Monet äidit harmittelevat lasten huonoa syömistä ja etenkin nirsoilua. Usein lapset kun tuppaavat olemaan melko valikoivia siitä mitä suuhunsa laittavat ja mitä suostutaan syömään. Joskus se on tietty ihan päivästäkin kiinni, että mikä uppoaa ja mikä ei. Meidän ruokailut Milan kanssa ovat lähes aina olleet pääsääntöisesti ihanan mutkatonta puuhaa, mutta viime viikkoina on alettu nyrpistellä nenää vähän turhan usein.
En sitten tiedä, onko nirsoilu jostain opittu tai tarttunut uusi tapa, vai onko neiti ihan todella sitä mieltä, ettei aiemmin hyvin uponneet ruoat enää maita (joskus jopa maistamattakin). Onneksi ihan totaalikieltäytyjän tasolle täällä ei ole vielä menty, sillä siinä vaiheessa voisi mennä sormi suuhun.
Nykyään huomaan ajattelevani asiaa välillä myös ruokaa laittaessa. Kuinka pääsisin mahdollisimman helpolla? Mietin valmiiksi, mitä ruokaa tekisin ja mikä aiheuttaisi mahdollisimman vähän nenän nyrpistyksiä. Tai ainakin niin, että ne epämiellyttävät ainesosat olisi mahdollisimman helppo jättää sitten sivuun syömättä. Ei ehkä se paras tapa, mutta harvoin ne neuvottelutkaan ovat tuottaneet tulosta ja pakottaakaan ei toista voi. Tähän asti lähes kaikki, sipulia ja paprikaa lukuun ottamatta on tytölle uponneet, joten aika uuden asian äärellä ollaan.
Näitä neljäveen nirsoiluesityksiä seuraa vieressä sitten vielä tämä kaikki opit itseensä imevä yksivuotias. Pikkuruinen taapero, joka katsoo kaiken esimerkin isosiskoltaan. Tämän vuoksi jatkossa unohdan nämä ”helposti uppoavat ruoat” ja jatkan monipuolisella linjalla, vaikka se ei aina olisikaan lasten mieleen. Juuri se on keino opettaa lapset syömään mahdollisimman ennakkoluulottomasti ja avoimeksi erilaisille ruoille. Parhaana esimerkkinä toimii tietysti vanhemmat vieressä, joten ei olla lapsille liian helppoja!
Mulla on sormet ristissä, että tää johtuisi ihan vaan pelkästä tän hetken kovasta tahtovaiheesta. Tietysti hoitokavereiltakin on voitu ottaa mallia, mutta uskon kyllä vakaasti, että se erilaisille mauille ja ruoille avoin tyyppi palaa meidän ruokapöytään vielä pikapuoliin. Luultavasti tässä ei auta kuin yrittää olla mahdollisimman kärsivällinen ja ohjata toista entistä paremmin. Vaatia itseltä enemmän, eikä päästää lasta eikä vanhempaa liian helpolla näissä tilanteissa. Maltti on valttia ja erityisesti hyvät maanittelutaidot!
Tässä talossa palataan pienen hairahdusvaiheen jälkeen takaisin raiteille ja tarjotaan jatkossakin monipuolisia ruokia sinnikkäästi. Eikä se ole maailmanloppu jos sinne lautasen reunalle jääkin joskus jotain syömättä. Tai vaikka kokonainen ateria jäisi välistä, niin eipä se lapsi nälkään kuole. Aina tulee seuraava ateria, jolla varmasti sitten maistuu ruoka kuin ruoka ja nirsoilu unohtuu. Kaikesta ei tietenkään voi tykätä, ja se on ihan OK. Mutta turha nirsoilu ei oo OK.
Millaisia ruokailijoita teiltä löytyy? Kunnon gulinaareja vai nenän nyrpistelijöitä? Minkälaiset keinot teidän perheessä on todettu toimiviksi nirsoilua vastaan?
