Vaikka kuinka annat itsellesi aikaa ja armoa, se kaivelee mieltä päivittäin. Palautuminen raskaudesta nimittäin. Se kuinka kaiken pitäisi tapahtua yhdessä hetkessä. Se kuinka pitäisi parissa kuukaudessa mahtua taas omiin vaatteisiin ja muutenkin elää yhtä energistä elämää kuin ennen raskautta ja vauvaa. Liikkua, syödä superterveellisesti ja panostaa omaan ulkonäköön vauvan yövalvotuksista huolimatta. Paineet raskaudesta ja synnytyksestä palautumiseen on nykyään jotain sellaista mitä en voi edes oikein käsittää. Taas yksi asia, josta tuoreen äidin pitäisi suoriutua mahdollisimman hyvin ja nopeasti.
Ensimmäisinä vauvakuukausina en ottanut paineita palautumisesta, sillä olin luvannut itselleni kaiken ajan vauvasta ja perheestä nauttimiseen. Menisin rennolla otteella ja luottaisin siihen, että kyllä kroppa siitä lähtee omalla tahdillaan taas palautumaan ja vauvakilotkin sulavat imetyksen myötä suurimmaksi osaksi itsestään. Toki treenailisin lantionpohjalihaksia päivittäin, ja muutenkin liikkuisin fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Kevyet vaunulenkit ja kotijumppaa silloin kun jaksoi tehdä päiväuniaikaan muutakin kuin nukkua itsekin.
Puoli vuotta synnytyksestä oli sitten mulle se piste, jolloin alkaisin tehdä enemmän asioita fyysisen hyvinvointini ja kropan palautumisen suhteen. Pienillä askelilla, niin kuin jo hyvinvointiprojektia starttaillessa kirjoitin. Ensin loppui päivittäinen sokerin kulutus, sitten lisättiin treeniä, keskityttiin nukkumiseen ja viimeisimpänä aloitettiin myös salitreenit vihdoin. Aloin opetella jälleen tekemään päivittäin sellaisia valintoja jotka tukevat hyvää oloa koko loppuelämän. Ei pelkästään viimeisiä raskauskiloja karistaessa ja löysää kroppaa kiinteyttäessä. 
Vaikeaa on pysyä erossa vippaskonsteista ja dieeteistä, kun tahtomattaan sen paineen kropan palautumisesta tuntee etenkin nyt, kun synnytyksestä on jo yli puoli vuotta. Toinen raskaus ja toinen synnytys – selkeästi tällä toisella kertaa ei oo yhtä helppoa saada itseään entiselleen. Milan syntymän jälkeen raskauskilot tippuivat ilma isompia ponnisteluja kuin itsestään, liikkuminen tuntui pian jo hyvältä, eikä väsymys ollut todellakaan tätä luokkaa. Lisää painetta antaa oma peilikuva, joka ei miellytä tällä hetkellä sitten lainkaan. Vauvapömppis pysyy tiukasti matkassa, eikä puntari ekojen nestekilojen jälkeen suostu liikkumaan alaspäin ollenkaan. Tällä geeniloton potilla ei painoa pudoteta pelkällä kevyellä liikunnalla ja terveellisellä kotiruoalla. Treenata pitäisi 5 kertaa viikossa ja luopua herkuista kokonaan, mutta tällä hetkellä paukut ei yksinkertaisesti vielä tuohon rytmiin riitä. 
Tän kaiken henkisen painimisen keskellä oli ihana törmätä Instassa Vappu Pimiän päivitykseen, jossa hän kertoi karistaneensa viimeisen raskauskilonsa ”vasta” lähes kaksi vuotta toisen lapsensa syntymästä. Samalla hän tsemppasi kaikkia äitejä olemaan armollisia itselleen raskauskilojensa kanssa – mutta voi kun se olisikin vaan niin helppoa! Ei auta kun jatkaa armollisuuden opettelua. No onneksi nyt ollaan oikealla tiellä, aloittaminen se vaikein juttu nimittäin on. Pitkäjänteisellä työllä olen varmasti itsekin parin vuoden päästä tyytyväinen kroppani lisäksi siihen yleiseen hyvinvointiin, johon aion panostaa nyt ja tulevaisuudessa kovaa.
