Tänään Milan nukkuessa päiväunia puolenpäivän aikaan, avasin telkkarin siinä toivossa että sieltä tulisi jotain katsomisen arvoista kerrankin keskellä päivää. Normisti käytän päikkisajat blogin parissa, mutta muuton jälkeen oon ehtinyt avata koneen ekaa kertaa aina vasta iltaisin. Tänään teki mieli vaan olla ja rentoutua, joten rojahdin sohvalle ja annoin YLEn Kioskille mahiksen.
Jakson aiheena oli Näin kasvatat vauvan suomalaisittain! ja vieraana oli mm. kätilö Kätilöopistolta sekä jaksossa tutustuttiin myös juuri julkaistuun uuteen Äitiyspakkaukseen. Mitäs olitte mieltä muuten uuden pakkauksen väreistä ja kuoseista? Tällä kierroksella meikäläinen ei niin lämmennyt, edellinen oli kivempi. Ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista sisältöä näin äiti-ihimsen näkökulmaan. Jaksossa käytiin läpi normi suosituksia, miten vauvaa tulisi hoitaa ja mikä perheen pienimmälle on se paras tapa esimerkiksi syödä ja nukkua. Etenkin imetysasioista puhuttaessa mut valtasi ihan mieletön kaipuu sinne vauva-aikaan, tai ainakin viime syksyyn kun vielä imetys oli kuvioissa. Mä oikeasti voisin haluta toisen vauvan jo nyt ihan pelkästään sen takia että pääsisin taas imettämään! Onks vähän pimeetä? Olihan se vaan niin ihanaa aikaa, etten voi edes kuvailla tätä kaihoa jota oon tän päivän syvällä sisimmässäni tuntenut. Tietysti voihan tää olla vaan ihan sitä kuuluisaa ajan kultaamaa muistoa, enkä enään vaan muista niitä lukemattomia yöheräämisiä pienen himotissittelijän kanssa. Osakseen tää vauvakuume nostaa taas päätään varmasti myös siksi että Mila on ottanut taas aimoharppauksen isomman tytön housuihin ja mun vauvassa ei oo enää oikeastaan mitään vauvamaista. Tai no nyt juksaan, ainut vauvajuttu on sen söpö kalju. Tänään kullanmuru meni täyttämään jo 1v8kk, eli 4kk vajaa 2v. Hurjaa, miten kuukaudet vilisee…
Mun on varmaan normaalia helpompi kaivata vauva-aikaa ja kaikkea sitä raastavan väsyttävän ihanaa mitä se pitää sisällään. Oon toitottanut täällä usein sitä kuinka Mila oli helppo vauva. No olihan se sitäkin, mutta kyllä meilläkin koettiin niitä raskaampiakin jaksoja ja hetkiä. Blogi oli silloin ja on edelleenkin hyvän fiiliksen mesta, enkä tykkää täällä marista pienistä, joten näistä jutuista kirjoittaminen usein jäi, vaikka aihetta oliskin ollut vähän purkautua. Ihan normaalisti myös meillä taisteltiin alkuun imetyksen kanssa, vauva söi rinnat rikki, maito ei alkuun riittänyt, annettiin lisämaitoa, vietettiin maratooneja tisseillä, nukutushommien kanssa taisteltiin, huutoa kuunneltiin iltaisin joskus toista tuntia ja parisuhdekin joutui välillä koitokseen juuri synnyttäneen hormoonihirviön toimesta. Myös yöunille äiti sai heittää hyvästit ensimmäisinä kuukausina. Sen muutaman kuukauden sumun hälvettyä aloin nauttimaan vauva-ajasta täysillä, parisuhde normalisoituia ja väsymyksestä huolimatta elämä hymyili. Vaikka välillä oli rankkaa, pääosin vauvakupla oli onnellisuuden tyyssija. Kaikki koettiin ja otettiin vastaan avosylin, koska ne jututhan kuului siihen pakettiin mitä pieni rakkauskäärö toi mukanaan. Kaikesta oli yksinkertaisesti vain pakko selvitä ja näin jälkikäteen ajateltuna me vedettiin tuo aika oikeesti himputin hyvin. Milan jälkeen tulevaisuudessa toivottavasti saadaan luottavaisina kokea myös toinen samankaltainen vuosi!
Tää nyt oli taas tällänen pää ja hännätön postaus. Tuntojen purkaus ja nää on kyllä ihan sitä parasta terapiaa itselle kun saa kirjoittaa fiilikset puhtaaksi, joskin ne tulee ulos ehkä hieman sekavasti. Pahoittelut siitä teille, nää tekstit ei välttämättä oo ihan sitä antoisinta kamaa mitä blogista löytää.
