”Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti”

-Unknown-

Kuinka moni samaistuu tekstiin huutaa HEP? Suurelle osalle tää värssy on varmasti tuttu jo entuudestaan, niin mullekin. Aina kun siihen törmään, silmäkulmat kostuu, suu on pienessä hölmistyneessä hymyssä ja sydäntä lämmittää – tää pitää joka sanaa myöten kutinsa. Okei, aiemmassa elämässä en siivonnut ihan joka päivä, edes viikko, mutta muuten allekirjoitan ihan joka sanan. Välillä mietiskellään millaista meidän elämä olisi jos Mila ei olisi tupsahtanut meidän elämään. Se tosin on lähes mahdotonta, ei me osata edes kuvitella että kaikki ei olisi mennyt niin kuin meni. Kaikella oli tarkoituksensa ja nyt juuri, tässä näin, pienenä perheenä on hyvä ja onnellinen olla. Äitiys on maailman parasta, vaikka välillä saakin laskea kymmeneen lahkeessa huutavan lapsen kanssa, huonosti nukutun yön jälkeen. Mistään hinnasta en vaihtaisi tätä mihinkään, mutta yhden yön voisin nukkua ilman ylimääräisiä herätyksiä 😉

Onnellista viikonloppua kaikille!

– Essi

Tags : arki, fiiliksiä, lapsijutut, perhe