ryhmä järkättiin vasta kasiluokalla koska se olisi muuten ollut liian pieni). ET:ssäkin on yleistietoa ja uskontoja käsitellään todella monipuolisesti, laajasti ja objektiivisesti. Ainakin mun koulussa ala-asteen ussantunnit oli vaan lasten raamatun lukemista.
Miten niin vauvan kastaminen johonkin uskontoon on vääriin? Yhtälailla vois sitten ajatella että on väärin jos ei kasteta. Tässäkin tapauksessa äiti kuuluu kirkkoon, isä ei! Varmaankin jos päätyvät vauvan kastamaan, niin hänet tullaan kastamaan uskontoon johon äiti kuuluu.
Siis jos et ymmärtänyt pointtiani, niin se että vanhemmat päättää lapsensa puolesta mihin tän pitäisi uskoa on mun mielestä väärin. Jos lastaan ei kasta, lapsella on täysi vapaus itse päättää isompana kypsemmässä iässä mihin uskontoon haluaa liittyä, jos mihinkään. Mut täähän on siis tietty vain mun mielipiteeni, ei mikään ohje tai käsky Essille.
Ymmärsin mitä tarkoitat, mutta en kuitenkaan ymmärrä miksi kastamisessa olis jotain väärää. Mun mielestä kun ei oo väärin kastaa tai jättää lasta kastamatta. Mun mielestä kuitenkin vanhemmat ne alaikäisen lapsen asioista päättää ja täysi-ikäinen päättäkööt sitten itse. Tämä on mun mielipide! Eipä ole ite tullu oltua/ tai että joku olis ollut katkera omille vanhemmille siitä että on joskus kastettu/pidetty ristiäiset. Enkä minäkään täällä ohjeista ketään. Mulla vaan särähtää korvaan toi ”väärin” sana yms. Mun mielestä vois sit kysyä että päättääkö esim pieni lapsi itse mitä syö vai vanhemmat? ja onko se sit väärin ja tuputtamista jos on syötetty pienenä sitä tätä ja tota.
http://minimeblogi.blogspot.fi/search/label/nimi%C3%A4iset
Tuolta voit käydä lukasemassa kaiken meidän nimiäisistä. Mä olen näyttänyt videon meidän puheista yms. monille, jotka eivät nimiäisissä olleet ja kaikki ovat tirautelleet kyyneleitä ja sanoivat, että paljon kauniimpaa ja herkempää kuin yksissäkään ristiäisissä joissa ovat olleet <3 Kyllä niistä nimiäisistäkin saa herkät ja ihanat ja unohtumattomat. Meidän omat häät ja tytön nimiäiset oli mulle yhtä ihanat ja onnistuneet juhlat. Itse en oo tykänny ristiäisistä ja siitä jotenkin kireestä tunnelmasta ja ne syntipuheet on mun mielestä kamalia vauvan omissa ensimäisissä juhlissa.. Mutta päätös jonka te teette on se oikea teille 🙂
Onnea järjestelyihin!
Jo on mennyt touhuksi, mikään ei voi olla enään virallista tai se on ”ei omannäköistä”! Vauvan kastaminen kuulostaa olevan niin väärin, miettikää jotain alkoholistiperheen lapsia tai ylipäätänsä lapsia, jotka joutuvat näkemään vanhempien ryyppäämistä ym. Onko se sitten ok? Tai sitten voisi aatella et lspselle ei voi ostaa esim. Vaatteita, koska olis väärin tyrkyttää tietynlaisia vaatteita, et ostakoon sitten vanhempana vaatteet itelleen jos haluaa.. Uskonto kuulostaa olevan todella iso paha nykyään.. Ja miks pitäis väkisin keksimällä keksiä jotain ohjelmaa ristiäisiin/nimiäisiin..jotenkin aivan ylipinnallista touhua kuulostaa olevan monella..
Voi ihanaa, että sielläkin käydään samaa pohdintaa! Me ollaan kans mietitty asiaa jo useita viikkoja ja käyty pitkiä keskusteluja. Tosi hankala päättää! Ensin olin sitä mieltä, että molemmat on ihan hyviä vaihtoehtoja – nyt olen sitä mieltä, että molemmat on ihan surkeita vaihtoehtoja!! 😀
Kastamisessa häiritsee se, että lapselle valitaan tietty maailmankatsomus/uskonto, kun haluaisi enemmän kannustaa häntä tutustumaan kaikkeen mahdolliseen itse ja sitten jos siltä tuntuu, niin tekemään päätöksen jonkun uskonnon ”valinnasta”. En itsekään vielä 31-vuotiaana ole 100% varma mihin uskon, niin miten voisin tehdä tuollaisen valinnan lapseni puolesta?
Nimiäisissä tökkii se, että niistä tuntuu ”puuttuvan jotakin”, koska ristiäiset ovat niin perinteikäs juhla. Myöskin se, että meillä nimi on jo nyt paljastettu suurimmalle osalle läheisiä (ja kunhan pikkuinen syntyy, niin alamme heti kyllä kutsumaan häntä jo nimellä), niin koko nimiäisten nimen paljastus -idea menee vähän mönkään. Puhumattakaan suvun painostuksesta ristiäisiin ja pelko heidän mielensä pahoittamisesta :/
Loppujen lopuksi, kun sillä, miten lapsen ”kasvattaa”, on paljon suurempi merkitys kuin tällä muutaman kuukauden ikäisenä vietetyllä päivällä. Mutta silti haluaisi niin kovasti tehdä oikein! Mutta mikä on oikein!? Voih.. O_o
Jos saisin lapsen järjestäisin hänelle synttärit – en ristiäisiä tai nimiäisiä.