Millaisia kokemuksia siellä löytyy palautumisesta? Onko se sujunut helposti, jopa kuin itsestään? Vai onko kropan eteen saanut paiskia huolella hommia tai tuntuuko siltä että kilot ovat tulleet kroppaan jopa jäädäkseen?
Mä toivotan kaikille samojen asioiden kanssa kamppaileville äideille ihan huimasti tsemppiä <3 kaikilla nää jutut menee varmasti ihan erilailla, ollaanhan kaikki yksilöitä. Muistakaa kuitenkin, että jokainen päivittäinen hyvä valinta vie aina lähemmäs päämäärää! Oli se sitten salilla käyminen telkkarin katselun sijaan tai vaikka hedelmä välipalalla pullan tilalla. Ja kokeillaan myös kaikki sitä armollisuutta <3
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.
Samoja mietteitä täällä; vauva muutaman viikon Noelia nuorempi. Saako kysyä paljon sinulla tuli kiloja ja paljon vielä jäljellä? Itselläni tuli yli 20 kiloa, ekat 10 lähti heti mut nyt nää vikat 6-7 kiloo tuntuu olevan tiukassa 🙁 On tää vaikeeta kun ei malttaisi olla niin kovasti poissa vauvan luota enkä muutenkaan ole koskaan ollut sali-ihminen.. En vaan tiedä auttaako tähän vaunulenkit ja satunnainen uinti.. tuskinpa.. jos sulla on hyviä kotitreenivinkkejä niin kerro ihmeessä 🙂 Tsemppiä!
Samat kokemukset itsellä, ekassa raskaudessa oli energiaa liikkua ja kilot hävisivät itsestään. Toisessa olinkin kuolemanväsynyt, en jaksanut liikkua, söin huonosti ja kilotkin on ja pysyvät. Päinvastoin, imetyksen loputtua niitä tuli lisääkin pudotettujen tilalle. Tämä, vaikka ekassa raskaudessa tuli yli 20kg, mutta tokassa melkein puolet vähemmän. Lapsi jo 1,5-vuotias ja nyt vasta olen alkanut saada energioita takaisin ja sen myötä myös yritän pikkuhiljaa karistaa kiloja. Mutta se ei ole ollut prioriteettilistalla missään vaiheessa kärjessä.
Mulla on nyt 1v ja 3kk viime synnytyksestä ja oon enään 2kg päässä siitä, mitä painoin ensimmäisellä neuvolakäynnillä toisesta raskaudesta. Töitä oon saanut tehdä todella paljon sen eteen ja ruokarytmit ja tottumukset meni kertaheitolla uusiks. Oikeita valintoja ruoan suhteen! Nuorimmainen poika oli 8kk ikäinen kun alotin fitfarmin fitmama valmennuksen ja sillä sain karistettua ensimmäiset 4kg, nyt on menossa toinen fitfarmin valmennus bc ja yhdeksäs viikko valmennusta takana ja oon saanut pudotettua yli 5kg. Mulla itellä on painonpudotuksessa tärkeää se, että saat tietyn ruokavalion ja treeniohjelman mitä noudatat eli oot ns ”tilivelvollinen” jollekkin siitä mitä teet, että siinä pysytään kans. Ensimmäisestä lapsesta mulla oli tosi vaikee saada ittee niskasta kiinni niiden raskauskilojen pudottamiseen ja nyt oonkin jo ylpee itestäni miten toisen raskauden jälkeen tää meni kun itestään.. Alkanut jo selkeesti tuleen itelle selkärangasta millon saat syödä ja mitäkin. Tässäkin asiassa me kaikki naiset ollaan yksilöitä, joillakin lähtee heti viimestää 6kk kuluttua synnytyksestä kaikki raskauskilot, toisilla menee vuosi/vuosia. Ja silti meistä jokainen ottaa siitä paineita aina jossain kohtaa 😀 hassua.. Kova työ ja oma päätös siihen kropan kuntoon saamiseen vie jo pitkälle! 