Jee flunssa alkaa olla voitettu täällä päässä! Pienimmäisenkin tukkoisuus alkaa haihtua, mikä helpottaa myös rutkasti mun omia öitäkin. Ehkä tässä saa taas vähän nukkuakin, eikä huolissaan valvoa toisen unta läpi yön, että vauva varmasti saa rohinoiltaan henkeä. Milan menoa flunssailu ei ole missään vaiheessa haitannut. Tuo duraceli hyytyy sängyn pohjalle vasta kun kuume huitelee ties missä lukemissa. Eikä onneksi sellaisia tauteja tässä talossa ole vielä kovin montaa nähty, vaikka kevyemmistä pöpöistä johtuen viime syksy ja talvi olikin yhtä sairastupailua.
Saa nähdä kuinka tänä vuonna käy, kantaako neiti mukanaan jälleen kaikki taudit kotiin? Toivottavasti ei, sillä pikkutyypille ei soisi kovin rajuja sairasteluita ensimmäiselle vuodelle. Alku ei kyllä lupaa hyvää, sillä päiväkotiin Mila palasi kesän jälkeen viime viikolla ja jo viikonloppuna valuikin jo nenä, ja maanantaina nousi lämpö. Vauvan kanssa säästyttiin onneksi pelkällä nuhalla ja Niko on ainakin tähän asti välttynyt koko syysflunssalta. Tätä niistämistä ja pärskimistä taitaa nyt tosin olla aika paljon liikenteessä, sillä tuntuu, että monessa tutussa perheessä käydään läpi samaa hommaa?
Päiväkotiin paluu muuten on sujunut tosi hyvin. Mila kyseli jo heinäkuun lopulla, että milloin pääsee kavereiden kanssa tarhaan leikkimään, kun pikkuveli ei taidakaan syntyä koko kesänä. 😀 Meidän päiväkoti hoitajineen on aivan ihana. Milan ryhmässä on jo monta tärkeäksi muodostunutta kaveria ja on mahtavaa kun lapset saa jatkaa samojen hoitokavereiden kanssa samalla ryhmällä aina eskariin saakka. Eli jos vaan täällä päin asustellaan vielä kouluhommien alussa, saa tyttö luultavasti astella ekalle luokalle pitkäaikaisten tarhakavereiden kanssa. Aika ihana ajatus!
Kieltämättä nää ekat hoitopäivät on olleet vähän omituisia, kun ollaan vauvan kanssa viety Mila hoitoon ja tultu itse kotiin. Tietyllä tapaa tuntuu ihan väärältä, että tyttö on päiväkodissa kun itse on vauvan kanssa kotona. Mutta kyllä mä silti väitän, että tää järjestely on ihan puhtaasti jo Milan kannalta paras. Kotona tietysti voin tarjota jos jonkinlaisia virikkeitä. Leikkejä, askarteluja, ulkoiluja, laulua ja tanssia… Mutta ne mistä Mila pitää eniten hoidossa on ehdottomasti kaverit. Niitä ei kotona ole, ja leikkitreffailut ei aja samaa asiaa. Meidän kolmevee yksinkertaisesti kaipaa päiviinsä sitä sosiaalista kanssakäymistä ikäistensä kanssa. Kuinka teillä on isompien lasten hoitokuviot järkkäilty vauvan synnyttyä – kotihoidossa, kerhossa vai päiväkodissa? Millaisia kokemuksia teillä kokeneemmilla on? Tottakai jokaisella toimii erilailla eri jutut, mutta on mielenkiintoista kuulla erilaisia kokemuksia.
