Kellekkään blogin lukijalle tuskin on epäselvää että meikäläinen potee kroonista vauvakuumetta, eihän? 😀 No sen rinnalle heräsi pari viikkoa sitten toisenlainenkin kuume, nimittäin hauvakuume. Tää kuume sai alkunsa siitä kun Deny kyläili meillä pitkästä aikaa, ja sain muutaman päivän taas kuunnella sitä pienten tassujen rapinaa kotona. Tuota koiraa vaan on niin suunnaton ikävä, vaikka enää ihan päivittäin sitä ei ajattelekaan!
Alunperin Deny muutti mun vanhemmille vain väliaikaisesti juuri ennen Milan syntymää, jotta h-hetken koittaessa ei tarvitsisi stressata kuka koiraa hoitaa jos tulee äkkilähtö. Synnytys kuitenkin venyi ja venyi, ja Milan syntymän jälkeen ajateltiin että ekat viikot ois helppoa jos Deny vielä majailisi mummilassa. Kaikki helpotus tuoreeseen vauva-arkeen kuitenkin oli vain plussaa. Sitten Denyä alettiin totutella vähitellen kotioloihin, mutta pian huomattiin että Nikon jo olemassa oleva koira-allergia oli pahentunut huomattavasti. Denyn läsnäolo sai Nikon silmät vuotamaan, nenän tukkoon ja aivastuksia sateli harvase hetki. Asiaa pohdittiin, väänneltiin ja käänneltiin, kunnes tultiin siihen tulokseen että Denyn oli kaikkein paras olla mun vanhempien luona, jossa sillä oli seuraa 24/7, innokkaita lenkittäjiä monin kappalein ja karvakamukin Romeo-koirasta. Päätökseen ollaan oltu tyytyväisiä, mutta kyllä mä silti haikailen vielä tuon murun perään…
Etenkin nyt kun huomaan miten hyvin Mila ja Deny tulisivat juttuun keskenään ja kuinka paljon Mila nauttii koirien seurasta ja hoidosta. Denyn vierailu itseasiassa kirvoitti meillä hyviä keskusteluita aiheesta, eikä Niko ole täysin tyrmännyt ajatusta siitä että joskus tulevaisuudessa meille vielä joku vähemmän allergisoiva koira hankittaisiin täydentämään meidän pesuetta? Saa nähdä, tuumaillaan ja funtsitaan, ainakin rodusta pitäisi päästä yhteisymmärrykseen ja se on helpommin sanottu kuin tehty. Kahden koiraihmisen on vaan välillä vähän vaikea elää ilman tuollaista karvaista ystävää, joka pyörisi jaloissa jakamassa ilot ja surut.
Minkä rotuisia koiria teiltä löytyy? Kuinka viihtyvät lasten seurassa? Entä koira-allergikot, löytyykö siedättyneitä tai mitkä rodut toimii allrgioiden kanssa?
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA,BLOGLOVINISSATAI INSTAGRAMISSA.
Tags : ajatuksia, lapsijutut, oma elämä, perhe
Nelli / Kochanie sanoo
Suloinen Deny 🙂 Allergikoille sopivista roduista on pakko kehua ihanaa havannankoiraa! Sain nuorempana juurikin havannankoiran, kun veljeni oli allerginen koirille. Tuota rotua hän kuitenkin sieti ja se tosiaan toimi siedätyshoitonakin, eli koira-allergiaa ei enää ole! 🙂 Aivan ihana rotu kyllä luonteensa puolesta. Nykyään tuo mun koiravanhus viettää eläkepäiviään äitini luona, ikää sillä on jo 13,5 vuotta!
S sanoo
Havannaa olin minäkin tulossa ehdottamaan!
Meillä äiti allerginen mutta tuon rodun kanssa ei ole ikinä ollut ongelmaa 🙂 Aivan ihania.
