…oli aika samanlainen räntäsateinen marraskuinen päivä, mutta hyvin hyvin erityinen. Olin pienen flunssan kourissa kotona, vaikka olisi ollut koulua. Mulla oli pari päivää myös ollut hiljaa varmistuva olo siitä, että meidän suuri haave oli muuttumassa todeksi. Toive toisen pienen rakkaimman odotuksesta. Oltiin sovittu että tehtäisiin testi illalla, kun Niko tulee töistä. Arvatkaa vain maltoinko odottaa? Se tunne oli sinä päivänä niin vahva, että tiesin testin tuloksen kyllä jo tekemättäkin, mutta oli se pakko myös nähdä omin silmin! Niinpä tein testin yksin kotona, nimittäin Milakin oli hoidossa. Digitesti valmistui nopeasti – 1-2viikkoa raskaana! Niin uskomattoman onnellinen ja lämmin olo valtasi koko kropan. Sitten kiljuin ja itkin onnesta ihan yksin kotona muutaman tunnin, kunnes Niko tuli kotiin ja juoksin ovelle halaamaan testi kädessä. Oltiin niin onnesta ja jännityksestä sekaisin, sillä kaikki kävi paljon odotettua nopeammin ja ”helpommin”. Voisi kai sanoa, että Noel päätti aloittaa matkan meidän luo heti kun lupa annettiin.

Ja siinä meidän toinen ihme on. ♥ Ylemmissä kuvissa vain muutaman viikon ikäinen mytty, mutta tänään, tasan vuosi positiivisesta raskaustestistä hän on jo skarppi kolmikuinen söpöläinen!

Uskomatonta miten nopeasti vuosi on hujahtanut ja pitänyt sisällään niin paljon rakkaita muistoja. Se on ollut kyllä aikamoinen seikkailu meidän perheelle, ja onneksi se on vasta alussa!

Se on muuten jännä miten nuo plussaus-päivät syöpyy mieleen niin kirkkaasti. Muistan edelleen molemmat päivät tosi tarkasti lähes aamusta iltaan! Onko muilla samaa?…ja se fiilis, kun toivoo plussaa ja sen saa siihen tikkuun…niin maagista! ♥

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : lapset, raskaus, vauvajutut