Tästä postauksesta piti tulla muuten pitkästä aikaa osa Mini´s Closet -sarjaa, mutta ajatusten virta taas sekoitti pakan. Piti siis hypettää muutamia syksyn uutuuksia neidin vaatekaapissa ja fiilistellä muutenkin lasten pukeutumista näin syksyllä. Sillä ihan samalla tavalla lastenvaatteet on parhaimmillaan syksyllä, niinkuin aikuisillakin. Droppeja satelee ja ketjuliikkeetkin ovat pullollaan ihania uutuuksia kesän jälkeen. Lapsillekin saa pukea kerroksia, ihania neuleita, söpöjä takkeja, räyheitä leggareita ja vitsit – pikkutyttöjen tunikat <3
Tänäkin syksynä Lindex, H&M ja Kappahl on olleet luottokauppoja mistä teen arkivaateostokset. Etenkin Lindexin mallistot hivelee omaa silmää, katsokaa nyt vaikka noita tunikoita! Pomp de Lux on myös iso suosiki, ja kutsut kävin pari viikkoa sitten. Sieltä tilaukseen lähti Milalle toppaa ja mekkoa. Lisäksi jonkin verran on tullut tilattua vaatteita taas netistä mm. Ellokselta, Zalandolta ja Babyshopilta.
Päiväkotiin valmistautuminen ei meiltä ole itseasiassa vielä tänä syksynä vaatinut paljoakaan. Uusi kerhoreppu* pitää tietty olla joka vuosi ja sen tyttö pääsi valkkaamaan itse Elodie Detailsin uutuuksista. Hyvällä mäihällä kevään välikausivaatteilla pärjätään vielä pitkään, mutta voi olla, että pientä päivitystä tarvitaan jo ennen pakkasia. Sadekamat ainoastaan pitäisi uusia pikapuoliin. Suosituksia? Olisikohan sellainen vuorattu sadehaalari kätevä päiväkodissa?
Nykyään Mila on tosi innokas pukemaan itse ja myös valitsemaan itse vaatteensa. Jo ostovaiheessa. Onneksi meillä taitaa olla aika samanlainen maku. Mila nimittäin pääsi ihan itse valkkaamaan kesän lopulla Babyshopilta muutaman uutuuden vaatekaappiinsa. Repun* ja Bisgaardin kumppareiden* lisäksi neiti ihastui Stella McCartney Kids´in lapsekkaisiin, mutta persoonallisiin vaatteisiin. Milan ostoskoriin valikoitui siis suloinen norsupaita* ja ylläriylläri tyttömäinen tyllihame*. Kuvistakin huomaa, että asukokonaisuus on yksi tän hetken lemppareista, tyllihameen hän pukisi joka aamu, myös päiväkotiin… 
Me aletaan tässä lasten kanssa valmistautua aika jännään päivään. Tehdään bussiretki keskustaan, ja Mila on siitä ihan superinnoissaan. Saa nähdä miten menee, vauva ei nimittäin hirveästi viihdy hereillä vaunuissa, eikä myöskään syö tuttia 😀 Katastrofin ainekset ilmassa, mutta mutta… eiköhän meille kiva päivä tule!
Ihanaa perjantaita ja viikonloppua ♥
*-merkityt tuotteet saatu blogin kautta.
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : arki, lapsijutut, perhelifestyle
missäpäin jyväskylää te asutte ja onko mila kunnallisessa vai yksityisessä päiväkodissa? =)
Mä en kovin tarkasti meidän asuinalueesta blogiin kirjoittele, mutta Mila on ihan kunnallisessa 🙂
Hei, pitkästä aikaa kommentoin. Oon seurannut sun blogia ihan alusta asti välillä vähän vähemmän ja välillä aktiivisemmin. Meillä on melkein Milan kanssa saman ikäinen tytär ja pikkuveli (syntynyt 07/15 ). Nyt odottelemme kolmatta 🙂 Lapsiperhearjesta siis mukava lueskella. Onnittelut näin myöhässä teille pikkuisen pojan syntymästä!
Meillä tytär käy 2x viikossa aamupäivisin avoimen päiväkodin kerhoa ja se on meillä osoittautunut onnistuneeksi valinnaksi. Olen kyllä myös sitä mieltä että 3-vuotiaalle alkavat kaverit tulla tärkeiksi ja on hyvä muutenkin päästä touhuamaan saman ikäisten kanssa. Kerhon lisäksi meillä on muskaria ja sovitaan leikkitreffejä, niissä on tuon ikäiselle riittävästi 🙂
Nämä vaatepostaukset on mun lemppareita, joten niistä olisi mukava lukea enemmän jatkossakin! 🙂
Me ollaan tykätty sadevaatteissa ticketin vuorellisista sadeasuista. Päiväkotielämässä varmasti vuorellinen sadehaalari olis kätevä. Oon kuullut paljon kehuja Elloksen vuorellisita sadehaalareista.
