Osastolla ”päikkäreitä” murun kanssa. Supistuksien väsyttämä mama. |
Maanantai 24.6. Hain aamupalaa ihan omin jaloin, vaikkakin Oxanesti pisti pään melko sekaisin ja kädet tärräsi sen verran kovaa että joudun pyytämään hoitajaa kantamaan tarjottimen huoneeseen. Aamupalan syötyäni tie veikin melko nopeasti vessaan halaamaan pönttöä, tuttua hommaa alkuraskaudesta ! Samalla tein varmasti heti lähtemättömän vaikutuksen huonekavereihini kun laatta meinasi lentää jo keskelle huonetta. Niko saapui mua tsemppaamaan heti 9 sillä silloin alkoi myös lääkärinkierto. Yllättäen me jouduttiin odottamaan vuoroa kuitenkin lähes 11 asti. Mukava naislääkäri otti meidän vastaan ja ensimmäisenä oli taas vuorossa sisätutkimus. Siinä selvisi että edistystä oli tapahtunut, HUIKEA SENTTI ! siis 3cm auki. Sen jälkeen lääkäri avasi meille hieman synnärin tilannetta, odottamaton ruuhka jonka takia mahdollinen kalvojen puhkaisu EI ole mahdollista vielä ! Siinä vaiheessa tuli jo kyyneleet silmiin, edessä siis vielä vuorokausi AINAKIN tuskaa ja supistuksia. Käsittämätöntä että sairaalan resurssien ja säästöjen takia synnyttämäänkin jaetaan vuoronumeroita !!! Tästä mulla jäi niin paska maku suuhun että tekisi mieli olla yhteydessä sairaalan johtokuntaan tai kirjoittaa vaikka edes Keskisuomalaisen yleisöosastolle… Sisätutkimuksen jälkeen ultrattiin vielä vauvan vointia, mikä näytti tilanteeseen nähden ihan hyvältä vaikkakin lapsivettä oli jo melko vähän ja lääkäri arvioi Nupun kokoa jopa alle 3kiloiseksi. Siitä mulle aiheutu jo pieni huoli, miten se voi olla muka niin pieni kun ollaan jo lähes 2viikkoa yli? Sekaisin ja turhautunein fiiliksin palattiin Nikon kanssa huoneeseen. Päivä meni aikamoisessa sumussa, käyrillä oltiin aamulla, päivällä ja illalla. Iltapäivällä/illalla sain uuden annoksen kipulääkettä, tällä kertaa jotain toista valmistetta kun Oxanest aiheutti pahoinvointia. Tämä lääke piikitettiin molempiin reisiin ja se teki jaloista kipeät, mua kadutti että pyysin lääkkeen vaihtoa. Tuo oli paljon pahempi ja en uskaltanut kävellä edes kun jalat tuntui niin oudoilta. 7 aikaan mut pistettiin taas käyrille ja supistuksia sateli tasaiseen tahtiin. Mä aloin olla ihan loppu, olin maailman väsynein kivusta, särystä ja lääkkeistä. Koskaan mulla ei oo ollut niin epätoivoinen fiilis kuin tuona iltana. 8 loppui vierailuaika ja juuri ennen kuin Nikon täytyi lähteä alkoi turhautunut itku josta ei tullut loppua. Nikon kasvoilta näki huolen mun jaksamisesta ja pienen epätoivon kun ei voinut tehdä mitään mikä helpottais mun oloa. Kätilö ehti tulla vielä ottamaan mut käyriltä pois ennen kuin Niko lähti, ja siinä kyllä meidän isimies antoi hieman palautetta synnärin tilanteesta ja siitä miten väärin on laittaa ihmiset odottamaan ja tuskailemaan. Tilanne ei tietenkään ole kätilöiden tai henkilökunnan vika mutta kenelle muullekkaan siinä tilanteessa antaa palautetta kuin paikalla olevalle sairaalan edustajalle ? Niko lähti kotiin nukkumaan ja mä sain vahvat dropit yöksi, nukahtamis- ja kipulääkettä. Onneksi uni tuli ja sain nukuttua 8h ilman katkoja.
