Vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin vauvavuosi. Sitä on kulunut jo 3/4, sillä Noel täytti yhdeksän kuukautta viime perjantaina. Tässähän pitää alkaa jo pikkuhiljaa miettiä pikkumiehen tulevia syntymäpäiviä! On tää vaan hurjaa edelleenkin, ajankulu vain kiihtyy…
Tuo yhdeksänkuinen pallero on kyllä ihan yks parhaista tyypeistä. Siitä on kehittymässä ihan huikea huumoriveikko ja aikamoinen velmuilija. Viimeisen kuukauden aikana on alkanut kyllä jo todella huomata millainen persoona sieltä vauvamaisuuden alta alkaa kuoriutua. Niin aurinkoinen ja hyväntuulinen bebe, mutta myös äänekkäästi tarpeensa esilletuova ja melkoinen mamman poika. Noel nauttii suunnattomasti niistä hetkistä, kun ollaan koko porukka kotona ja leikitään ja pötkötellään olkkarin lattialla. Sisaruksillakin alkaa olla jo ihan omat juttunsa, ja ihan lempparia on, kun pikkuveikka saa työntää kävelykärryä jossa isosisko istuu kyydissä. Ne riemunkiljahdukset <3
Edelleenkään me ei olla starttailtu sormiruokahommia, mikä vähän harmittaa. Mä oon vaan niin vellihousu siinä hommassa, kun pojalla ei ole vielä kunnolla hampaita. Tosin aika pian tuo asia on varmasti muuttumassa, sillä viime viikolla se eka lego ilmestyi suuhun ja tuntuisi kovasti siltä, että pian tulee lisää ja rytinällä useampi kappale. Jatkuvasti on sormet ja nyrkki suussa ja ikeniä narskutellaan milloin milläkin leluilla. Hampaiden teko näkyy myös öisin meillä, sillä vaikka nälkä ei olisi, niin ilmeisesti tissi suussa kutinakin helpottuu ja on parempi nukkua.
Päivärytmi meillä on, mutta se myös vaihtelee hyvin paljon menojen ja öiden mukaan. Normipäivänä Noel herää 6:30-8 aikaan, nukkuu ekat päiväunet 10 maissa, toiset iltapäivällä ja yöunille mennään 20-21 paikkeilla. Ruokahalut ovat kasvaneet selkeästi nyt parin viikon sisällä, ja iltapuuroakin jäbä vetää jo ihan isojen poikien tyyliin. Neuvolaa ei meillä ysikuisena ole, mutta kotivaaka näytti 8,1kiloa, joten kyllä sieltä 8kk neuvolasta on ainakin 400g tullut lisää painoa. Pituudesta ei ole oikein hajua, mutta kyllä 68senttiset vaatteet alkaa olla jo turhan nafteja ja 74 koolla mennään pääsääntöisesti jo.
Monessa kuukausikuulumisessa olen hehkuttanut Noelin liikkuvaisuutta, ja niin teen nytkin. Meillä vanhemmilla saa kyllä olla pojan kanssa jo silmät selässä, kun vauhti vain kasvaa kuukausi kuukaudelta. Ryömiminen on ollut jonkin aikaa jo pois kuvioista, ja vaihdettu kokonaan konttaamiseen. Myös tukia pitkin meillä on kävelty pitkään, mutta nyt ovat myös kädet alkaneet irtoamaan tuesta. Tosin vielä vain seisoskellaan paikallaan, sillä askeleita ei ilmeisesti vielä itsekseen uskalleta ottaa. Tänään käveltiin ekaa kertaa käsikädessä olkkarista keittiöön, ja se oli aika hieno juttu Noelin itsensäkin mielestä. Toinen taito, josta Noel itse on erityisen ylpeä on taputtaminen. Se on ihan lempipuuhaa nykyään ja pieni niin nauttii siitä huomiosta mitä saa, kun hienosti taputtaa.
En mä vaan kestä, että tuo mini on ihan muutaman kuukauden päästä jo taapero. Voisko nää vauvavuodet säilöä johonkin purkkiin niin, että näihin saisi sitten vuosienkin päästä palata aina uudelleen ja uudelleen <3
Millaisia ysikuisia ikätovereita sieltä löytyy? Samanlaisia kuulumisia vai miten teillä muilla menee?
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : kehitys&kasvu, vauva-aika, vauvajutut
Ei sormiruokailija tarvi hampaita mihinkään, ikenet on kovat ja niillä mussutus onnistuu. Vasta poskihampaat on sit merkitykselliset ruuan pureskelussa. Ymmärrän jos jännittää, mutta pehmeillä jutuilla aloittamalla ei ole mitään hätää ja siinähän noel sitten oppii käsittelemään ruokaa suussa.
Meidän 9-kuinen on täysin sormiruokailija, ja syönyt samaa ruokaa kun muu perhe 7-kuisesta asti. Hän rakastaa ruokaa ja ruokailuhetket on selvästi tärkeitä kun syödään yhdessä. Eroahdistusta on ilmassa ja hyvä että saan vessassa käydä ilman että toiselta pääsee itku. Huomiota pitäis myös saada koko ajan, ja paikallaan esim rattaissa kököttäminen on turhauttavaa. Nyt on opittu nousemaan tukea vasten ja tarkkana saa olla ettei käy hassusti. Konttauksenkin oppi mutta se ei oikein kiinnosta, nopeammin pääsee ryömimällä. ? Nopeesti kyllä aika kuluu, alkaa oleen vauvakuume kun tuo on jo niiin iso ?
Vauvavuodet todellakin säilöön purkkiin!<3 voi nyyhkis mulla on omat jo yli 4v ja 2v! Onneksi ystävillä paljon vauvoja pääsee heitä usein nuuskimaan!
Mä itse tein kuopuksen 1v synttärijärjestelyt valmiiksi jo hyvissä ajoin tilasin somisteet yms kaappiin odottamaan kuukausiksi ihan vain helpottamaan sitä valtavaa omaa tunnemyrskyä mikä aina iskee vauvavuoden päättyessä.