Moikka! Kiva kun kommentoit ja mukava että luet 🙂 Kiitos kovasti, ja onnea myös sinne odotukseen <3 Ihanaa aikaa, ja täällä sitä vähän jo ikävöidään.
Joo meillä on nimenomaan siksi päätetty jatkaa Milan hoitosuhdetta päiväkodissa, koska kaverit on niin tärkeiksi muodostuneet tytölle jo. On tosi tärkeetä, että neiti pääsee leikkimään ja harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan säännöllisesti ikäistensä kanssa 🙂
Jee mahtava kuulla! Täytyy siis alkaa tosissaan taas kuvailemaan näitä enemmän 🙂 Kiitos vinkistä, oon muuten itsekin kuullut hyvää noista Elloksen haalareista.
Suosittelen3-veelle ihan Jyväskylän kaupungin kerhoja kahtena päivänä viikossa, saa kunnon toimintavirikkeet ja askartelut yms. joka kerta. Meillä ei edes vanhempi lapsi tauteja kantanut kotiin sieltä koko toisen lapsen vauvavuonna, ei itselleen eikä muille. Nyt kun lapset ovat oman töihinlähtöni jälkeen päiväkodissa taas, olen tyytyväinen että vanhemman lapsen ei tarvinnut päiväkodissa olla, kun oli mahdollisuus rauhallisempaankin rytmiin.
Ei meillä niinkään virikkeistä ole puute, kyllä niitä osaan kotonakin neidille tarjota. Kavereiksi en kuitenkaan voi muuttua, ja siksi Mila tykkää hoidossa käydäkin ja sen takia jatkaa hoidossa tällä hetkellä parina päivänä viikossa 🙂
Meillä 3 v. Tyttö kävi 2x seurakuntakerhossa, kun vauva oli pieni. Ei olis tullu mieleenkään viiä päiväkotiin takasin(irtisanoin hoitopaikan koko vuodeksi kun vauva syntyi)Musta on väärin viedä lapsi hoitoon kun jää vauvan kanssa kotiin…sekin paikka on pois sellaiselta kuka oikeasti tarvii esim. Työn takia hoitopaikkaa. Ei lapsen paikka ole päiväkodissa, vaan kotona.. nykyään tunnutaan liian helposti ajattelevan että lykätään lapsi heti päiväkotiin koska”kaverit…” siellä päiväkodissa ei hoitajat pysty jakamaan sitä huomiota kaikille. Kyllä lapsen paikka on kotona! Mietitäänpä sitä kuinka ennen on jaksettu useamman lapsen kanssa kotona? Eikä olla puhuttu mistään”virikkeistä” tai ”kavereista”. Kyllä lapset kerkeää niitä sosiaalisia suhteita luomaan isompanakin. Päiväkoti on kuitenkin ns.”lastentyötä.” NO kuten huomasit niin tämä asia sai minut lapsen kannalta puolustuskannalle… ja tosiaan niiden vanhempien jotka työn puolesta tarvis sitä hoitopaikkaa lapselle eikä sitten saa tietystä päiväkodista..
Onneksi Suomessa jokaisella perheellä on mahdollisuus tehdä niinkuin itse parhaaksi näkevät 🙂 Tämä toimii meillä ja jos tilanne muuttuu, niin muutoksia tehdään. Mila tykkää käydä pari kertaa viikossa hoidossa leikkimässä ikäistensä kavereiden kanssa, se on selkeästi oma tärkeä juttu jo tytölle. Lisäksi meidän alueella ei kerhoja ole lähellä, mihin tytön voisi viedä muutamaksi tunniksi itsekseen. Mila aloitti päiväkodin vasta reilu 2-vuotiaana, joten kovin aikaisin häntä ei ole sinne ”lykätty” 🙂 ja tottakai lapsen paikka on kotona, nyt puhutaan parista päivästä viikossa. + niinkuin sanoin, minä teen myös kotona töitä – tätä blogia sivutyönä, joka on osa meidän perheen elantoa myös äitiyslomallani.