Synnytyssalissa Nupun tuleva ensisänky |
Synnytysaliin päästiin 11.30, ja yllätyin todella positiivisesti, huone ei ollut kliininen sali vaan kotoisa iso huone jota oli jopa hieman sisustettu. Isälle löytyi myös makuuasentoon taittuva nojatuoli ! Heti meille tuli jännä fiilis, tähän huoneeseen meidän Nuppu syntyisi. Pian hoitava kätilö saapuikin esittelemään itsensä meille ja kertomaan miten lähdetään etenemään.
Lääkäri saapui pian paikalle tekemään sisätutkimuksen ja puhkaisemaan kalvot. Kalvot puhkaistiin n. klo.12 ja lapsivesi oli kyllä tosissaan ollut jo hyvin vähissä, sillä minkäänlaista lorausta ei tullut. Puhkaisun jälkeen odotettiin tunti jotta supistukset lähtisivät voimistumaan, mutta ei. Oxitosiini-tippa laitettiin klo.13 menemään ensin pienellä annoksella jonka jälkeen melko pian annosta nostettin sillä supistukset eivät vieläkään lähteneet voimistumaan. Kahden aikaan supistuksia rupesi tippumaan vihdoin tiheään tahtiin ja melko nopeasti niistä alkoi tulla jo todella ärhäköitä. Samoihin aikoihin kätilöillä vaihtui vuoro ja uusi kätilö pääsi hoitamaan jo melko tuskaista synnyttäjää.
Tipan annosta nostettiin taas, sillä sisätutkimuksessa selvisi ettei supistukset olleet aukaissut paikkoja vielä sen enempää. Siinä vaiheessa mulle tuli sellainen fiilis että tää itse synnytyskin tulee menemään pitkän kaavan kautta, eikä mua tultais päästämään helpolla. Aika meni kuitenkin melko rivakasti jumppapallon päällä istuskellessa ja supistukset pistivät mut kyllä jo melko äänekkääksi. Ärräpäitä lenteli, jonkinlaista synnytyslauluakin harrastin ilmeisesti ja Nikokin sai osansa mun tuskasta ja kivusta kun silitti liian nopeasti tai lämpötyyny oli väärässä kohtaa selkää. 4 aikaan mulla rupes olemaan sen verran voimat loppu että oli pakko saada jotain helpotusta kipuihin, pyysin oxanestia vaikka osastolla olinkin siitä voinut pahoin. Tässä vaiheessa kun ei vielä epiduraali tullut kysymykseenkään kun kohdunsuu oli sen verran vähän auki. Loppupeleissä tuo oxanest ei auttanut kovinkaan paljon, teki taas vain vähän höntin olon.
Supistukset tulivat välillä jo lähes tauotta, mutta onneksi aika kului suhteellisen nopeaa. Epätoivokin kävi useaan otteeseen kylässä, ja jossain vaiheessa iltaa mulla laattakin lensi kivusta. Melkosta hommaa. Puoli 8 aikaan sisätutkimuksen jälkeen saatiin helpotus, maaginen sentti oltiin auettu lisää eli 4cm auki ! Jes, tämä tarkoitti myös sitä että epiduraali oli nyt mahdollinen. Tilattiin anestesialääkäri paikalle ja noin klo.8 pääsin taivaaseen !!! Mikä suuren suuri helpotus tuo epiduraali oli. Lisäksi koin sen olevan jo puolivoittoa että edes uskalsin epiduraalin ottaa, sillä se oli yksi suurimmista peloista mulla liittyen synnytykseen. Niko piti mua kokoajan kädestä kiinni kun toimenpidettä tehtiin, tsemppasi ja silitteli. Se tiesi tasan tarkkaan kuinka pelkäsin sitä.
