Yhteistyössä Daniel Wellington*

Sain taannoin toiveen postauksesta, jossa jakaisin omia vinkkejäni parisuhteeseen. Tai kertoisin sen ”meidän salaisuuden”. Lukijan mukaan meidän suhde näyttää somessa ihanan toimivalta ja hyvältä, ja ei käy kyllä kieltämäinen, sitä se ihan todellisuudessakin on. Ei pelkkää kiillotettua pintaa, vaan arjessa juuri sellainen suhde, jossa meidän molempien on onnellinen ja hyvä olla. En kuitenkaan lähtisi näin taviksena neuvomaan muita parisuhteissaan, mutta tottakai omia kokemuksia ja hyväksi todettuja keinoja jaan mielelläni. Voihan niistä joku ottaakin koppia, eihän sitä koskaan tiedä!

Vauvavuodet on rankkaa kamaa varmasti suhteelle kuin suhteelle. Sitä joutuu niin uusien ja ihmeellisten asioiden eteen, etenkin ekalla kerralla. Toisella kierroksella ollaan jo paljon viisaampia, jolloin ilman suurempia ylläreitä tiedetään tietyllä tavalla mitä on luvassa. Toisaalta taas vanhemmat lapset tuovat omat lusikkansa soppaan ja aikaa parisuhteelle on vielä vähemmän kuin ensimmäisen vauvan kanssa. Tärkein mantra kuitenkin mielestäni on muistuttaa sekä itselle, että toiselle – ME OLLAAN MYÖS PUOLISOT TOISILLEMME, EI VAIN ÄITI JA ISI. Sitä suhdetta on muuten parempi vaalia, sillä joku viisas ihminen on joskus sanonut, että vanhempien parisuhde on myös lasten koti.

Viisi vuotta ollaan oltu yhdessä. Niihin vuosiin mahtuu paljon, vaikka samalla tuntuu kuin ensitapaamisestamme olisi vain pikkuhetki. Vuosiin on mahtunut isoja elämänmuutoksia, suurimpana niistä tietysti äidiksi ja isäksi kasvaminen. Se tapahtui meillä nopeammin kuin osasimme odottaa, sillä silloin ei oltu vielä kovin kauaa harjoiteltu edes tyttö- ja poikaystävän rooleja. Vasta pariviikkoa ennen maagisen plussan piirtymistä tikkuun oli sovittu yhteen muutto. Sekin suhteellisen nopealla aikataululla tapaamisestamme. Alusta alkaen meistä molemmat tiesi jollain tasolla, että tää on SE juttu. Tuo yhteinen ajatus korostui erityisesti sinä päivänä, kun Mila ilmoitti saapuvansa tekemään meistä perheen alle vuoden seurustelun jälkeen. Sinä päivänä me luvattiin loppuelämä toisillemme ja tulevalle lapsellemme.

Viime kuukausina meidän lähipiirissä on tapahtunut useampia eroja, ja väistämättä tuollaiset tilanteet laittaa ajattelemaan omaakin suhdetta ja sen kestävyyttä. Onneksi epäilylle ei ole sijaa, jos vain tällä hyväksi todetulla linjalla osataan jatkaa tulevatkin vuodet. Haasteita tulee varmasti, mutta ne ovat tehty voitettaviksi. Yhdessä. Jaksetaan rakastaa joka päivä, vaalia ja arvostaa toista, eikä missään nimessä pitää itsestäänselvyytenä. Muistetaan puhua jatkossakin kaikesta, niistä kipeimmistäkin asioista. Jaetaan kaikki – ne elämän parhaat ja paskimmatkin puolet. Pidetään toinen lähellä, kosketetaan, kuunnellaan ja annetaan toiselle jakamatonta huomiota aina kun kiireeltä on vain hetki hengähtää.

Meidän parhaita puolia puolisoina ja pariskuntana olen miettinyt tässä parina päivänä tätä postausta varten. Tässä ne nyt tulevat,

Nautimme toistemme seurasta ja tykätään tehdä asioita yhdessä. Kahdestaan, perheenä, ystävien kanssa… Kunhan ollaan yhdessä. Näin se on aikalailla mennyt meidän suhteen alusta alkaen. Tottakai välillä on ihan niitä täysin omiakin juttuja, mutta nautitaan kyllä todella paljon tehdä asioita yhdessä. Tykätään treffailla ystäviä, puuhailla kaikenalaista perheenä, järjestää juhlia, käydä treenaamassa jne. Nykyään kyllä tuohon kaksinkeskiseen treffailuun saisi löytyä useammin aikaa. Perjantaina päästään jopa kolmatta kertaa kahdestaan treffeille Noelin syntymän jälkeen ja arvatkaapa minne? No lätkämatsiin! Tosi romanttista menoa luvassa siis… 😀

Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus. Nämä asiat ei ole koskaan järkkyneet. Koskaan luottamusta ei ole rikottu, eikä kunnioitusta särjetty. Sadanprosentin luotto on yksi toimivan parisuhteen kivijaloista, ilman sitä on vaikea rakentaa mitään pysyvää. Toinen tärkeä on kunnioitus, joka tekee suhteen perustasta vahvan.

Perhekeskeisyys.  Mitä ikinä elämä tuo tulleessaan, niin perhe on ja pysyy. Päätökset tehdään perhe edellä ja kaikki asiat järjestyy kunhan me pysytään yhdessä. Perhe on tärkein ja meidän molempien ykkönen kaikessa.

Yhteinen huumori ja nauru. Mitä olisikaan arki ilman huumoria ja naurua? No aika tylsää. Vaikka meillä onkin aika erilaiset huumorintajut, niin se ehkä tekeekin toisen jutuista niin hauskoja – koska ne toisen vitsit on vaan niin huonoja, että niille on pakko nauraa. Tiiättekö? Muutenkin arjen kommelluksissa on hyvä pitää pilke silmäkulmassa eikä suhtautua liian vakavalla asenteella kaikkeen.

Puolisoni = paraskaverini. Me todella ollaan myös toistemme parhaat kaverit. Aikamoinen tuuri on kyllä käynyt, kun on löytänyt noin mahtavan tyypin vierelle. Vaikka ollaan myös tosi erilaisia, niin se ei ole uhka vaan mahdollisuus. Kliseisesti me täydennetään toisiamme. Niko on todella järkevä ja realisti, kun taas mä oon spontaanin rohkea taivaanrannan maalari monissa jutuissa.

Siinä ne tän hetken viis tärkeintä. Mitkä teillä on parisuhteen parhaita puolia? Ne on muuten sellasia juttuja, joita aina silloin tällöin kannataa kertoa sille toisellekin ihan ääneen!

Tähän parisuhdepohdiskeluun mua innosti tällä kertaa Daniel Wellingtonin kanssa toteutettuun yhteistyöhön napatut kuvat. Nämä syksyn tyylikkäimmät kellokaunokaiset* täydentävät kivasti syksyn asustusta. Saan tarjota myös teille alennuskoodin essipieces15, jolla saatte -15% alen kaikesta osoitteessa www.danielwellington.com.

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : daniel wellington, parisuhde, perhe, Yhteistyö