Meillä kohta 5-vuotias tyttö aloitti kerhon 3-kertaa viikossa pikkuveljen synnyttyä nyt heinäkuun lopulla. Sitä ennen oli ollut 3-vuotta päiväkodissa minun ollessa töissä, joten muutos on suuri entiseen. Koen kuitenkin, että tällainen välivuosi ennen eskaria ja koulun aloitusta tekee ihan hyvää ja tyttö itse halusi myös kerhoon päiväkodin sijasta, kun juttelimme asiasta. Eli myös lapsen oma mielipide vaikutti tähän asiaan 🙂 Tämä ratkaisu sopii hyvin meille ja välipäivinä käymme yleensä perhekerhossa, perhekahvilassa, avoimessa päiväkodissa ja puistoissa ulkoilemassa, eli silloinkin yleensä tekemistä ei riittää, eikä tyttö ole toistaiseksi tylsyyttä valittanut 😀 Hei, miten muuten se teidän pojan oikean syntymäpäivän arvaus? Arvasin oikean päivän, mutta kellonaikaa en ollut arvaukseeni laittanut, eli onko se sitten hylky? 😀
Voi olla, että meilläkin olisi kerhoa mietitty jos sellainen löytyisi tästä läheltä, mihin lapsen voisi viedä muutamaksi tunniksi itekseen. Kerhot ovat kuitenkin täällä päin vain sellaisia missä vanhemman on oltava mukana. Nyt meille tää systeemi on paras ja näin jatketaan ainakin toistaiseksi, niin kauan kun Mila itse haluaa hoidossa käydä kavereiden kanssa leikkimässä 🙂
Joo mä mietin sitä monesti, mutta kun se kellonaika puuttui niin päätin ettei sitä nyt sitten kukaan voita, koska kriteeri oli myös kellonaika. Ehkä vähän nipoilua, mutta arvauksia tuli myös edellisen ja seuraava päivän puolelle, joten jos kellonaika olisi ollut, niin lähemmäs olisi silti voinut arvata joku toinen. Ymmärrätkö mitä meinaan? 🙂
Moi! ? Minua kiinnostaisi, miksi päätitte pitää pojallenne ristiäiset kun muistaakseni piditte Milalle nimiäiset? Ihanaa syksyä teidän perheeseen, vauvanne on supersuloinen! ❤
Hei, sen isompaa syytä ei ole 🙂 Minä kuulun kirkkoon ja Niko ei, sain ”ympäripuhuttua” Nikon tällä kertaa ristiäisiin ja näin molemmat lapset nyt kastettiin sitten myös samalla 🙂
Kiitos ja ihanaa syksyä myös sinne <3
Meillä on 5v, 3v ja 1v ja lapset olleet aina kotihoidossa. En myöskään itse veisi päiväkotiin. 5v käy kaupungin (ilmaisessa!) kerhossa neljänä päivänä 3h, 3v kahtena päivänä. Kavereita on lapsilla omien kavereiden lapsista, kerhokavereista ja tietysti myös ”äitikavereiden” lapsista. Vierastan ajatusta, että veisin päiväkotiin isommat ja olisin pienimmän kanssa kotona. Sitä paitsi myös taloudellisesti on kerho kannattavampi. Siellä aivan samalla tavalla virikkeitä kuin päiväkodissa (kerho päiväkodin tiloissa myös) ja hoitajina lastentarhanopettaja ja -hoitaja. Lisäksi taudit ei ehkä niin kantaudu kotiin, kun kerhoryhmät päiväkotiryhmiä pienempiä. Mutta kaikki tekevät oman perheen kannalta omat ratkaisut. Välillä silti kuulee ihmetystä, kun kerron joillekin, etteivät lapset ole meillä päiväkodissa vaan ”vain” kerhossa.