Supistus kivut lähtivät lähes kokonaan pois, ainoastaan paineen tunteesta tiesi milloin supistus oli päällä. Nuppu sen sijaan möyräsi mahassa ihan hillittömästi. Vauvan päähän pistettävää anturia jouduttiin tämän takia fixaamaan varmaan 5kertaa synnytyksen aikana, kun se pääsi irtoamaan Nupun möyrätessä. Puoli 10 aikaan vaihtui taas kätilö, vitsailtiinkin jo Nikon kanssa että kuinkahan monta kätilöä ehditään kierrättää. Oxitosiini-tippaa lähdettiin illan aikana taas nostamaan jotta supistuksiin saataisiin lisää potkua jotta kohdunsuu rupeisi aukeamaan pikkuhiljaa nopeammin ja kyllähän se rupesi sitten puolen yön aikaan tehoamaan. Puoli 1 aikaan lääkäri tuli laittamaan kohdun sisälle anturia jotta nähtäisiin miten vauva kestää supistuksia, tämä sen takia että tiedettäisiin kuinka tiheään tipan uskallettaisiin antaa oxitosiinia. Sisätutkimuksessa lääkäri sitten ihan äimistyi, tunnissa kohdunsuu oli auennut 6-7cm !!! Tilanne oli kuulema loistava ja lääkäri sanoikin että tuskin tässä aamuun menee. Kuinka helpottavaa oli kuulla sillä olimmehan viettäneet salissa jo 13h. Tästä hetkestä alkoikin sitten vihdoin oikesti tapahtumaan..
Tunnin päästä oltiin taas menty sentti eteenpäin, puoli 2 oltiin jo 8cm auki. Tässä vaiheessa sain syödä jogurtin ja pullon jaffaa jotta mulla olis virtaa kun pian päästäisiin tosi toimiin. Mut käskettiin myös pissalle, mikä oli todella härskin tuntuista kun tuntui että vauva voi tipahtaa sinne ämpäriin ihan minä hetkenä hyvänsä. Mä en uskaltanu enää lähteä vessaan joten kätilö toi mulle sellaisen metallisen pöntön sängyn viereen missä piti homma hoitaa. Puoli 3 aikaan mulla alkoi jo tuntua ihan selkeää ponnistamisen tarvetta, se oli ihan kamala tunne kun piti ns. pidätellä niitä ponnistuksia. Onneksi kätilö opetti mulle hyvän ”ähkäisy”tekniikan miten supistuksen sai pienellä pienellä ponnistuksella pois. 3 aikaan kätilö sitten katetroi virtsarakon sillä epäili etten ollut saanut pissattua aikaisemmin, sillä epiduraali vie sen ”hädän”tunteen pois ja pönttöön oli tod.näk. tullut vain lapsivettä.
Katetroinnin jälkeen tehtiin myös sisätutkimus jossa selvisi että ollaan täydet 10cm auki ! Kätilö kuitenkin toppuutteli ettei vielä alettaisi ponnistamaan sillä reunaa oli jälellä hieman ja se oli melko tiukka. No siinä sitten vielä ähkittiin supistuksia pois ja epätodellisin fiiliksin Nikon kanssa katseltiin toisiamme, kohta meitä on KOLME !! Kätilö rupesi valmistelemaan kaikkea ponnistusvaihetta silmällä pitäen. Pian kuitenkin mun oli sanottava etten enää voi enkä osaa pidättää ponnistuksen tarvetta, sain luvan alkaa ponnistelemaan omien tuntemuksien mukaan mutta en vielä täysillä.
Puoli 3 alettiin sitten vääntämään ihan tosissaan, se adrenaliinin määrä oli ihan käsittämätön. Mun pelot kaikkosi jonnekkin kaukaisuuteen ja Niko vieressä tukemassa, silittämässä ja tsemppaamassa mä tunsin pystyväni mihin vaan. Kätilö pyysi toisen kätilön mukaan jotta sain mahdollisimman hyvän ponnistusasennon puoli istualteen, kintut tuettuina molempiin kätilöihin ja ite sain vauhtia pitämällä käsillä takareisistä kiinni. Ponnistus ponnistukselta tunsin miten lähellä aletaan olemaan ja pian kätilö sanoikin jo että meidän vauvalla ei ole hirmusesti tukkaa. Siinä