Kuinka moni taaperon äiti ikävöi vauva-aikaa ja ehkä myös imetystä? HUUTAKAA HEP! Millaisia vauvavuosia muilla on takana? Raskasta selviytymistä vai onnellista hekumaa?
Tags : äitiys, ajatuksia, fiiliksiä, lapsijutut
mulla on kans ikävä vauva-aikaa. mulla on 1v6kk poika ja imetän vielä muutamia kertoja vuorokaudessa. tavallaan tuntuu, että mulla olisi vielä iso vauva 🙂 mutta kaipaan kyllä sitä kun sai katsoa telkkaria pieni käärö sylissä tai käydä vaunulenkeillä rauhassa. mutta niin kuin oon joskus aikaisemmin kirjoittanut (ehkä muistat), mun vuosi oli toisaalta aivan kamala. raskaus ei sopinut mun elimistölle ja kärsin 7 tulehdusta ekan puolen vuoden aikana synnytyksestä, joista yksi kilpirauhastulehdus. nyt mulla on siis kilpirauhasen vajaatoiminta. refluksitauti puhkesi myös, se oireilee päivittäin eikä lääkkeistä hirveesti apua. käytännössä muut hoitivat mun vauvan ekan 9 kk aikana synnytyksen jälkeen. olin jatkuvasti lääkärissä ja tutkimuksissa. mulla on ollut harvinaisen huono tuuri. sydämessä haluaisin ehkä toisen lapsen, mutta pelko estää, kun joutui sairastamaan niin paljon. että jos kaikki tulisi uudestaan. mä uskon, että meidän perheen on ihan hyvä näin, 3-henkisenä, ja mulle on tärkeintä olla elossa ja nähdä tuon pienen kehittyvän joka päivä. 🙂 <3
Voi muistan kun oot kirjoittanut aiemminkin teidän raskaasta vuodesta. Mun symppikset on niin siellä <3 Todellakin, teidän pienellekin sen on tärkeintä että äiti on olemassa! Ihan liian raskaita juttuja jouduitte kokemaan, tulevaisuudessa toivon teille pelkkää hyvää <3
minä kans voisin haluta vauvan siks et saisin imettää ja synnyttää. Mutten enää tarviis yhtään uhmaikäistä enkä tollaista esimurkkuikäistä eskarilaista. Välillä(usein) iskee kriisin ettei meidän perheessä ole enää pieniä lapsia.. Huhh, mitähän sitä sitten osaa tehdä kun lapset vaan luuhailee omissa hommissaan
Hahaa vähän samat fiilikset, kaks uhmista samaan aikaan eteenkin ois ihan liikaa 😀
Mä en kaipaa. Toisaalta se on haikeaa, että meillä nuorin on jo kohta puoltoistavuotias, mutta oikeesti odotan et hän olis omatoimisempi. Isompi oli niin helppo vauva kuin olla ja voi, haastavampi hänestä tuli vasta toisen synnyttyä. Nyt meillä on kaks termiittiä, jotka riehuu kuin mielipuolet joten jos tässä vauva pyöris vielä niin pöpilässä olisin 😀 😀
Hahaha voin vaan kuvitella ettei kahden termiitin kanssa enää oikein edes jaksa haaveilla vielä vauvasta siihen komboon 😀 Tsemppiä vauhdikkaaseen arkeen <3
Hep! Mä kaipaan synnyttämistä, voisin samantien lähtee synnyttää 😀 imettäminenkin ois huippuu ku se oli helppoo Aten kaa ja se meidän oma juttu. Mutta onneks sitä tajuaa että näin yh mamana ei kannata hankkiutui raskaaks vaan odottaa että saa vakaan uuden parisuhteen jossain vaiheessa 🙂
Ihan sama juttu täällä, synnyttämään lähtisin heti jos saisin mahiksen 😀
Joo se on ihan fiksua odottaa että se vakaa parisuhde löytyy ennen vauvahommia 🙂
Oi, ihania vauvakuvia, ei ihmekään että vauvakuume vaivaa 🙂 ehkä se on osa biologiaa, että unohtaa ne raskaat ajat, ja haluaa kokea uudestaan vauva-ajan, tai sitten se yksinkertaisesti vaan on niin, että haluaa ottaa vastaan myös ne rankat hetket, kun palkintona on kuitenkin oma ihana pieni.. Kaikki samassa paketissa, just niin kuin sanoitkin. Eihän elämän pidä olla täydellistä, ei muuten osaisi nauttia niistä onnen hetkistä niin täysin 🙂