Kiva että teillä on lapsille kavereita omien kavereiden lapsista. Meillä ei ole samaa tilannetta, kun niin harvoilla kavereilla on vielä lapsia. 🙂 Meillä Mila tykkää käydä hoidossa lyhyen päivän pari kertaa viikossa, ja en todella usko, että se ainakaan haitaksi tytölle on. Hänelle on siellä jo niin tärkeät kaverit, ja muutenkin ryhmä ja hoitajat aivan ihania. Meillä kyllä punnittiin kaikkia vaihtoehtoja ennen kuin päätös hoidon jatkamisesta tehtiin 🙂 ja niinkuin sanoit, jokainen tekee varmasti tässäkin asiassa omalle perheelleen parhaimmalla tavalla.
Täällähän on tullut jyrkkiä mielipiteitä päiväkotia vastaan. Meillä sama tilanne kuin teillä, eli isompi lapsi jatkaa tutussa ja turvallisessa päiväkodissa 2-3 päivää viikossa. Vauva syntyy lähipäivinä. En miettinytkään kerhovaihtoehtoa, mikä toisi turhaa muutosta hoitajien, kavereiden ja tutun paikan osalta. Lisäksi taas oltaisiin muutoksen edessä kun töihin paluu aikanaan koittaa. Koen itse sen lapselle huonoksi vaihtoehdoksi. Jokaisella tietysti oma ajatus taustalla ja kyllähän kerhojen ilmainen hintakin ratkaisee. Päiväkodissa hyvä puoli se, että hoitoajan voi valita itse aamuheräämisten yms.mukaan. Meillä siellä tullaan luultavasti oleskelemaan noin 5-6h päivässä. En minäkään sitä ymmärtäisi, että lapsi siellä pidettäisiin kymmenen tuntia tässä tilanteessa, ilman pakottavaa tarvetta. Itsekin olen päiväkoti-ihmisiä (LTO) ja myös työn puolesta kannatan jatkuvuutta hoitosuhteissa 🙂 Hyvä valinta teillä! Tsemppiä arkeen!
Onneksi nämä ovat vain mielipiteitä? Jokainen tekee sellaisella tavalla kuin haluaa tai on rahallisesti mahdollisuus tai yhteiskunta sen mahdollistaa osan maksamalla.
Tää on kyllä aihe joka jakaa mielipiteet hyvin vahvasti. En yllättynyt kommenteista ollenkaan 😀 Ihanaa siis, että sieltä löytyy myös samanlaisen ratkaisun tehneitä jotka ymmärtää meidän ratkaisua <3 Meillä jatkoa itseasiassa ehdotti Milan ryhmän lastentarhanopettaja myös, ja se vaikuttikin paljon myös päätökseen.
Jos vauva on jo syntynyt, niin suuren suuret onnet sinne <3
Lisäys edelliseen: 5-6h päivässä ja tosiaan sen 2 päivää joka toinen viikko ja 3 päivää joka toinen viikko. Ei ajallisesti ole edes paljon kerhoilua kauempaa. Ja mitä kotihoitoon tulee. Lapsia on niin erilaisia, että ikävä tuomita ketään tämän asian suhteen. Siinä missä toinen lapsi viihtyy aivan hyvin kotona äidin ja vauvan kanssa, toinen on niin aktiivinen, että tarvitsee sosiaalisia suhteita päiväkoti/kerho ympäristössä oppiakseen ja kasvaakseen jo pienenä kodin ulkopuolelta.
Juurikin näin, hyviä pointteja! Meillä mennään samalla kaavalla ja Milalla kaatuisi seinät päälle, jos tulisi viikkoja jolloin ei kavereiden kanssa pääsisi leikkimään ja riekkumaan. 🙂
Kaikkiin edellisiin kommentteihin viitaten, kannattaa miettiä, mikä on se todellinen syy miksi viet toisen päiväkotiin. Jos syy on oikeasti se, että et esim. jaksa tai ehdi kumpaakin lasta huomioida, kannattaa miettiä keinoja arjen helpottamiseksi. Totuushan on se, että millään et kahden pienen lapsen äitinä kaikkeen ehdi ja kiireen tuntu on aina läsnä itsellä, vaikka sitä lapsille ei voikkaan näyttää. Mutta äkkiä teille kaikille muotoutuu päivärytmi, jossa kaikki säilyvät täyspäisinä. Kolmivuotiaan ottaisin kyllä kotiin päiväkodin hulinasta, siellä hän varmasti ehtii olla eikä ne huvitukset tai varhaiskasvatus sen kummempaa ole, kuin että käytte leikkimässä puistossa ja teette muita normaaleja asioita.
