Täällä on ollut koko viikon ihan hölmistynyt hymy korvissa, joka itseasiassa nousi huulille jo viime viikon perjantaina, kun kaasot pamahti työpäivän jälkeen ryöväämään mut polttareihin. Viime viikonloppu oli yksi elämäni parhaista, hauskimmista ja onnellisimmista. Olo on otettu, äärettömän onnellinen ja kiitollinen. Mulla on maailman parhaat ystävät isolla Y:llä!

Yllätyksen takana oli iso ja rakas ystäväköörini, ja oon edelleenkin ihan häkeltynyt siitä, mitä kaikkea mulle oli järkätty. Siitä miten oli osattu ottaa pienetkin jutut huomioon, ja tehdä kaikesta niin mun näköistä. No toisaalta, mun ystävät tuntee mut aika täydellisesti – siispä ei se ehkä niin ihme olekaan! Alkuviikko onkin mennyt miettiessä ”oliko kaikki sittenkin vaan ihanaa unta täydellisistä polttareista?”.

Onneksi pikkuhiljaa alkaa myös energiatasot olla polttareiden jälkeen suht normaalilla tasolla ja ajatuksia on pystynyt jo keräämään kasaan, kun polttarikupla alkaa hälvetä. Se että toipumiseen menee näinkin monta päivää on tosin vain sen ansiota, että hauskaa pidettiin miltein kaksi vuorokautta hyvin vähillä unilla, eikä suinkaan siitä, että kolmekymppinen tuleva morsio ei jaksaisi enää juhlia!

Mulla oli aika vahva tuntuma koko viikon, että tulevana viikonloppuna saattaisi tulla lähtö, koska meillä ei ollut mitään kummempia suunnitelmia ja olin juuri havahtunut miettimään potentiaalisia polttariajankohtia mielessäni. Tytöt onnistuivat kuitenkin hälventämään epäilyksiä, sillä mua koijattiin perjantaina moneen otteeseen, ettei tuono viikonloppuna mitään tapahtuisi. Esimerkiksi Helsingissä asuva kaasoni päivitti InstaStoryyn olevansa kotona touhuilemassa kummityttöni kanssa – tämä kuitenkin sitten osoittautui feikatuksi, ja ystäväni mies oli kuvannut materiaalit ja lähettänyt ne Sarille postattavaksi. Toinen kaasoni taas viestitteli mulla päivän aikana, ettei suunniteltu kirppiskierros onnistukaan, koska hän on flunssainen.

Niko oli perjantaina vapaapäivällä ja mulla oli normaalia lyhyempi työpäivä myös. Lopettelin työt siis hyvissä ajoin, jonka jälkeen suunnattiin lounastreffeille kaupunkiin. Oma tunne polttareista alkoi laantua, koska olin kuvitellut, että mut tultaisiin ryöväämään viimeistään töiden loputtua tyttöjen matkaan. Haettiin sitten lounaan jälkeen Noel päiväkodista, jonka aikana Mila oli tullut myös koulusta kotiin. Kotona Niko sai päähänsä, että pesee lattiat ja pisti lapset ulos trampoliinille pois jaloista. Minä sain myös ohjeeksi poistua siivouksen tieltä, vaikka tekemään somehommia makkariin. Siinä sitten somettelin, ja hetkeksi torkahdin puhelin käteen (tätä ei käy ikinä päivällä enää, joten ehkä jännitys purkautui ja vei mehut). Torkuin about 10 minuuttia ja havahduin vain huomatakseni, että Nikokin oli mennyt ulos. Siirryin heräilemään olkkariin ja kun hetken päästä nousin sohvalta huusivat kaasot eteisessä ”YLLÄTYYYYYYS! LÄHDETKÖ MEIDÄN MUKAAN?”. Itku tuli, skumppa aukesi, pakkauslista tipahti nenän eteen, aikaa 30min ja paniikkipakkaus alkoi innosta ja jännityksestä täristen!