Emma sanoo
Meillä on maailman suloisin, rakkain ja uniikein kohta vuoden ikänen karvaturri täällä, joka näyttää tältä: https://instagram.com/p/yR0vrZs0rV/
Oivassa on viittä eri rotua, sen paksusta turkista ei lähde karvaa nimeksikään ja meidän allergikkoystävät kestää olla Oivan seurassa tosi pitkään ilman oireita. Meidän turrissa on viittä eri rotua (bichon frise, kääpiövillakoira, jackrussellin terrieri, chihuahua, perhoskoira) joten just tommosta parhautta on aika vaikee löytää mut voin kyllä suositella mitä tahansa koiraa mistä löytyy ees osa bichonia tai villakoiraa! 🙂
Elina sanoo
Meillä on westie (valkoinen länsi ylämaanterrieri) ja se tulee hyvin toimeen meidän lasten kanssa ja ilman koiraa en kyllä osaisi olla (karvainen perheenjäsen). Allergiarotuja taitaa olla ainakin portugalin vesikoira (se on suht iso) ja sit muistaakseni Bichon Frise (pieni, valkoinen ja pörröinen).
emma sanoo
Mulla on paha koira allergia ja siis eläinpöly allergia yleensäkin mutta meillä on 2 labradorinnoutajaa, vanha 9 vuotias rouva joka aikoinaan allergia sairasteluni takia asui pari vuotta vanhemmillani mutta omaan kotiin muutettuani otin väkisin rakkaan tyttöni takaisin ja se oli maailman paras päätös, allergia lakkasi vaivaamasta ajan myötä kun väkisin kestin sen eikä enää ole oireita kuin silloin jos kovin paljon rapsuttelen ja pusutten häntä. Tammikuussa otettiin pentu enkä ole saanut oireita muuten kuin pieniä kutisevia näppyjä rapsuttelusta, ne katoaa kun kädet pesee hyvin eikä raavi. Vieraiden koirista saan edelleen kovat allergia oireet. Olen myös ylisiisti joka vaikuttaa myös myönteisesti tähän hommaan:)
Elina sanoo
Meiltä löytyy lapinkoira, ja vanhemmilla on labbiksia, beagle, tiibetinspanieli ja sekarotuinen. Kaikki koirat tykkää lapsista, varsinkin meidän lapinkoira kakara, joka rakastaa niitä vähän
liikaakin. 😉
Vähiten allergisoivia koiria on sellaiset, joita pestään säännöllisesti, joilla ei ole pohjavillaa eikä sen mukanaan tuomaa hilseilyä ja karvanlähtöä. 🙂 Toisin sanoen bichon friset, havannankoirat, coton de tulearit, villakoirat ja ehkä silkkiterrieri/yorkshirenterrieri voisi olla harkitsemisen arvoisia rotuja. ? Toki turkit vaatii hoitoa, mutta kuitenkin.
Elina sanoo
Ja piti vielä sanoa, että kun mullakin vaivaa se vauvakuume, niin sitten tekisi mieli ottaa mikä hyvänsä hoivattava otus, vaikka järkikin sanoo, että yhdessä vuoden ikäisessä koirassa on jo ihan riittävästi karvalasta tähän elämäntilanteeseen… 😀
Ulla sanoo
Poikani tyttöystävän kotona on vesikoira,eikä pojan allergia ole oireillut ollenkaan.Nykyään poika on koiran lemppari lenkittäjä.Karva on samantapaista kuin lampaassa…
jenna sanoo
Meillä oli kääpiösnautseri perheessä jossa 3 koira-allergista, eikä kenellekkään tullut oireita 🙂
Maria sanoo
Heti oli pakko tulla kommentoimaan että meidän pikku Tiukuhan ei allergisoi ja on maailman ihanin ja söpöin koira (tottakai:D) ainut miinus on turkin hoito mut joka ilta kun kerran harjaa läpi ni se riittää, ja tiukukin kun on tollanen 2kg ni siinä ei kauaa mee! Annetaan telille sit pentu kun teetetään 😉 ps. Terkut sinne ja ikävä, kivaa vklp kemuja!<3 :*