vaiheessa mä taisin pari kyyneltä vuodattaa ja Nikon kanssa hymyiltiin toisillemme. Viereisestä salista rupesi myös kuulumaan vauvan itkua, siellä oli juuri synnytty. Siitä sain hirmu määrän lisää boostia ja ei enää kuin 2 tai 3 supistusta niin Nupun pää oli ulkona. En ollut uskoa kun kätilö sen sanoi, ja olisin kuulema voinut ihan itsekkin katsoa mutta en mä pystynyt, Niko sitten vahvisti mulle asian, pienen pää oli jo syntynyt. Seuraava supistus tulikin pian ja Nuppu syntyi keskiviikkona 26.6.13 klo.4.00. Niko näki kun pieni putkahti maailmaan ja putosi miltein polvilleen, se oli mun tähän astisen elämän hienoin hetki. Mua alkaa itkettää aina kun käyn sen hetken mielessäni taas läpi. Meistä tuli perhe, meille syntyi terve 9/9pisteen täydellinen pieni tyttö. Täyttä rakkautta 3595g, 51cm ja pipo 36cm. ♥
Maailaman suurin rakkaus ensimmäistä kertaa äidin rinnalla. ♥ |
Synnytyksen viralliseksi pituudeksi on merkattu 13tuntia ja 30minuuttia, ponnistusvaihe kesti 35minuuttia. Synnytyskertomukseen oli kirjoitettu yhteenvedoksi näin, ”Käyntiin lähdettyään hyvin eteni. Essi ponnisti upeasti tytön maailmaan. Hyvä ja kaunis synnytys”. Mulle tehtiin myös episiotomia, tuli toisen asteen repeämä ja tää kaikki vaati alakertaan 11tikkiä. Mutta nyt tällä emolla onkin vain aikaa nuolla haavojaan oman pikku pentunsa kanssa. ♥
Isin pieni prinsessa |
Synnytys kokemuksena oli hieno, en vaihtaisi sitä mihinkään. Se oli niin ainutlaatuinen kokemus myös mulle ja Nikolle parina, se vahvisti meidän rakkautta toisiamme kohtaan entistä enemmän. Hienoin asia mitä voit toisen ihmisen kanssa kokea ja saavuttaa, oma lapsi ja hänen syntymänsä. Kaikki nuo kivut, vuodatetut hikipisarat ja veri oli kyllä tuon pienen paketin arvosia !
Toivottavasti jaksoitte lukea ja saitte selkoa, vaikka melkoisen sekava tuotos tästä taisi nyt tulla.
♥Essi
P.s. Laittakaa kysymyksiä jos jotain jäi hampaan koloon, jos niitä tulee tarpeeksi kokoan niistä kokonaisen postauksen vielä tämän lisäksi ! 🙂 ..lähipäivinä luvassa kuvapostaus meidän ensimmäisistä 2viikosta !
Nita sanoo
Itkuhan tässä tuli lukiessa! Ihan mahtavaa ja onnea teidän perheelle♥
http://lihavapupu.blogspot.com
lola sanoo
Mua on alkanut pelottaa synnyttäminen, on jotenkin sellanen fiilis että en oo valmis! Ja lauantaina alkaa jo rv 30, apua! Plus pelkään kuollakseni oksentamista ja se tuntuu olevan osa tätä synnytys touhua. Oli kiva lukee sun synnytyksestä, tsemppiä vauvan kanssa ja onnea vielä teille!
Heidi sanoo
tähän voisin itse kommentoida sen verran, että mä pelkään kanssa ihan hulluna oksentamista. itsekin kuuntelin kauhulla sitä että ku niin monet oksentaa synnytyksessä, mutta se ei tosiaan aina oo niin 🙂 minä en oksentanut, vaikka juuri tota oxanestiä sainkin. paha olo kävi jossain vaiheessa kyllä, mut tosiaan ole huoleti, sun ei välttämättä tosiaan tarte oksentaa 🙂
ja ihanaa Essi ku viimein kirjoittelit tämän! tosi mukava oli lukea ja hyvin oot kyllä jaksanu! melkoinen rutistus on ollu 🙂 ihana miten Nikokin on ollut sun tukena. itse en saanut mieheltä oikeastaan minkäänlaista tukea synnyttäessä, kätilö oli se joka minua tsemppasi ja rohkaisi….
Anonymous sanoo
rupesin itkemään kun luin tätä ! olette täydellinen perhe <3 onnea vielä kerran !