🙂 mulle on tullut salilla ja jumpilla käyminen sellaiseksi ”henkirei’äksi” mitä ilman en jaksaisi touhuta lasten kanssa kotona ja samalla myös se semmonen ”pakopaikka” missä saat olla aivan itseksesi 😀
Mulla tyttö 1v5kk ja vielä 2kg jälellä siitä mistä lähettii. Välillä sitä on aina miettiny että pitäs tehä jotaki mutta ai että tuo suklaa on hyvää ja auttaa hetkellisesti siihen väsymykseen :DD Nyt sitä aattelee ku on menny takasi töihin että viimestää ne nyt lähtee ku ei enää joka välissä joua syömään 😀
Ekassa raskaudessa olin jopa yllättynyt ettei tarvinnut kauheasti nähdä vaivaa kilojen pudottamiseen. Ei ne ihan heti lähteneet, mutta alle vuodessa putosi jopa alle lähtöpainon. Varmaan suurin ansio kuuluu imetykselle, koska vauva oli niin kova oleen tissillä, että kirjaimellisesti imi kilot itseensä. Vaikka söin ihan hulluna, myös herkkuja. Imetys vaan kulutti. Tokan lapsen aikana kävi kyllä hitaammin. Imetin, mutta vähemmän ja lopetin aiemmin, en usko että olin vielä 1 v synttäreillä alkuperäisessä painossa. Sillon alko tulla jo vähän tuskastumistakin, että tarviiko pudottamisen eteen nähdä tosiaan vaivaa… mutta enpä nyt jaksanut hirveesti stressata. Kunnon yöunista tavoitepainokin lähtee, joten aattelin, etten voi odottaa itseltäni mitään ennen kun yöheräilyt on todella loppuneet. Kyllä ne sit jossain vaiheessa on tässä karissut, kun kuopus on nyt 3. Ehkä siinä se noin pari vuotta meni.
Mä olen niitä, jolla kilot tippui käytännössä heti. Ei mennyt kun muutaman kuukauden niin olin jo lähtöpainon alapuolella.
Aloin ihan kevyesti reenailla kun vauva oli kolme kuukautta, vähän enemmän kun puoli vuotta tuli täyteen. Nyt kun poika on 1,5v yritän päästä kerran viikossa reenailemaan, enemmän oman hyvinvoinnin kuin ulkoisten seikkojen takia. Pitäisi syödä terveellisemmin ja ehdottomasti haluaisin reenata enemmän, mutta tällä hetkellä resurssit ei riitä muuhun enkä ota stressiä enemästä. Ehkä sitten kun poika on isompi, nyt hän kaipaa päiväkoti päivien jälkeen äitiä enemmän kuin äiti reeniä.
Tsemppiä sinne projektin alkuun! Pienin askelin yleensä saa parempia tuloksia kuin vippaskonstein, vaikka se välillä turhauttaakin.
Tiia
Muistan tuon ahdistuksen! Itsellä kaksi raskautta takana ja molempien osalta paino oli todella tiukassa täysimetyksen ajan (pari kiloa lähti kotiutumisen jälkeen vaan turvotusta tms ja sitten paino jämähti siihen), vasta noin puolen vuoden kuluttua synnytyksestä paino alkoi tippua vaikka en juuri sen ihmeempää tehnyt vaan ihan arkiruokaa yms söin normaalisti eli sitä aikaa se joillain vaan vaatii!