Täälläkin päin on podettu jo kauan (ristiriitaista) vauvakuumetta, esikoinen on 2kk nuorempi kuin teidän Mila, ja jos onni suo niin toinen vauva tänne olisi tulossa juuri hieman ennenkuin eka täyttää 2v 🙂 <3 eka kolmannes raskaudesta taputeltu, ja nyt alkaa (ultran jälkeen) pikkuhiljaa hoksaamaan, että ihan oikeasti meillä on kohta taas pieni vauva, jos vaan kaikki hyvin menee. Ristiriitaiset ajatukset tosiaan siten, että kuinka jaksaa, miten sujuu kahden kanssa, miten imetys ym ym ym, MUTTA päällimmäisin tunne suunnaton onni ja ilo, positiivinen jännitys ja odotus uudesta vauvasta 🙂
Ps. ihanaa että muillakin on vielä tämän ikäisenä kaljuja vauvoja ;D meidänkin neidin päässä on vielä vasta muutamia haivenia, mutta voi että miten söpöjä nää neidit silti on 🙂 vielä ne ehtii kasvaa 🙂
Nyt on pakko kommentoida. Luulin, että oon maailmassa ainut, joka ikävöi imetystä!! Onneksi löysin toisenkin. 🙂 Mulla esikoistyttö 2013 syntynyt jätti imetyksen itse ollessaan lähes vuoden ikäinen. Korvakierteessä ollessa taisi imeminen ottaa liian kipeetä korviin, joten se loppui.. Äiti ei ollut vielä valmis! 😀
Nyt odotellaan toista rakkauskääröstä heinäkuulle ja oikein innolla odotan imetystä jälleen, vaikkakin meilläkin oli alussa hieman tahmeaa ja sattui kyllä aivan kauheana alussa kun vauva imasi täysillä kiinni herkkään rintaan. Mutta aika kultaa muistot siltäkin ajalta, pääosin imetys oli ihanaa ja antoisaa..♡
Hei mites toi milan tutin syönti? Millaista se on ollut ja millaista on nyt?
T. Yhden tuttihullun äippä
Niin kai se menee että aina ikävöi jotain mennyttä aikaa, esimerkiksi meillä on vauvavuosi vasta puolessa välissä ja nyt ikävöin niitä ensimmäisiä kuukausia! Hetki sitten tuskastelin sitä miten en saa mitään tehtyä kun vauva syö koko ajan, mutta nyt muistelen kaiholla sitä kun sai istua vauva rinnalla sohvalla ja katsoa sarjoja 😀 pitäisi muistaa, että se ei silloin ollut yhtä ihanaa ja nauttia tästä vaiheesta 🙂 ehkä me molemmat vielä saadaan tuo aika takas ja muistetaan nauttia siitä täysillä <3
Hei!
Ehdottomasti kannatta ruveta harkitsemaan toista nyyttiä teidän pikku perheeseen 🙂 tulisi kiva ikäero eikä venyisi liian isoksi. Lapset on niin maailman tärkein juttu <3 🙂
Meillä neitokainen 10,5kk ja imetys loppui neidin ollessa 7kk, täytyy kyllä sanoa että itse en juurikaan imetystä kaipaa. Olo oli aina jotenkin ”likainen” kun maitoa tuli ja suihkus välillä minne sattuu ja näin.. No ne hetket kun vauva oikein nappasi tissiin kiinni, oli hauskoja, siis sillon kun se ei enää tehnyt kipeää 😀 Mulla olis varmaan imetykset jääny ellei mies ois ollu auttamassa ja tukemassa sen asian kanssa.. Mutta… siis vaikka oon vähän väliä tulemassa hulluks ton pienen touhupetterin kanssa ja vaikka raskaus oli yhtä tuskaa selkäkipujen ja varhain alkaneiden liitoskipujen takia, olen alkanut miettimään toista lasta.. Milloin olisi just hyvä ikäero että olisi seuraa toisillensa yms.. Ja olis kiva taas tuntea se kutkuttava olo kun siellä masussa joku pikku hiljaa alkaa kasvamaan 🙂 Ja siis, mullehan ei koskaan pitäny tulla lapsia ja oikeestaan inhosin niitä ennen.. 😀 Näin ne ajatukset muuttuu ja luonto on tehny tehtävänsä. 🙂