Queen Ariel sanoo
Tahdon myös synnyttämään!!:)) Missä paketissa Nuppu on noissa kuvissa,hihi<3
Sanni sanoo
Seurannut olen sun blogia ahkerasti , nyt ekaa kertaa kommentoin 🙂 itse sain viikko sitten tiistaina 3605 grammasen tytön ja synnytyksessä oli vähän samanlaista ”käynnistymisen” puutetta . ERITTÄIN kipeät ja säännölliset supistukset kesti 1,5 vrk ennenkun synnytys virallisesti käynnistyi , yksi yö ”turhaan” osastolla ja kiperä kotiin joutuminen vielä muutamaksi tunniksi odottelemaan .. Ja koko ajan vain väljästi 1 sormelle auki !! Virallisestikin synnytys kesti vielä 20 h ! Mutta samaa mieltä , kaikki sen arvosta ja vahvistaa jollain maagisella tavalla vanhempien keskinäistä rakkautta , luottamusta ja turvallisuuden tunnetta 🙂 onnea vielä !
~Sanni ja Lyyli 1vko
Nilani sanoo
Ihana kertomus, ja ihana synnytys! Itekkin jo odotan että pääsisin synnyttämään, mutta vielä puolet jäljellä, on se vaan niin mieletöntä joka kerta!! 🙂
Emilia sanoo
Huh, olet kyllä urheasti jaksanut sinnitellä noin pitkään! Kaunis synnytyskertomus <3
Mia sanoo
Ihana kertomus. Mä niin vielä pystyin tuntemaan supistukset samalla ku luin tätä 😀
Oon niin samaa mieltä, synnytys lähensi mua ja aapoakin ihan hurjasti. Voiko mitään ihanempaa yhdessä kokea?!<3 Luulen, että ei. Aaa mä tahon uudelleen synnyttämään!!:D
Meitsi synnytti myös samassa paikassa kuin sä,, silloin ei ollut ruuhkaa laisinkaan ja päästiin suoraan saliin kun olin 3cm auki kun sairaalaan tultiin. 🙂 Kesällä vähän enemmän ryysistä!:D
Minna P. sanoo
ihana synnytyskertomus – tippa tuli täälläkin linssiin! kolme viikkoa sitten olin samoissa puuhissa ja aikalailla samaa kaavaa ollaan menty kaikinpuolin. mulla vaan ei ekalla yrittämällä onnistunut epiduraali niin sain kärvistellä tunnin ylimääräistä. onneksi toisella kertaa jo natsasi. olin kuulemma sanonut anestesialääkärille rakastavani häntä kun kivut helpotti, en tosiaan itse muista näin tehneeni 😀 mutta teidän vauva näyttää ihanalta ja toivottavasti vauva-arki rullaa sujuvasti 🙂 mukavia nuuskuttelupäiviä sinnekin päin suomea!
Maria sanoo
Semmonen kysymys olis mulla, että tuliko sulle jossain vaiheessa synnytyksen jälkeen uudestaan raskaus/vauvakuume? Tällaista olen monelta nimittäin kuullut, jopa jo synnytyssalissa nimittäin joillekin tulee uudestaan raskauskuume 🙂
Mutta itse tekstistä, ei ollut ollenkaan sekava. Osasi mielessä kuvitella sen tunteen ja tunnelman mikä teillä oli synnytyssalissa. Ihana teksti, tässä ihan herkistyy! :’) Ja niin kaunis tytär teillä! Teistä tulee varmasti parhaat mahdolliset vanhemmat juuri hänelle 🙂
L sanoo
Ooh, itkuahan minäkin tirhustin kun luin tän! Tuli itelle niin haikee fiilis kun oma esikoinen on jo 1v ja 3kk 🙁
Senni sanoo
Itse synnytin vuosi sitten kyseisessä sairaalassa ja silloin oli kans ihan täyttä ja jokainen sali oli käytössä. Kun meidän tyttö oli syntynyt jouduttiin kaks tuntia odotteleen et kätilö tuli tuomaan kahvia ja mittaamaan tytön. Onneks oli pieni nyytti ihmeteltävänä. <3 Paljon onnea vauvasta! 🙂
Anonymous sanoo
Samassa paikassa itsekin synnytin tyttäremme noin 3kk sitten! <3
Heidi sanoo
Aivan ihana synnytyskertomus! 🙂 Meillä ollaan vetämässä tällä hetkellä viimeistä viikkoa, sillä la. on 16.7. 🙂 Jännityksellä siis odotellaan sitä, mennäänkö yli-ajalle vai mahtaako pikku prinsessa syntyä jo jopa tällä viikolla! 🙂 Meidän blogin löytää osoitteesta http://llifeoflove.blogspot.fi/ ,tosin siellä nyt tällä hetkellä vaan tätä raskaushöpinää. 🙂
Paljon onnea teidän perheelle & kaikkea hyvää!
