Tämän postauksen piti tulla ulos jo eilen, mutta sattuneesta syystä en päässyt postausta kirjoittamaan, sillä kone ei suostunut tunnin availu yritysten jälkeen toimimaan. Meidän pikkumurunen täytti eilen jo ekan viikkonsa, ja kuinka voi olla edes mahdollista, että täällä äitillä nousee jo kyynel silmäkulmaan, kun tuntuu, että nää ekat päivät ja viikot tulee taas lentämään pikavauhtia. Voisiko joku edes hieman hidastaa ajan kulumista?

 Meidän kakkonen oli syntyessään hyvin saman kokoinen kuin isosiskonsa. Hieman painoa oli enemmän ja sentti pituutta vähemmän. Kotiuduttiin jo vuorokausi synnytyksestä viime lauantaina, ja maanantaina piti käydä vielä osastolla lääkärintarkistuksessa tsekattavana uudelleen. Kaikki on jäbällä hyvin, mutta hieman oli paino päässyt tippumaan turhan paljon mun hitaan maidon nousun vuoksi. Lisämaidon antaamista meillä ei pelätä, mutta sitä tää tyyppi ei ole edes vaatinut, vaan ollut itse herra tyytyväisyys. Eikä onneksi maanantaista tarvinnut kauaa odottaa, kun jo tiistaina maitobaarista olisi riittänyt varmaan jo useammalle vauvalle ja torstain neuvolatsekkauksessa paino olikin jo hienosti nousussa. Saa nähdä sitten minkä viikkoisena tää söpöläinen rikkoo neljän kilon rajapyykin, sillä sinne matkaa on tällä hetkellä vielä puolisen kiloa.

Eka viikko on ollut tunteiden täyteinen, niin ihana, mutta myös äidin silmäpusseja kasvattava. Vaikka vauva nukkuu todella hyvin, on rauhallinen ja tyytyväinen, niin kyllä nuo yösyöttämiset vaan verottaa parin vuoden tauon jälkeen. Niin ja ottaahan toki omat veronsa jaksamisesta puhtaasti synnytyksestä toipuminen. Samoin tää hormonien aiheuttama tunteiden vuoristorata on ollut aika jäätävää jälleen kerran. Itku tulee milloin mistäkin pienestä asiasta, usein ei tarvitse kuin vilkaista sylissä tuhisevaa ihmettä tai vieressä leikkivää esioista ja isiä ja hanat on auki. Tää neljästään oleminen ja eläminen on vaan jotain niin siistiä ja ihmeellistä! Ennen kaikkea nuo meidän lapset on niin ♥ ♥ ♥

 Jos jotain voi viikon vanhasta vauvasta jo sanoa, on hän erityisen ilmeikäs ikäisekseen, hyvin tyytyväinen pieni, nukkuu ja syö sekä jaksaa hereilläkin olla muutaman pidemmän pätkän päivässä. Ei kitise ja kätise, mutta kun ruokaa tulee liaan hitaasti niin pinna palaa kyllä ja sen kuulee varmaan koko naapurusto. Hyvät keuhkot vissiin? Erityisesti hän tykkää nukkua tietysti sylissä maitoövereiden jälkeen vaikka kuinka pitkään, mutta onneksi päivisin uni maistuu myös kehdossakin. Näin myös itse ehdin esim. käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet aamupäivisin. Ilman Nikoa tää koti olisi kuin pommin jäljiltä, joten täytyy kyllä sanoa, että on ihanaa omata mies joka myös oikeasti on kotona avuksi.

Loppuun vielä vinkki kauniista vauvatarvikkeista jos luonnonläheiset matskut ja värit on mieleen. Kuvissakin näkyvät mobile* ja vauvan huopa* ovat Cam Cam Copenhagenin – suosittelen tsekkaamaan koko valikoiman, sillä ihania juttuja löytyy myös isompien lasten huoneisiin. Itse rakastuin kuoseihin ja hillittyihin väreihin, ja luulempa, että Milan huoneeseen tilaan tuon ihanan Rainbow Mobilen sängyn päälle, se sopisi sinne täydellisesti.

Tarina synnytyksestä on luonnoksissa jo valmistumassa, jos vain kone toimii, on se luvassa huomenna joten pysykäähän kuulolla. Ensi viikolla vauvajuttujen lisäksi on luvassa jo jotain muutakin sisältöä 🙂 Ihanaa viikonloppua!

*-merkityt tuotteet saatu Babyshopilta blogin kautta.

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.