Paniikkipakkaus oli paketissa about 28 minuutin kohdalla, eli aikaa jäi hitusen. Puin saamani polttarittaren asusteet päälleni – eli asiaan kuuluvan hunnun, bride to be -nauhan ja polttaripassin. Sitten pussasin Nikon ja lapset hyvästiksi. Vähän meinasi taas itku tulla, kun lapset oli niin hämmentyneinä, kun äiti lähtee näin yllättäin reissuun, mutta sovittiin, että hekin pitävät isin kanssa extra hauskan viikonlopun. Tytöt olivat jättäneet auton pienen matkan päähän katumme yleiselle parkkikselle, joten sinne käppäiltiin ja hypättiin autoon, joka oli täpötäynnä kamaa – siinä alkoi valjeta, että unelma koko viikonlopun polttareista oli ehkä toteutumassa!

Automatkalle osui pysähdys ja mun piti käydä vähän shoppailemassa asusteissani supermarketissa, jonka jälkeen matka tuntemattomaan jatkui. Yksi kaasoistani muutti pääsiäisenä Ruotsiin, joten hän ei päässyt paikalle ja oli kirjoittanut mulle super koskettavan kirjeen. Tämän kirjeen luki autossa toinen kaaso, ja sitten taas itketti. Epätodellinen olo sen kuin vain kasvoi ja pian mulle iskettiin laput silmille, koska ”välipysähdys” lähestyi.

Niin sanotulla välietapilla kaasot sanoivat vain, että käyvät hakemassa jotain kyytiin. Jäin yksin istumaan autoon silmät sidottuina, kunnes hetken päästä mun ovi aukesi ja mut käskettiin ulos. Kaasot sanoivat, että mun täytyy tulla nyt mukaan hakemaan sitä jotain – silmät sidottuina tietenkin. Toinen kaaso talutti mut sisään rakennukseen, ja sanoi että ovat ostaneet mulla tällaisen… Sitten silmälaput sai riisua ja nenän edessä oli iso kasa ystäviä iloisina kuohuvat käsissään yllättämässä MINUA! Fiilis oli uskomaton – he kaikki siellä minua varten! Siinä menikin sitten hetki kuoharin, onnenkyynelten ja ystävien halailun lomassa <3

Hetki jos toinenkin meni siinä, että toipui shokista ja pikkuhiljaa alkoi myös valjeta missä sitä ollaan ja kenen kanssa. Toki mulla käsitys oli, että Himoksen lähestyessä mulle silmälaput laitettiin, mutta että minkälaiseen huvilaan mut oli tuotu oli melkoinen pommi. Nimittäin lokaatio ei olisi voinut olla täydellisempi – Aamutähti -huvila takasi melkoiset puitteet porealtaineen kaikkineen polttariviikonlopulle! Lisäksi mun rakkaat oli koristelleet koko huvilan niin kauniisti, oli confetteja, viirejä ja kukkia vähän joka paikassa. Ihana panostus, etten kestä vieläkään!

Kun tilukset oli niin sanotusti otettu haltuun ja pari lasia skumppaa kumottu lisää, oli aika kerääntyä ekaan ryhmäkuvaan. Siinä sitten poseerattiin polaroid-kameralle, kun eteisessä ovi kolahti ja muutama Helsingin-tyyppi yllätti ja saapuivat vielä paikalle. Olin jo mielessäni ehtinyt harmitella, etteivät he päässeet paikalle, mutta siinä ne sitten olivat ja onnellisuus oli tapissa. Varsinkin näin erikoisen ajan keskellä oli valtavan ihanaa saada tilanteen puitteissa niin monta rakasta juhlimaan kanssani. Tarvitseeko edes mainita, että tässäkin välissä taas vähän itketti 😀

Perjantai-ilta meni nauttien ystävien seurassa, jännittäen ja iloiten kaikesta tulevasta ja ylipäätään siitä, että kauan odotetut polttarit oli vihdoin meneillään. Yritin imeä ihan joka sekunnin ja olla mahdollisimman läsnä joka hetkessä.Oma kuvasaldo jäikin tästä syystä hyvin vähäiseksi, mutta onneksi myös ystävät napsi kuvia ja polaroidkamera räpsyi myös usein. Illalliseksi kokkiporukka loihti herkullisen nacho/tortilla-buffan, mutta itselle ei jotenkin edes ruoka maistunut kun oli niin jossain liikuttuneessa tilassa, että keskityin lähinnä ihmisiin ympärilläni.

