Miten kohta 3-vuotias reagoi kun isi on reilu puolet viikoista pois kotoa pidemmän aikaa? Uhma nostaa päätään? Illat on yhtä taistelua? Itkuisiakin? Viikonloppuisin osoitetaan mieltä vähän vielä reilummalla kädellä vanhemmille niin, että molemmat saa ainakin pari kertaa täyslaidallisen pienen ihmisen kiukkua ja mielenosoitusta osakseen? Näin viimeiset viikot ovat menneet meillä, mutta onneksi helpotus on muutaman viikon päässä.
Ikävä ilmenee onneksi myös muutenkin, kuin vain kiukkuilemalla. On ehkä maailman söpöintä kun Mila jaksaa päivittäin levitellä käsiään ja kertoa kuinka iso ikävä isiä onkaan, ja kuinka isi tulee taas torstaina kotiin meidän luo. Silloin halitaan isi ihan väsyksiin – hän sanoo, ja niin tehdäänkin. Nikon saliprojekti on osaltaan verottanut myös viikonloppuja, mutta onneksi Milallekin on saatu selitettyä tilanteen olevan vain väliaikanen. Pian isi tulee taas kotiympyröihin töihin, jolloin meidän ei enää tarvitse mennä nukkumaan kaksin ja aikaa yhdessä on taas paljon enemmän. Vähän tuntuu, että vauvan syntymää Mila odottaa myös ihan extrakovaa, koska hän tietää, että silloin myös isillä alkaa loma.
Isintytöksi tää tyyppi on kasvamassa kovaa vauhtia, ja mua ei kyllä haittaa yhtään, sillä sitä on niin hienoa katsoa vierestä. Niko on kotona ollessaan ihailtavan läsnäoleva isä ja antaa tyttärelleen kaiken tarvitsemansa huomion. Noiden kahden välinen yhteys on jotain niin spesiaalia, ja en voi kuin toivoa, että se kestäisi aina. Se huumori, heittäytyminen kaikkeen, rakkaus ja luottamus on jotain ainutkertaista mitä isin ja tyttären välillä voi ollakaan. Oon ihan superonnekas, kun mun lapsilla on tuollainen miehen malli elämässään ja tietty maailman paras isi juuri heille.
Nikon reissujaksojen rutiineihin on alusta asti kuulunut soitto kotiin illalla ennen Milan unille lähtöä. Vielä syksyllä ja talvellakin Mila oli vielä aika tosi ujo puhumaan puhelimessa, mutta toista se on nykyään. Mä tuskin saan suun vuoroa, kun noi kaksi höpöttää päivän kuulumisia keskenään. Isi mä rakastan sua nääääääin paljon, kauniita unia! – päättyi puhelu tänäkin iltana pari tuntia sitten. Onneksi nuo hetket selkeästi helpottaa tytön ikävää, ja unille mennään hyvillä mielin laskien kuinka monta yötä on siihen, että isi tulee taas kotiin.
No onneksi näitä viikkoja ei ole kuitenkaan enää kovin montaa edessä päin, sillä ei tää mitään herkkua ole. Mitä pidemmäs tää raskaus venyy, sitä jännemmiksi ja raskaimmiksi viikot myös muuttuvat ja on hyvä saada Niko kotiin. Vauvan myötä reissuduunit muutenkin jää tässä perheessä hyväksi aikaa, joten kyllähän nää loput viikot menee vaikka päällä seisten!
Kuinka monta kohtalotoveria sieltä löytyy? Tekeekö isit reissuduuneja ja miten lapset on reagoineet?
*Milan takki saatu blogin kautta Babyshopista
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : lapsijutut, lifestyle, parisuhde, perhe
Meillä on isi aina viikot (ma-pe/la) pois. Joskus jopa kaksikin viikkoa putkeen. On siis rekkamies ja ympäri Suomen ajelee. Lapset meillä 5v, 3v, & 1v.
Lapset sekä tietty minäkin itse kovin aina ikävöidään isiä/miestä. Välillä on helpompaa ja välillä taas tosi vaikeeta. Lapset on pääsääntösesti jo niin tottuneet tähän arkeen mut sit taas kun se kamala ikävä vie voiton ni sydäntä särkevää on katsoa pientä mikä itkee ikävää 🙁 Kiukku nostaa myös tuolloin kunnolla päätään ja helisemässä saa välillä itse olla 🙂 Viikonloppuisin sit taas ensin kaikki on jossain onnellisuus ja iloisuus kuplassa kun isi on tullut kotiin. Mutta myös osataan kokeilla isiä ja kiukutella hänelle. Tottakai testataan että mitäs se isi tuumaa jos tehdään jotain mitä äiti ei vaikka antaisi tehdä 😉
Semmoista meillä 🙂
Sä oot kyllä supermama kun pyörität arkea yksin kolmen lapsen kanssa <3 Iso hatun nosto sinne Anna! Voin vain kuvitella kuinka raastavaa se ikävä välillä on, etenkin kun teillä on vielä noin pitkiä pätkiä välillä. Tsemppiä kovasti ja ihanaa kesää 🙂
Meillä on mies reissuhommissa aina viikot..Olen kotona meidän 7 ja 4 vuotiaiden kanssa.. vasta syntyi vauvakin, niin rankkaa on välillä ollut..Käytännössä olen yksinhuoltaja ollut jo vuosia? meillä toinen tyttö vierasti isäänsä vauvana, saanähä miten meidän kuopus.noi meidän mukerot eivät kaipaa isäänsä ku ovat jo tottuneet siihen et isä viikot pois..
Meillä mies on tehnyt reissutyötä 2,5 vuotta. Tällä hetkellä lapset 5v,2,5v ja vauva. Me ollaan menty niin, ettei olla ”tehty numeroa” siitä, että isä on pois. Joo toki saa ikävöidä yms mutta huomaan, että lapsi ei oikein osaa käsitellä sitä, jos minä ikävöisin kokoajan isää (siis puhuisin siitä ääneen). Me ei lasketa öitä, soitellaan kyllä ja edellisenä päivänä vasta sanon lapsille, että huomenna isä tulee kotiin. Lapset ovat aina tosi innoissaan ja mielissään. Kun isä tulee kotiin, on tilanne kaikille ”juhlahetki” ja isä saa paljon haleja ja pusuja:) Tämä on sopinut meidän perheelle, toisille sopii joku muu tapa toimia:) Toisaalta tämän kuvion on melkein pakko toimia, koska mieheni tekee tod.näköisesti loppuelämän reissutyötä.
Tsemppiä yh-päiviin ja rentouttavaa kesää teille kaikille:)
Meillämies pois n.198pv vuodesta. Lapsia 4kpl alle 8v… Kaikkeen tottuu.. Onhan tää aika myllytystä kun on harrastuksiin kuskaamista jne. Mistään en tingi kuitenkaan. Onhan tää aika koneena oloa ja ona aika on nukkuminen.. Mutta tätä nyt…
Ikävöivät mutta ei tehdä numeroa. Tietävät että isi tulee kotiin kun voi ☺