Täällä 2 lapsen äiti. Lapset 2,5v ja 5v. Ekasta lähti kilot niin hyvin että painoin raskauden jälkeen vähemmän kuin ennen sitä. Kävin myös ahkerasti salilla ja uimassa esikoisen ollessa pieni, joten kroppa tuli muokattua hyvälle mallille. Sitten aloin odottaa kakkosta ja noh.. kiloja on varmaan nyt saman verran kuin synnytyksen jälkeen. Kun aikaa ei vaan tunnu olevan työn ja kodin lisäksi liikunnalle. Koiralenkit ei vaan sulata kiloja. Nyt olen havahtunut huonoon kuntooni ja alkanut vahtia syömisiäni sekä jumppaamaan kotona Nintendo wiin kanssa. Jos kohta jaksaisi taas pitempiä lenkkejä koiran kanssa. Mut ei stressiä, lapset on pieniä hetken, kunhan itsellä on hyvä olo niin huippukuntoon ehtii vielä. Itsellä uusi raskaus myös toivessa niin sitäkin varten vähän pudottelen piano, josko tärppäisi paremmin..
Kaikille jotka haluaa kilot pois tehokkaasti: voin lämpimästi suositella herotreeni.fi valmennusohjelmia! Saatte valmiit ruokaohjeet ja kotitreenit sopii kiireisille pikkulasten äideille. Ruoat ovat hyviä eikä mitään outoja laihdutusruokia, ja treeniohjelma on kaiken kaikkiaan todella hyvin tehty ja kiva! Valmennuspaketti on 8 vkon pitunen mutta tarkoitus on oppia syömään ja liikkumaan oikein, joten trrenejä voi jatkaa vaikka loppuelämän ajaksi. kannattaa käydä tutustumassa! http://www.herotreeni.fi
Pakko kommentoida edelliseen kommenttiin että vaunulenkit on mitä parhainta liikuntaa pikkulapsiaikana! Se kiinteyttää, saa raitista ilmaa ja vaunut on hyvänä painona ja syke nouse helposti lenkkeilytasolle. Sitä ei kannata väheksyä yhtään koska se kuluttaa helposti enemmän kaloreita kuin normi salitreeni! Itse tiputin lähes 10 kiloa yksinomaan vaunulenkkeilyllä. Tämä tietysti edellyttää että vauva viihtyy vaunuissa nukkuvana tai hereillä, joskus joutui päivän ohjelmaa vähän sumplimaan että ehtii lenkille oikeaan aikaan vauvan rytmiä ajatellen. Mutta tällä tavalla vauvan voi aina ottaa mukaan jos on hoitajasta pulaa tms.
Tuo on mun mielestä jo hirvee ajatus, että lapsen saatua alkaa hirveä suorittaminen kaiken suhteen… Sehän vie ilon itse vauva-ajasta nauttimisesta. :/ nuo pitäisi olla niin toissijaisia asioita kaikki palautuminen yms. Mutta joo, mullakin ollut reilun 2 viikon tauko kotitreeneissä ja se kyllä kalvaa mieltä ja tulee semmonen syyllisyys. Vaikka tiedän että oon ollut väsyneempi ja silti käynyt reilun tunnin lenkeillä melkein joka päivä , silti painaa syyllistys että olisi pitänyt tehdä vielä enemmän. Miksen ole jaksanut sinne salille asti yms yms. Ja liikkumattomuudesta tulee niin syyllinen olo.. Vaikka tietää kuitenkin lenkkeilleensä yms.. Silti.
Testaan vaan tulikohan mun kilometrikommentti perille :’D
Mulla kanssa kävi niin että ekan jälkeen paino tippu lähtöpainon alle koiralenkkeilyllä ilman mitään aikomustakaan karistaa kiloja, tokasta lihoin 20kg, 10kg jäi sairaalaan ja toiset 10kg tais lähtee puolen vuoden aikana, 3kk jälkeen taisin alkaa aktiivisemmin liikkumaan ja käymään salilla… saa kiittää geenejä noistnoista, nyt kun 30 ohitettu huomaa että pitää alkaa jotain tekee jos haluaa pysyä kuosissa! Tärkeintä kuitenkin liikkua just sen hyvän olon vuoksi vaakaa tuijottamatta, vaikka tottahan se on ettei sekään haittaa jos siinä samalla vähän kiinteytyy, tsemit sinne!!