Puoltoista viikkoa olis ollut tätä meidän treeniprojektia enää tarvottavana kun keskiviikkona muutettiin. No mun on varmaan turha edes kertoa miten meidän ruokahommien kävi muuttorumban keskellä – nehän meni päin persiitä! Muuttoiltana viimeisenä mielessä oli alkaa etsiä paistinpannua ja kattilaa lukemattomien pussien ja laatikoiden seasta, niinpä Niko hurautti illan päätteksi ronskisti Mäkkärin luukulle. Eka repsahdus isolla ärrällä oli siinä, lähes puolen vuoden jälkeen, ihan loppumetreillä. Morkkishan siinä iski heti hampparilaatikkoa avatessa…
No olisipa se edes jäänyt siihen. Torstaina Nutrasin ja Niko söi ohjeiden mukaan, samoin perjantaipäivä. Otettiin siis hyvin kiinni, mutta illalla Niko lähti varpajaisiin ja mä kutsuin tyttöjä kylään. Uusi alamäki tuli taas illanvieton myötä, mutta toisaalta ei tätä touhua niin vakavastikaan enää loppumetreillä osaa ottaa. Ollaan jo niin lähellä maalia… Niin ja kyllä mulla oikeesti kasvaa kaiken maailman nuppuvihannekset korvista jo ulos!!!
Rehellisesti sanottuna koko viikonloppu on nautittu vapaammin uudesta kodista, tehty hyvää ruokaa ja vähän herkuteltukin. Tää oli ihan tietoinen päätös ja enää fiiliksetkään ei ole niin morkkispainotteiset. Ensi sunnuntaina puolivuotta on paketissa ja vapaampi elämä koittaa taas, ainakin toistaiseksi. Terveellisestä elämästä on jo tehty elämäntapa, eli treenaus ja kevyempi ruokavalio jatkuvat tulevaisuudessakin tietyin vapauksin. Yksitoista pudotettua kiloa omalla kohdalla on jo aihe tyytyväisyyteen, vaikka tietyllä tavalla odotinkin itseltäni enemmän. Pienen lapsen äitinä täytyy kuitenkin olla itselleen armollinen, olihan tää jo toinen talvi peräkkäin kun yli kymppi pudotettiin elopainosta. Aika hiton hyvän duunin oon tehnyt jo nyt, ja kesäänkin on vielä aikaa! Eli opituin keinoin jatketaan, siitä huolimatta että PT-valmennus loppuukin. Viikonloput otetaan rennosti ja arkena treenataan ja syödään terveellisen kevyesti. Eiköhän sillä taktiikalla kesään mennessä tästä ruhosta oteta vielä ne muutamat kilot pois ja kiinteydytäkin rutkasti. Omaan ihannepainoon ei ole enää pitkä matka. Stressittömässä tilassa toivottavasti se paino saattaa pudota ilman tarkkaa ruokavaliota jopa paremmin!
En voi kuitenkaan kieltää etteikö hieman ärsytä. Olisihan se ollut huippua sanoa viikon päästä että puolivuotta meni ilman suunnittelemattomia lipsahduksia…
Tässä nyt pieni synninpäästö sunnuntai-iltaan. Kuinka siellä suhtaudutaan repsahduksiin? Tuleeko niitä usein vai kuinka rautaisen itsekurin omaatte dieetillä?
Anna itsellesi nämä repsahdukset anteeksi. Etköhän ole ansainnut hieman herkkuja muuton keskellä 🙂 <3
Ihana Selina<3 kyllä nää on nyt anteeks annettu :)) Eiköhän se oo ihan inhimillistä että joskus tulee heikkoja hetkiä.
Anna itsellesi nämä repsahdukset anteeksi. Etköhän ole ansainnut hieman herkkuja muuton keskellä 🙂 <3
Voi kuule kyllä sitä repsahtaa itse kukin ja vähän väliä!Myös mulle on toitotettu jatkuvasti etten saa olla itselleni liian ankara.Eilen söin herkkuhimossani lihapiirakan juustolla ja voi taivas miten hyvää se oli! 🙂 Yhteen lihapiirakkaan ja muutamaan sipsiin ei tällä treenimäärällä kaadu tämä projekti kun pääpaino on terveellisessä meiningissä 🙂 Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä loppurutistukseen 🙂
😀 😀 Voi ei, miten toi lihis kuulostaakin jo pelkästään niin hyvältä :DD Ei olla itsellemme liian ankaria, hyvin me vedetään!
