Nyt jumittaa ja lujaa. Oikeastaan vähän joka osa-alueella. Tuntuu että blogi on ihan retuperällä, postausideoita on yks A4 listattu täyteen, kuvien ottamiseen tosin on niin nihkeesti aikaa, että toteutus jää uupumaan monissa ideoissa. Kommentteihinkin täytyisi paneutua ja kouluhommiakin ehtiä tehdä. Kotikin niin keskeneräinen, paino jumittaa paikallaan ja lipsahduksia ruokahommien kanssa käy lähes joka toinen päivä. Läsnäolevasta äidistä ja parisuhteen hoitamisesta puhumattakaan. Mitenköhän tän paletin sais taas kuosiin ja balanssissa pyörimään? Vähän tuntuu että tää koko perhe olisi pienen loman tarpeessa.
Meillä Mila on sairastellut tänä syksynä vähän liikaakiin. Mun työharjoittelujakson aikana oon joutunut olemaan kotona kipeän pienen kanssa paljon, mikä tietysti meinaa sitä, että mun harjoittelu on ollut aika rikkonainen. Huonoa tuuria komboon lisää se, kun Niko on just nyt ollut reissussa monta viikkoa, eikä hoitovuoroja ole voinut jakaa lainkaan. Vähän jännittää millaisia arvosanoja näytöistä rapsahtaa, mutta toisaalta parhaani olen tehnyt, eikä lapsen sairasteluille mitään voi. Näillä mennään. En ois kyllä uskonut kesän lopussa, että tää syksy on tälläistä flunssakierrettä. Monihan siitä päivänkodin aloituksen aikoihin varoitteli, mutta tää on kyllä ollut aika shokki varmasti sen takia, ettei Mila ollut sairastellut elämänsä aikana kunnolla koskaan aikaisemmin. Peukut pystyyn että kierre pian loppuu, ja loppuvuosi menisi Milalla terveiden kirjoissa!
Täällä siis juuri tälläkin hetkellä lopetellaan sairastuvan pitämistä, ja huomenna päästään aloittamaan arki taas tälläkin viikolla kunnolla. Ehkä sitä täytyy tälläisten elämänvaiheiden aikana vaan antaa itselle enemmän armoa ja hyväksyä se, että kun tekee ja jaksaa parhaansa, niin se saa myös riittää. Harjoittelukin loppuu kuun lopussa, joten aikaa ja energiaa vapautuu taas vähän enemmän kaikkeen muuhun. Joten pliis, olkaa tälläkin puolella kärsivällisiä! Kyllä tää blogi vielä herää eloon ihan pian ja nää narinavirretkin jää ainakin vähän vähemmälle…
Tsempit loppuviikkoon kaikille ja välttäkää syysflunssia! ♥
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Tags : ajatuksia, arki, lapsijutut, perhe
En halua pelotella, mutta kun meillä viime syksynä aloitettiin päivähoito pienessä ryhmiksessä, niin koko vuosi meni enemmän ja vähemmän sairastellessa. Kaikki mahdollinen mahataudista flunssaan käytiin useamman kerran läpi. Kyllä se melkein vuoden vaatii, että kaikki pöpöt käy läpi hoidossa ja saa niille vastustuskyvyn. Ja isommissa päivähoitoyksiköissä on varmasti vielä enemmän flunssapöpöjä yms…
Tsemppiä syksyyn! Toivottavasti selviätte kuitenkin vähäisillä taudeilla 🙂
Tälläisiä ”pelotteluja” oon kyllä kuullut paljon, vuosi tuntuu aika hurjalta ajalta! Toivottavasti ihan niin pitkää ei tää meidän rumba kestäisi, tollaset pienet on niin reppanoita etenikin kun on ihan kunnolla sairaana.
Kiitos tsempeistä <3
Sitä se työssäkäyvän arki vaan on ettei ylimääräisiin hömpötyksiin jää aikaa. Lapsi on pieni vain hetken ja tarvitsee vanhemman läsnäoloa hoitopäivän jälkeen. Kaiken muun voi huoletta sysätä syrjään 😀
Eikai 😀 Mutta kyllä mä uskon, että arkenakin kaikilla perheenjäsenillä on aikaa myös harrastaa ja tehdä omiakin juttuja. Kunhan näistä alkuvaikeuksista yli päästään niin arki tasoittuu vielä 🙂
missä olet työharjoittelussa ja koska sun harkka loppuu? oletko siis jkln aikuisopistossa vai?
Harjoittelua suoritan KappAhlissa ja ensi viikon jälkeen alkaa taas koulujakso. Joo aikuisopistossa opiskelen 🙂
Meillä esikoinen aloitti aikoinaan 1v 2kk pphoidossa. Silti oli flunssassa yms varmaan eka puolivuotta jatkuvasti. Sitten reilu 2v helpotti ja on harvoin ollu kipeenä. Tosin on edelleen pohoidossa missä luonnollisesti vähemmän pöpöjä ja ikää tulee kohta 3,5v.
Toivotaan että meilläkin helpottaisi pian 🙂 Kyllä se varmasti kaikilla ennemmin tai myöhemmin 🙂
Eihän se paletti ole kasassa kellään. Mä olen jo ymmärtänyt, ettei se voikaan olla 🙂 Joten armoa, nainen! Se on ihan älytöntä, että pienen lapsen äidin pitäis ehtiä työn/opiskelun lisäksi urheilla ja harrastaa ja pitää koti tip top ja harrastaa seksiä kolme kertaa viikossa ja näyttää aina hyvältä ja… Mission impossible 🙂 Mulle ainakin riittää hiljaisempikin postaustahti vallan hyvin ja aina ihmettelen että miten pienten lasten äidit ehtii ja jaksaa postata niin usein 😀
Nyt meillä on kyllä niin levällään, että pakko tälle on saada tehtyä jotain 😀 Armoa on opittu pikkuhiljaa antamaan itselle, mutta ehkä vähän lisääkin siimaa vois antaa.. Hahah toi on niiiiiin totta! Niinpä, itselle myös, mutta kun blogi tuo meidän perheelle ihan kivasti lisätuloja niin kyllä sitä aikaa on vaan löydettävä, vaikka sitten yömyöhään tälle puuhalle 😛 Jos itsenäisesti tätä vielä tekisin niin blogi olis varmaan aika hiljanen tällä hetkellä 😀