2020 vuosi on pian esittänyt jo ensimmäisen kuukautensa, ja tammikuu vaihtuu tulevana viikonloppuna jo helmikuuhun. Uusi vuosi ei kai enää ole kovin uusi, mutta uusi vuosikymmen on ihan alkumetreillään. Nämä ajat ovat usein sellaisia, joina ihmiset tykkäävät tehdä suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja asettaa tavoitteita uudelle vuodelle ja tänä vuonna varmasti myös kokonaiselle vuosikymmenelle. Itselläni on pyörinyt lähinnä mielessä vain yksi tavoite, tai no kyllä niitä useampi on, mutta punainen lanka on selkeä. Haluan olla armollisempi itselleni.

Uusi vuosikymmen on herättänyt paljon ajatuksia elämästä, sillä tottakai myös täällä on ollut vahvasti tunne uudesta aikakaudesta. Tänä vuonna täytän myös pyöreitä, joten iänkin puolesta on luvassa hyppy uudelle vuosikymmenelle. Parikymppisenä päivät alkaa käydä vähiin, ja elokuussa alkaa kolmekymppiset joista hieman pientä kriisin tynkää olen ehtinyt jo potea. Mitä tähän ikään olisi jo pitänyt saavutta? Mitä olisin voinut tehdä paremmin? Tällaisia ajatuksia en halua pyöritellä kymmenen vuoden päästä, joten armollisuutta on opeteltava.

Tässäkin hetkessä voin nimittäin yhtä hyvin heittää itseni kanssa yläfemmoja mm. siitä, että saavutin elämässä sen tärkeimmän menneellä vuosikymmenellä, kun minusta tuli äiti – ja se on jo itsessään aika hiton hyvin. Vieläpä kahteen otteeseen. Lisäksi löysin maailman kultaisimman miehen, jonka kanssa opin, mitä aito rakkaus on, ja jonka kanssa villeimmätkin haaveet on mahdollisia. Suoritin myös kouluni loppuun, tein harrastuksestani työn ja hankin vakkariduunin. Sain kokea mielettömiä hetkiä perheen ja ystävien seurassa, jotka kulkee rinnalla vuodesta toiseen. Niin ja suunniteltiin me yhdessä omakotitalokin, selviydyttiin raksavuodesta ja tehtiin siitä talosta meidän perheen koti. Tämä uusi vuosikymmen alkaakin puolestaan sitten häävuodella, joten mikäs tässä elellessä. Sitä paitsi, mulla on vahva fiilis, että paras on vielä edessäpäin!

Tänä vuonna aion kuitenkin höllätä ja suorittaa vähemmän. Haalia vähemmän asioita elämään, sillä ne kivoimmatkin jutut voi kuormittaa turhan paljon, jos niitä on liikaa. Aion antaa itselleni aikaa, ja sitä kautta myös tärkeimmilleni. Aion tehdä mahdollisimman paljon vain sitä mistä nautin, ja miettiä omaa tekemistä sitä kautta myös tulevaisuuden varalle rauhassa. Urakuviot? Oma yritys? Kouluttautuminen? Siinähän sitä mietittävää onkin jo aika mukavasti.

Jos mulla viime syksynä oli 29 vuotta täyttäessä vähän ahdistunut fiilis vanhenemisesta ja tulevista pyöreistä, niin aika mukavasti sitä on tässä saanut häivytettyä. Uuden vuosikymmenen kynnyksellä, tietynlaisessa elämän käännekohdassa olo on yllättävän levollinen – tiiättekö sellainen, että näin tän kaiken on kuulunutkin mennä! Nyt on aika nauttia matkasta, kun ne elämän peruspalikat on hyvin kasassa. On itseasiassa tosi mukava huomata, että elämä on kuin onkin todella jees just näin, kohta kolmekymppisenä. Luulen, että tuun hanskaamaan hyvin mun 2020 vuoden tavoitteen, kunhan muistan pitää kiinni tästä asenteesta ja katsoa elämää valoisasti myös niinä ei niin hyvinä päivinä.

x Essi

Tags : ajatuksia, hyvinvointi, lifestyle, oma elämä