Kiitos Jutta <3 kivaa kevättä sinne!
Olit ”repsahduksesi” ansainnut. 🙂 ei pidä olla liian kriittinen itseään kohtaan! Ihania juhlan aiheita teillä, kun omaan kotiinkin pääsitte <3 ei saa enää morkkistella mistään!!! 😉
Kiitos arja, tästä tuli hyvä mieli <3
No mie oonkin miettinyt, että ootko oikeesti noin kreisi ja omaat hyvän itsekurin, vai lipsutko salaa 😀 Ihan vaan kateellisena siis, haha! Mutta hieno saavutus olla tähän mennessä retkahtamatta, hullun pitkän ajan kuitenkin oot jo ollut tosi tarkkana! Onnea uuteen kotiin ja mie ainakin repsahtelen välillä… Se on inhimillistä!
Hahah kyllä mulla/meillä oikeesti on ollut jäätävä itsekuri ja jos mulla on heikkoja hetkiä niin Niko viimeistään pitää mut kaidalla tiellä 😀
Kiitos Paprika<3
siis sä oot ihan älytön! <3 Siis että puolenvuoden aikana vain yksi repsahdus !! Todellakin sait ihan luvan kanssa repsahtaa:D Wow!:D Mä repsahdan joka viikko…. Haha no ei, arkena olen herkuttelematta ja vkloppuna aina tankkaan, tällä menetelmällä pudotettu jo 25kg!:D En ikinä pystyis tohon 6kk herkuttomuuteen. Aivan kamalaa. Mä syön niin kamalat määrät herkkuja aina että apua:D
No ite kuule oot <3 ihan upeeta miten hienon duunin oot tehnyt kuitenkin elämästä nauttien. Oon ehkä vähän jopa kateellinen ettei itellä tipu kilot noin edes näin tiukalla dieetillä ja treenaamisella.. Mutta jospa noi vikat kilot lähtis sit rennommalla meiningillä 🙂
Mun itsekuri on ihan hävettävän huono :’D Kirjottelin joku aika sitten, että vuoden ensimmäinen herkkupäivä koittaa. Nojuuu.. jäi taas vähän päälle, mutta syytän miestä asiasta ;D se on tuonu herkkuja ja jos meillä on herkkuja ne on pian syötynä mun masussa, jos taas meillä ei oo mitään niin ei mun tee edes mieli. Nyt olis tarkotus taas skarpata ja olla kolme viikkoa täysin herkuttomana ja katsoa muutenkin mitä syö, sitten herkuttelen omilla synttäreillä ja yritän todella jättää sen siihin ettei putki lähe taas 😀
Että kyllä sä saat olla hiton ylpee itestäs kun oot noin hyvin pysyny kurissa!!!!
Mullakin oli aiemmin, mutta onneks nykyään on toi mies turvana jos itellä heikkohetki iskee 😀
Tsemppiä sinne, kyllä se Petra siitä taas lähtee kun päätät niin 🙂
Hieno suoritus joka tapauksessa! Itse en olisi selvinnyt kuukauttakaan! Mieletöntä! <3 Ja luultavasti on helpompi miettiä ruoka-juttuja kun arki normalisoituu uudessa kodissa 🙂
Kiitos Nella <3 Niin toi on totta, kyllä tää taas tästä kun saadaan kunnolla arjesta kiinni 🙂
Hyvin sä oot vetäny. Ihailen sun itsekuria 🙂 Mun herkuton helmikuu on muutamaa päivää vaille täydellinen menestys. Että siinä sulle epäonnistuneet lakot :D!! Sain tuplasti voimaa siitä postauksesta. Mullakin jatkuu tulevaisuudessa paljon vähemmällä herkuttelulla. Oon löytäny paljon hyviä ja terveellisiä juttuja, joita pidän herkkuina. Ne auttaa jaksamaan 🙂
Hihii kiitos Laura 🙂 Ja sähän oot sisuuntunu oikein kunnolla, hyvä tyttö, oon ylpee susta <3 Sä voisit niitä juttuja opettaa ja kertoo mullekin joku kerta kun nähdään!!