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : ajatuksia, kasvatus, lapsijutut, perhelifestyle
On kuule ihan sama tilanne meidän neljä vee pojan kanssa. 😀 Aikasemmin herra pisteli kaikki ruoat, mutta nyt ei kelpaa juusto, sipuli, paprika jne. Aikasemmin lempiruoka onkin yhtäkkiä pahaa. Itsekin oon ajatellut, että hoidosta varmaan opittu, mutta voihan tää olla joku 4v-vaihe. God damn vaihe. 😀 On siinä vanhemmilla kestämistä. Huomattiin kans, että ite mietittiin mitä voidaan viikonloppuna tehdä, että varmasti toinen söisi. Ja kun sitten siihenkin nirsoiltiin, niin todettiin, että nyt loppu. Tehdään jatkossa ruoat vanhemmille ja toinen sit syö jos syö.
Tämä on paljon vaikeampaa vielä, kun lapsi on jo valmiiksi pienikokoinen. Meidän 5v tytön paino on aina ollut todella alkainen ja hän on hirveän huono syömään, siis määrällisesti. Syö tosi hyvin kaikkea, myös esim. Kiinalaisessa syö buffetista ihan mitä vain! Eli nirso tavallaan ei ole mutta, mutta määrä on niin minimi että ihan huolettaa. Taas 5v neuvolassa painosta huomautettiin ja yllätys yllätys, painokontrolliin jouduttiin. Eli kyllä täälläkin yritetään tehdä kaikkea lemppariruokaa ja vaikka mitä, että saataisiin tyttö syömään. Teillä ei ehkä ole huolena sitä, että paino on alhaalla…
Poika meillä on taas 8v ja on hirmu nirso ruuan suhteen. Mutta syö sitten niitä mistä tykkää kuin hevonen! Eli ei tarvitse huolehtia ruuan määrästä yhtään.
Näin siis voi olla erilaisia syömäreitä lapsiperheessä, vaikka alusta asti on samanlailla kohdeltu ruuan suhteen.
Meidän esikoinen nyrpisteli nenäänsä kaikelle vihreälle ensimmäiset vuodet. Laitoin niitä kuitenkin sitkeästi aina lautaselle ja se kannatti. Nyt pian 4-vuotiaana mm. parsakaali on hänen suurta herkkua ja myös muut vihreät maistuu jo. Muuten hän on aika kaikkiruokainen ja erilaiset juustot on meidän yhteinen herkku 🙂
8kk ikäinen kuopus vetelee tällä hetkellä niin hyvällä ruokahalulla kaikkea ruokaa, että toivon sen jatkuvan.
Meillä kokataan monipuolista ruokaa ja kaikki ei tietysti ole lapsen lempparia. Meillä on sellainen periaate, että kaikkea pitää maistaa mutta kaikesta ei tarvitse tykätä. En myöskään tykkää jos ruuan sanotaan olevan pahaa ja esikoinen osaakin hienosti sanoa, että minä en oikein tästä tykkää mutta maistan silti.
p.s tuo makaronilaatikko näyttää niin hyvältä! Ohje olis kiva 🙂
Meillä pisteli poika kaiken mitä eteensä sai sinne 2v saakka. Sitten teki reippaan stopin ja söi tosi valikoiden. Emme koskaan tehneet asiasta numeroa, pöydässä oli mitä laitettiin ja lapsi söi minkä söi. Maistamispakkoa meillä ei ole ja silti tuo nykyään 9v syö ihan hyvin. En nähnyt mitään perusteltua syytä pakottaa maistamaan,oppi tuo ilmankin. Kannustamalla ja positiivisella huomiolla kun edes yritti maistaa. Äkkiä näitä lasten ruoista saa aikaan stressiä ja pöytäsotaa. Mutta paras oli antaa olla ja omalla esimerkillä näyttää. Tehtiin sekä lapselle maistuvaa ruokaa että niitä ei mieluisia. Kyllä se kasvoi joten eiköhän saanu riittävästi ravintoa kuitenkin.Meilläkään ei saa sanoa ruokaa pahaksi ja valittaa, tykätä ei tarvi.