Aurinkoa torstaihin!
Tänään mulla on harvinainen arkivapaa, kun lapset ovat päiväkodissa. Tällaiset päivät hyödynnän blogitöihin, kotihommiin ja juokseviin arkiasioihin, kuten laskujen maksamiseen ja kaupoilla juoksemiseen. Aloitin tosiaan helmikuussa lyhennetyn työviikon, ja näin mulla on päivätöitä neljä päivää viikossa, samoin kuin lapsilla päivähoitopäiviä. Arjen kuorma erityisesti lapsilla on nyt pienempi, ja on ihan super ihanaa, että meillä on yhteistä aikaa myös arjen keskellä!
Eilen meillä oli juuri yhteinen vapaapäivä, mikä meinaa sitä, että luonnollisesti mulla on töitä tällä viikolla vielä perjantaina ja lauantaina. Viikonlopputöitä on onneksi harvoin, ja lyhyt työviikko takaa sen, että lasten kanssa aikaa on ihan yleisellätasolla enemmän – mikä on tietysti tosi mahtavaa, koska lapset ovat yksinkertaisesti niin pienen hetken vain pieniä. Töiden aloituksen aikaan viime vuoden lopulla, oltiin koko porukka ehkä jonkinmoisessa shokissa, kun arkirytmi piti laittaa uusiksi ja pitkät työ- ja päiväkotipäivät uuvutti nopeasti, eikä aikaa tuntunut vain riittävän mihinkään ylimääräiseen. Suurin vaikutus näkyi perheen pienimmässä, joka vasta aloitti päiväkotitaipaleensa melko kylmiltään ja heti pitkillä päivillä.
Poika oli normaalista poiketen iltaisin kiukkuinen, todella väsynyt sylitakiainen, joka alkoi nukkumaan myös yönsä huonosti. Nämä olivat sellaisia merkkejä, jotka itse rekisteröin nopeasti ja aloin pohtia, kuinka voisin pienen meininkiä parantaa. Tottakai noin rytinällä tapahtunut muutos pienen ihmisen elämässä järkyttää ja rasittaa aivan älyttömästi ja aiheuttaa rektioita varmasti. Aloin miettiä mahdollisia keinoja, joilla saisin yhdistettyä työ- ja perhe-elämän pienten lasten kanssa astetta lempeämmin. Otin asian puheeksi esi-mieheni kanssa, ja tämän keskustelun jälkeen hahmottui nopeasti ajatus joustavasta hoitovapaasta ja lyhennetystä työviikosta.
Lyhennetty työ- ja päiväkotiviikko on ollut juuri oikea ratkaisu meille, ja vienyt mukanaan lähes kaikki kipuilut ja kiukkuilut uudesta arjesta. Se on tuonut mukanaan niin paljon kiireettömämmän oloiset viikot, jota en olisi uskonut yhden vapaapäivän viikossa mahdollistavan. Mutta mikä tärkeintä, Noel on taas oma itsensä – aurinkoinen pieni herrasmies, jolla virtaa riittää niin kotona kuin hoidossakin, vaikka muille jakaa! On siis sanomattakin selvää, että olen todella tyytyväinen, että meillä on mahdollista jatkaa näin ainakin elokuulle saakka ja jatkoa katsotaan sitten.
Mielestäni pikkulapsiperheiden mahdollisuus joustavaan hoitovapaaseen (alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmalla) on sellainen juttu, josta ihmiset on ihan liian tiedottomia! Monella perheellä jää varmasti hyödyntämättä koko tämä hieno etu, jota Kelakin tukee joustavalla hoitorahalla ihan vain siksi, ettei tiedä koko mahdollisuudesta. Jos siellä jonkun kiinnostus aihetta kohtaan enemmän heräsi, niin kannattaa lukaista Kelan sivuilta lisää joustavasta hoitorahasta TÄSTÄ. 1. ja 2. luokkalaisten vanhemmilla on muuten myös vastaava mahdollisuus olla osittaisella hoitovapaalla, josta löydät tietoa TÄSTÄ. Aika hurjaa, mutta pian tuonkin pohtiminen on meilläkin edessä sitten – siis itseasiassa ensi vuonna, kun Mila aloittaa koulun!