Ruokailun jälkeen oli ohjelmanumeroksi järkätty ”Tarina tavaran takaa”, eli jokainen polttariseurueen osallistuja oli tuonut mukanaan tavaran, johon liittyi yhteinen muisto tai josta minä tulen mieleen – tavarat oli laitettu kasaan pöydälle, ja mun tehtävä oli tavara kerrallaan arvata kuka oli tuonut mitäkin. Pöydältä löytyi niin legendaarisen yökerhon kultakorttia, Jypin fanipipoa, viinilasia, valmispasta-pussi, pleikkariohjainta, sulkapalloa jne. Kovin montaa hutia ei edes tullut, ja yllätin itsenikin, kuinka hyvin suoriuduin haasteesta!

Loppuillan ohjelma oli rentoa yhdessäoloa, jota melkein eniten odotinkin koko polttareilta – ystäviä on ollut super IKÄVÄ! Kun tähän yhtälöön lisättiin hyvä juoma, musiikki, sauna ja poreallas, oli eka ilta jo täydellinen. Porealtaassa viihdyttiinkin pitkälle yöhön, eikä nukkumaan olisi oikein malttanut edes mennä, mutta lopulta kaasoni tuli hopottamaan mut unille, jotta voimia riittäisi seuraavan päivän kujeisiin!

Lauantaina heräiltiin jo kasin jälkeen, ja mulla kannettiin Mimosaa sänkyyn. Pientä aamupalaa sai ottaa ja rauhassa heräillä porukalla. Hetken päästä mut ohjattiin yhteen tyhjään makkariin, jossa oli luvassa kuulema hemmottelua. Hetken odottelun jälkeen kävi ilmi, että tytöt oli hommanneet kosmetologin tekemään mulle hemmotteluhoidon, johon kuului kasvohoito ja jalkahieronta. Sen aikana muu porukka kokkaili aivan ihanan brunssin, ja hemmoteltu morsio pääsi valmiiseen pöytään fressillä ololla. Pöytään oli katettu jos jonkinlaista herkkua kanasalaatista juustoihin, hedelmiin ja macaronseihin. Syötiin ajan kanssa ja samalla tehtiin mm. visa, jossa piti arvata minkä hääaiheisen sanan emojit muodostavat – minä tietysti voitin, mutta kolme parasta polttariseurueen osallistujaa palkittiin shottipulloilla.

Brunssin jälkeen oli hetki aikaa antaa ruoan laskeutua, mutta hetken päästä oli aika vaihtaa jumppavaatetta niskaan, koska vuorossa oli skumppajooga! Niin hauskaa, ja porukasta löytyi vielä osaava ohjaaja omasta takaa. Ihan urheilusuorituksesta tosin tuo ei käynyt, mutta toisaalta tilanne ei ehkä sellaista kaivannutkaan. Skumppajoogaan menisin kyllä milloin vain uudelleen!

Esitin kaasoille toiveen, että olisi ihana päästä paljuun päiväsaikaan, mikäli ohjelmanumerot sen mahdollistaa. Niinpä päivän loput ohjelmat vedettiin putkeen, ja seuraavaksi oli lisää visoja. Ensin pääsin arvaamaan mitä Niko oli vastannut kaasojen esittämiin kysymyksiin – näistä taisin saada kaikki oikein ja palkinnoksi sain upeat kultaiset aamutossut – aavistuksen polttarihenkiset sellaiset. Toinen visa oli ”kätevä emäntä” -visa, jossa taas piti vastata vähän ”marttamaisiin” kysymyksiin, tässäkin taisi mennä kaikki oikein ja palkinnoksi napsahti niin hieno rottinkinen mattopiiska. Ihania konkreettisia muistoja. Niin ja tuohon kuului myös toiminnallinen tehtävä, ja mun piti tehdä taideteos Nikosta – tuon teoksen Niko kuulema saa häissä.

Ohjelmanumeroiden jälkeen saatiin ohjenuoraksi, että saunomiselle ja paljuilulle on aikaa muutama tunti. Sen jälkeen jokainen voi tulla omaan tahtiin Italialaiseen omatoimi-pizzeriaan paistamaan pizzan illalliseksi. Yhdeksältä illalla tulisi puolestaan jokaisen olla ykköset yllä, sillä silloin alkaisi keikka, jolle jokainen sai oman ”Mystery ticketin”.