Jaksamisesta meillä ei ole hoidon jatkossa kyse. Mun työnteko ja Milan aktiivinen ja sosiaalinen luonne suurimpina syinä, ja mun mielestä on vähän tyhmää, että tätä joudun edes perustelemaan. Jokainen kun tekee varmasti juuri niin kuin parhaaksi näkee 🙂
Moikka!
Mun mielestä ei ole edes kovin oleellista keskustella siitä, kannattaako lapsi laittaa päiväkotiin vai ei. Jokainen perhe on erilainen, jokainen lapsi on erilainen. Toisilla tilanne vaatii sen, että esikoinen menee hoitoon (esim. äidin väsymys tai lapsen/lapsien luonne). Itse olen kokenut että olen onnellisessa asemassa kun jaksan kolmen lapseni kanssa olla kotona, ja nautin jokaisesta hetkestä. Ulkoillaan, käydään kerhoissa, nähdään ystäviä, leivotaan yhdessä, askarrellaan jne. Mutta juuri eräs ystäväni sanoi että hän ei ole lainkaan sellainen että jaksaisi tällaista kun pieni vauva on koko ajan sylissä.
Ehkä olen pieni emoluonne, sillä nautin siitä että saan olla rakkaimpieni kanssa mahdollisimman paljon <3 olen menettänyt vanhempani hyvin nuorena, ehkä tämä kumpuaa sieltä 🙂
Mutta kuten sanoin, jokainen tilanne on erilainen ja Suomessa ei taatusti saa huonoa varhaiskasvatusta, siitä on turha olla huolissaan 🙂
Näinhän se on 🙂 Ihanaa että teillä arki rullaa noin kivasti! Kyllä täälläkin nautitaan lasten kanssa kotona olosta ihan täysillä <3 Äitiys on kyllä ihan parasta, ja se että meillä Suomessa kotona oleminen synnytyksen jälkeen mahdollistetaan vielä niin pitkään!
Hei. Kiitos kivasta blogista. En ole tähän postaukseen kommenttia aiemmin jättänyt mutta kiinnostaisi että aiotko vastailla noihin kommentteihin?
Moikka! Juuri tänään alan vihdoin purkaa kommenttiviivettä, mitä suinkin ehdin. Kiitos maltista 🙂 ja kiitos itsellesi että käyt lukemassa!
Onpa ikäviä kommentteja tullut!
Kyllä kolme vuotiaalle sosiaaliset virikkeet hyvästä on, oli se sitten kerho tai päiväkoti. Jos Mila on hoidossa viihtynyt niin varmasti hänen kannaltaan on ollut oikea ratkaisu jatkaa hoitoa minimipäivillä. Musta olisi ollut väärin lasta kohtaan ottaa häntä tutusta ja turvallisesta päiväkoti ryhmästä pois ja siirtää kerhoryhmään. Kerhóryhmäthän eivät aina edes ole mitenkään pienempiä kuin pk ryhmät niin kuin täällä joku jo huuteli ja pöpöt leviää niissä ihan yhtälailla.
Meillä on Milan ikäinen poika ja 1,5v tyttö. Poika aloitti nyt syksyllä kahdesti viikkossa kerhon ja hän rakastaa kerhossa oloa! Joka aamu kysyy, että pääseekö tänään taas kerhoon. Jos olisi ollut entuudestaan päiväkodissa niin olisin sitä jatkanut samallalailla, kun tekin. Mutta koska ei ole ikinä ollut päiväkodissa niin sen takia kerho oli meidän ratkaisu (ja toki rahallisesti halvempi). Mua nyt alko jotenkin ottaan ihan hermoon nuo kommentit mitä olit saanut. Kuinka moni oikeesti ajattelee lapsen parasta jos ottaa kolmevuotiaan, joka tykkää päiväkodissa olla, niin kokonaan kotihoitoon?!