Anonymous sanoo
Paljon onnea teille, ihana pieni paketti <3 Pakko kysyä tuosta epiduraalista kun kirjoitit, että se pelotti sua ihan sikana.. Itseä pelottaa kanssa, aivan hirveä jo ajatuksenakin sen pisto. Niin miltä se sitten ihan oikeasti tuntui, oliko aihetta pelkoon?
Anonymous sanoo
Itse oon epiduraalin saanut ja mä en ainakaan tuntenut muuta kuin sen puudutuksen piston, eli sama kun joku rokotus tms. Kaikki kauhutarinoita kyllä on (tästäkin) olemassa, että selästä kuului rutinaa jne, mutta koko toimepide on nopeasti ohi 🙂
Babylove sanoo
Joo samoin sain epiduraalin. Huonoa oli vaan sen ajankohta, koska supistukset oli jo niin tiheitä ja kivåpeitä, että oli kamalaa pyöristää selkää ja olla paikallaan. En muista siinä kivussa mitään pientä pistoakaan siitä. Luulen, että kun sen aika on niin ne supistuskivut on jo sellaiset, ettei se pisto enää tunnu missään. 😉
rosalienism sanoo
Täällä yksi mamma viikolla 29 kyyneleet valuen luki tätä. Paljon onnea tytöstä :’)
Anonymous sanoo
Ihana kertomus!! Aattelin tässä kysästä vähän henk.koht asiaa eli onko ollu alapää hellä miten pahasti synnytyksen jälkeen? Onko istuminen onnistunut? onko virtsaaminen tai ulostaminen tehnyt kipeää? Entäs ne tikit, hankaavatko vai eikö niitä edes huomaa?
Itsellä menossa 38+1, ei jännitä niinkään itse synnytys vaan se olo tila synnytyksen jlk. :///
Anonymous sanoo
Tiedän nuo pitkät tuskat, ja miten kauheeta onkaan odottaa noin kauan ilman että pääsee saliin! Itse pääsin sentin auki olevana saliin (nimenomaan ksks), mutta siellä vietinkin sitten vuorokauden ennen kuin vauva kehtasi tulla pihalle 3h ponnistuksen jälkeen… Pakko kysyä mitä pidit kätilöistä tuolla sairaalassa, sattuiko vuoroon mukavia? Itsellä monenlaisia kokemuksi juurikin tuon sairaalan kätilöistä… 😀
Anonymous sanoo
Ihanasti olet kirjoittanut synnytyksestä, joka ei tosiaankaan ole ollut mikään maailman helpoin. Itkua piti täälläkin tuhertaa, muistissa on niin hyvin oman pojan synnytys. Meidän muksuille tuli tasan vuosi ikäeroa! 🙂
Nyt teillä on maailman paras paketti siellä ihmeteltävänä :. Olisi kiva tietää, mitä vauvalahjoja olette saaneet ja miten imetys sujuu?
-Riikki
Anonymous sanoo
Olis kiva tietää minkä nimisiä kätilöitä sulla oli 🙂 itsekkin tuolla ksks:ssä tuli 8 kk sitten synnytettyä 🙂
Janika sanoo
Meillä oli vähän samanlaista käynnistymisen puutetta synnytyksessä! :/
Kuulosti kuitenkin ihanalta sinunkin synnytys 🙂
Mäkin haluisin kuulla miten teillä on lähtenyt imetys sujumaan ja muutenkin arjesta! Toivottavasti jaksat kirjoittaa noista jossain käänteessä!
Ihania, vauvantuoksuisia päiviä sinne :)!
Anonymous sanoo
Vau mikä kertomus! Todella tunteita täynnä ja kun odottaa että pian saa sen maailman parhaan palkinnon kaikesta kun vain kestää kipuja ym mitkä kuuluu luonnollisena osana raskauteen/synnytykseen. Itkin kun tätä luin :’). Täälläpäin odotetaan pikkuista, jonka laskettuaika on lokakuussa ♥
Suurensuuret onnittelut koko pikkuperheelle!