Iltapäivä meni hujauksessa, kun saunottiin ja poreiltiin. Sitten porukan pizzamestarin opastuksella paisteltiin italialaistyyppisiä pizzoja pitkään kohonneesta taikinasta pizzakivellä. Voin sanoa etten ole syönyt koskaan niin hyvää pizzaa, mitä polttareissani! Päälliset ei olleet mitään perussettiä, vaan täytteiksi sai itsetehdyn pizzakastikkeen lisäksi valita tapaslajitelmasta leikkeleitä, miniluumutomaatteja, grillattua munakoisoa, artisokkaa, mozzarellaa, basilikaa jne.

Päivä alkoi kääntyä iltaan, ja hyvässä juhlafiiliksessä jokaisessa huoneessa alkoi pieni ehostautuminen illan mysteeri keikkaa varten. Olin saanut ihanan kukkaseppeleen perjantaina päähäni, ja se sopi täydellisesti mukaan pakkaamani valkoisen pitsimekon kanssa illan asukokonaisuudeksi. Vähän meikkiä kasvoille ja kiharaa tukkaa – olin valmis elämäni ikimuistoisimpaan polttari-iltaan!

Kaasot juonsivat keikan alkavaksi ja sisään asteli nuori mies nimeltään Joona kitaransa kanssa. Joona laulatti meitä monilla ihanilla biiseillä ja välillä meidän kuorolaulanta yltyi, niin että itse esiintyjäkin hämmentyi. Keikka oli aivan super, ja sen loputtua luulin, että se oli siinä. Kaasot kuitenkin kertoivat, että nyt on pieni välitauko, ja festarit jatkuvat hetken päästä, sillä illan pääesiintyjä oli vasta tulossa! Mentiin osan porukan kanssa ulos viilentymään ja reippaan puolen tunnin päästä, kun menimme takaisin sisään, oli sisälle viritetty estradi äänentoistoineen kaikkineen! Olin ihan ällikällä lyöty, sillä tytöt oli hommanneet paikalle ammattimuusikon, joka on heittänyt keikkaa enemmänkin isojen artistien lämppätrinä, laivoilla ja ravintoloissa. Artistinimellä Konsta esiintynyt herrasmies soitti ja lauloi meille ainakin pari tuntia, ja ilta huipentui siihen, että minäkin pääsin laulamista rakastavana polttarisankarina laulamaan Konstan kanssa pari biisiä. Oli niiiiiin hauskaa päästä pitkästä aikaa laulamaan muuallakin kuin suihkussa ja ennen kaikkea kuulemaan LIVE MUSIIKKIA!

Ilta jatkui vielä yön pikkutunneille saakka, ja taas oli vähän sama fiilis, ettei nukkumaan olisi malttanut mennä ollenkaan. Lopulta Aamutähti hiljeni taas muutamaksi tunniksi, ja aamulla heräiltiinkin sitten hieman raskaammalla ololla kuin lauantaina. Hauskaa riitti vielä sunnuntainakin, mutta harmillisesti olo ei sallinut niin kovasti odotettua aamusaunaa ja poreita enää lähtöpäivänä.

Haikeus tietysti oli läsnä vahvasti, kun porukka pakkaili ja liukeni paikalta pienissä porukoissa. Olin juuri saanut kokea unelmien polttarit, mutta ne alkoi olla ohi, eikä niitä koskaan tulisi enää uudelleen. Juuri sellainen once in a lifetime -kokemus, josta aina olin haaveillut – ystävät ympärillä, yllätyksiä yllätysten perään ja yhdessä jaettuja kokemuksia ja hetkiä, jotka muistaa varmasti ikuisesti!

En oo kyllä koskaan kokenut mitään näin jännää, mahtavaa, hauskaa ja kutkuttavan ihanaa. Polttarit oli todellakin ikimuistoiset, ihan parasta bestiä – niin kuin mun ystävätkin! Sydän on täynnä ystävyyttä ja rakkautta – nyt sitä on varmasti enemmän kuin valmis vaimoksi!

Vielä loppuun suurin K I I T O S kaikille tavalla tai toisella mukana olleelle ystävälle – ootte mittaamattoman tärkeitä ja rakkaita! <3

Nyt kun ei tarvitse enää polttareita jännätä, niin voi kääntää kaikki katseet häitä päin, joten palataanpa aiheeseen pian!

Ihanaa torstai-iltaa <3

x Essi

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.