Huomioitavaa muuten on, että myös 3-6 vuotiaiden lasten vanhemmat ovat oikeutettuja osittaiseen hoitovapaaseen, mutta silloin lyhennettyyn työviikkoon ei makseta Kelan osittaista hoitorahaa. Silloin on syytä miettiä, mikä sillä hetkellä menee edelle – kestääkö lompakko pienempiä työtunteja vai mennäänkö perheaika edellä! Meillä syksyn kuviot on vielä sen verran auki, että ei osata vielä suunnittella sinne asti – silloin tosin Noel pääsee vihdoin samaan päiväkotiin Milan kanssa, ja arki helpottuu senkin osalta huomattavasti!
Minkälaisia hyväksi todettuja keinoja teillä on työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen? Olisi ihana kuulla, ja varmasti kokemuksia jakamalla voidaan oppia yhdessä paljon uutta <3
x Essi
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : arki, lapset, lapsijutut, päiväkoti, perhelifestyle, työelämä, vanhemmuus
Aloitin työt kun lapset oli 1,5v ja 3,5v. Tein vuorotyötä yli puolivuotta täysipäiväisesti. Sitten aloitin lyhennetyn työviikon, kun aloin itse väsymään sekä lapset kaipaili yhteistä aikaa enemmän ja voi vitsi kun ois tajunnut heti alkuun! Helpotti arkea niin paljon! <3 Aluksi pelotti et tullaanko taloudellisesti pärjäämään mutta hyvin pärjätään. Saatiin kelan tukea ja päiväkoti maksuihin vähän kevennystä, bensaa ei mene työmatkoihin niin paljoa ja kun on voimia jaksaa kotona laittaa paremmin edullista ja terveellistä ruokaa, kun väsyneenä voi sortua valmisruokiin/ulkona syömiseen. Suosittelen!
Tekisin lyhennettyä, harmi vaan ettei kaikissa työpaikoissa ole mahdollista järjestää tätä tai ei katsota ”hyvällä”. Lapset 10, 8 ja pian 4. Koululaiset tarvitsevat apua läksyissä ja arki on hektistä. Pääsen usein 16, 16.30 tai 17, joten illat lyhyitä. Lisämausteen tuo vanhempien lasten jääkiekko -harrastus. Hallilla pitää pääsääntöisesti olla jo klo 16. Onneksi mies pystyy järjestelemään töitään, muuten ei tulisi mitään tai jostain olisi luovuttava.
Meillä on aika lyhyet työpäivät tai siis melko vähän sidottua työaikaa työpaikalla, tosin illalla on sitten hommia, mutta saadaan onneksi haettua lapset joka päivä noin klo 15 ja oltua rauhassa heidän kanssaan. Ensi vuonna esikoinen menee kouluun, niin mieheni tarjoutui vähentämään töitään ja saa kelalta sitä osittaista hoitotukea. Hän on kiinni työpaikalla vain saman verran, kuin ekaluokkalainen koulussa, joten tulee aina aina pian ekaluokkalaisen jälkeen kotiin ja auttaa läksyissä jne. Olen tosi iloinen tästä ja se helpottaa ihan varmasti arkeamme ja pojan koulutaipaleen alkua. Eli kannatan ehdottomasti kaikenlaista arjen keventämistä, sillä lapset on vain hetken pieniä ja kuitenkin tärkeintä maailmassa.
Itse olen kolmen lapsen vanhempi ja ollut osittaisella tai joustavalla hoitovapaalla vuodesta 2011 alkaen, välissä äitiys-ja vanhempianvapaalla. Nyt nuorimmaisemme lähtee syksyllä kouluun ja jatkn siis osittaisella hoitovapaalla vielä todennäköisesti seuraavat 2 vuotta. Lapset ovat hetken pieniä ja vuodet on vierineet niin nopeaa, että onneksi olen tämän ratkaisun tehnyt! Muitathan kuitenkin, että Kelan jostavaan hoitorahan ja osittaisen hoitorahan edellytyksenä, että työaika ei ylitä tiettyjä rajoja, tähän lasketaan kaikki työ, päätyön lisäksi mahdolliset sivutyöt, esim bloggaus ja yhteensä työaika ei saa ylittää etuudelle asetettuja rajoja. Ei ole kiva joutua tilanteeseen, jossa tuttavani oli, kun päätyönsä oli lyhentänyt 30h/vko ja sai joustavaa hoitorahaa, mutta työskenteli tämän lisäksi muutaman tunnin kuukaudessa keikkatyötä ja tällä perusteella ei ole etuusoikeutta, kun työaika ylittyy ja joutui maksamaan etuudet takaisin. Kaikki työskentely tulee siis huomioida työajassa.