Elisa Vihanti sanoo
Todella ihana ja koskettava kertomus! Sun blogi on ihan paras blogi mun vauvakuumeeseen! <3 Ihanaa kesää teidän perheelle!
Babylove sanoo
Apua 😀 mulle tuli tätä lukiessa sellainen olo, et montahan päivää sun synnytys sitten kesti 😀 kunnes luin lopusta tuon virallisen keston. Kauheita ihmiset joutuukin kokemaan, vaikka palkinto on tietenkin niin ihana! Mä kärsin kipeimmistä supistuksista sen 5 h kunnes tyttö syntyi, joten saan olla sun rinnalla niin onnellinen enkä enää koskaan valita kivusta. 🙂 Mut pääasia, että terve tyttö syntyi. Muistan, kun mä vielä kävin vessassa just ennen ekaa sisätutkimusta ja olin 7 cm auki. 😀 Onni oli matkassa etten ponnistanut! Toi ponnistuksen pidätys on joo ihan kauheaa, mutta hienosti säkin selvisit. 🙂 Mäkin olin jostain ohjelmasta katsonut sen koiran läähätys jutun ja kätilö vaan huusi, että ”jes sä tajusit, mitä pitää tehdä!” 😀
Onnea vielä sinne. 🙂
Monica_ sanoo
Heippa 🙂 olen uusi lukija ja täysin sun blogin pauloissa 🙂 Miten tänne eksyin niin on tämä ”sama elämäntilanne” niin ystävä suositteli tutustumaan sun blogiin .. Mulla on laskettuaika 28.1.2014 eli päivät käy vähiin ennenkuin loppuvat <3 synnytyskertomuksesi oli kaunis ja liikuttava, kiitos että jaoit sen kanssamme! olen itsekkin ajatellut perustaa blogin, mutta vielä en sitä ole ainakaan saanut aikaiseksi 🙂 jatkahhan kirjoittelua niin mulla riittää luettavaa 🙂 ihanaa tulevaa vuotta 2014 koko perheelle <3
Monica_ sanoo
Heippa 🙂 olen uusi lukija ja täysin sun blogin pauloissa 🙂 Miten tänne eksyin niin on tämä ”sama elämäntilanne” niin ystävä suositteli tutustumaan sun blogiin .. Mulla on laskettuaika 28.1.2014 eli päivät käy vähiin ennenkuin loppuvat <3 synnytyskertomuksesi oli kaunis ja liikuttava, kiitos että jaoit sen kanssamme! olen itsekkin ajatellut perustaa blogin, mutta vielä en sitä ole ainakaan saanut aikaiseksi 🙂 jatkahhan kirjoittelua niin mulla riittää luettavaa 🙂 ihanaa tulevaa vuotta 2014 koko perheelle <3
Emilia sanoo
Moikka! Kiitos kokemustesi jakamisesta, antaa paljon näin pian tulevalle ensisynnyttäjälle. Mitä koit parhaaksi tueksi/avuksi/kivunlievitykseksi omassa synnytyksessäsi? Entä miten koit episiotomian, olitko valmistautunut siihen ja miten siihen päätettiin edetä? Kaikki vinkit ja ideat otetaan avosylin vastaan:)
Essi sanoo
Ihana jos tästä oli iloa ja hyötyä 🙂 Parhaana tukena oli tietty oma mies ja mukavat kätilöt, niitäkin ehti tosiaan olla kolme mun synnytyksen aikana 😀 apuna toimi jumppapallo ja lämpötyynyt, kivunlievityksenä ihan kipulääkepiikit suoraan lihakseen sekä lopulta asioiden edettyä epiduraali oli ihan ehdoton! Sen jälkeen ei kipuja enää tuntenut, vain epämiellyttävää ponnistuksen tarvetta. En ollut valmistautunut siihen mitenkään, ponnistus vaiheessa se leikattiin enkä edes huomannut. Vasta jälkikäteen mulle kerrottiin että se leikattiin repeytymisvaaran vuoksi. Mulle jäi lopulta synnytyksestä tosi hyvä fiilis ja lähtisin uudestaan ihan milloin vaan.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle omaan koitokseen <3 se on taianomainen hetki kun synnyttää oman lapsen ja vielä ENSI kertaa!