Tässä muutama kuva lauantailta, jolloin juhlittiin ministi mun syksyn valmistumista. Vaikka koulu loppuikin jo kesäkuussa, paperit kolahti postilaatikkoon vasta syyskuun lopulla. Mun näyttötutkinnot ei nimittäin ihan ehtineet kesän viimeiseen lautakuntaan, joten papereiden saaminen venyi muutamalla kuukaudella. Onneksi tässä kuitenkin ollaan äitiyslomalla, joten tuo viivästys ei kamalasti haitannut. Uskomaton fiilis se kuitenki oli, kun tutkintotodistus saapui ja sain virallisesti sanoa olevani valmistunut!
Juhlia en alkuun ajatellut järkkäillä laisinkaan, kun opinnotkin loppuivat jo aikoja sitten ennen Noelin syntymää. Jotenkin tuntui turhalta, kun valmistuu ”vaan” aikuisopistosta. Toisaalta ammatti se merkonomi on edelleenkin ja kieltämättä sain myös hyvät paperit, joten kyllä siinä juhlan paikka kuitenkin taisi olla. Vielä kun opinnot vetää loppuun raskaana ja uhmaikäisen äitinä, niin ei se ihan läpihuuto juttu ollut. Äidin ja mummin kevyestä painostuksesta sitten kutsuttiin pikkuporukka lauantaina ”valmistujaiskahveille” ja kyllä meillä olikin hyvät juhlat. Kiitos vielä kaikille osallistuneille!
Nyt oon vähän alkanut jo mietiskellä tulevaa hissukseen ja miettimään erilaisia vaihtoehtoja mamaloman jälkeen. Ehkäpä ammattikorkea voisi kiinnostaa tulevaisuudessa monimuoto-opintoina… Olisikin kiva kuulla vähän kokemuksia jos sieltä joltain löytyy?
Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää, joten erityisen ihanaa tiistaita sinne kaikille näin ennakkoon ja hyvää yötä! <3
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Tags : juhlat&tapahtumat, oma elämä
Onnea valmistumisesta ! 🙂
Itse valmistun nyt ennen joulua ammattikorkeasta ja olen suorittanut opinnot samalla tavalla kuin sinä. Opinnot alkoi kun esikoinen oli juuri täyttänyt vuoden ja vuoden opiskelun jälkeen aloin odottamaan meidän kuopusta. Vanhempainvapaita ja raskauden loppuaikaista sairaslomaa lukuunottamatta olin koko opintojen ajan täysipäiväisesti töissä sekä tein vielä keikkahommia silloin tällöin. Esikoinen oli vielä melkein koko opintojen ajan kotihoidossa eli yhtälö oli melkoinen. Lähiopintoja meillä oli kerran viikossa maanantaisin, välillä oli vähän pidempi tauko. Kaiken kaikkiaan opiskeluaika oli aika rankkaa kun lähitunteja on opintojaksojen laajuuteen ja vaatimuksiin nähden todella vähän, ja itseopiskelua sekä erilaisia välitehtäviä on sitten todella paljon. Sain kuitenkin opinnot suoritettua puoli vuotta alle tavoiteajan, tosin olisin valmistunut jo keväällä jos olisin löytänyt aiemmin aiheen opinnäytetyöhön.
Paljon vaatii etenkin stressinsietokykyä ja hyvää organisointitaitoa ettei kaikki leviä käsiin, mutta kannustan kyllä opiskelemaan jos siltä tuntuu !