saija sanoo
Moikka! Meillä on mun perheen kanssa coton de tulear joka ei allergisoi mutta niitäkin tapauksia on jotka saa allergiakohtauksen siitä. Lempeä seurakoira ja lasten kanssa oikein bueno. Miinuspuoli on vaan se että sil on pitkä karva ja harjaamista tosi paljon, voihan sitä trimmata jos ei käytä näyttelyissä 🙂
Kia sanoo
Meillä on miehen siskon tyttö todella allerginen koirille ja aikasemmin koirakuumeen takia se oli tosi harmillista. Otettiin tosi paljon selvää koirista mitkä ei allergisoi ja toiveina isohko koira. Niin sanottua allergiakoiraahan ei ole ja riippuen onko syljelle, karvalle vai mille allerginen. Meillä on nyt espanjanvesikoira ja siitä ei ole tullut oireita lainkaan. Se on trimmattava rotu ja varsinaista pohjavillaa sillä ei ole. Kun karva on ajettu lyhyeksi niin se päästää hiukan hilsettä jolloin muutama kaveri on sanonut että vähän tuntuu oireita, mutta ei pahasti. Ja tämä miehen siskon tyttö joka on todella pahasti allerginen ei ole saanut minkäänlaisia oireita. Sen lisäksi ”allergia vapaita” koirarotuja on ainakin villakoirat, bichonit, cottonit ja tietääkseni muut Vesikoirat. Toki jokainen on yksilö ?
Eve sanoo
Heippa,
Ihania kuvia! Meiltä löytyy kotoa kaksi ranskista ja porukoilta kaksi sakemannia ja ranskis. Veljentyttö 11 kk on ihan koirafani ja koirat tykkää plikasta tosi paljon, ovat tosi lapsirakkaita. 🙂
Itse en voisi elellä ilman koiraa, on ne niin ihania. Avopuolisolla on jotain allergiaoireita ollut noista ranskiksista mutta ne hävisivät varmaan siedätyksellä, samoin kun anopilla.. 🙂 Bichonfrisee on yksi jonka ei juuri pitäisi allergisoida.
Ap sanoo
Ihana Deny! 🙂 Mullakin oli koirakuume pitkään ja syynä pohdiskeluun oli perheenjäsenen paha koira-allergia! Sitten päädyttiin ottamaan kääpiövillakoira ja saa sanoa ettei ole allergisoinut juuri lainkaan! 🙂 Ja karvaa lähtee hyvin vähän jos ollenkaan. 🙂 Turkissahan on kova hoitaminen mutta kaiken sen arvoista! 🙂 Ja hyvin meillä ainakin viihtyy lasten kanssa. 🙂
Petra - Parempia yhdes ku eriksee sanoo
Ensin tohon allergiaan. Mä oon itse elänyt ihan koko elämäni erilaisten karvaisten lemmikkien kanssa, on ollut koiraa, kissaa ja jyrsijöitä. Ei ikinä mitään allergioita. Nyt yhtäkkiä on alkanut tulla vaikka mitä oireita, jos olen esim. silittänyt kissaa ja sitten kosken naamaani tai jos kissa on lähellä naamaani tai tyyny jota käytän on karvoissa.. Maanantaina testeihin.. Meillä siis tällähetkelläkin kaksi kissaa, toisen ei pitäisi allergisoida (bengali) mutta vaikea testata, kun toisen (ragdoll) karvoja on ihan joka puolella… Lääkäriltä sain jo allergia lääkkeet, joita otan tarvittaessa. Toivon vaan, ettei tää pahenis =(
Mutta pointti oli se, että en omalla kokemuksella lähde uskomaan tohon siedättymiseen :’D + mitä tuttuja kuunnellut niin on vaan pahentunut ja tullu lisää allergioita, kun yrittänyt siedättyä…
Koiraroduista: kun mua ei vielä ollut, niin äiskän ja veljeni kanssa asusti kuulemma saksanpaimenkoira, joka oli aivan luppana. Olivat niiiin läheisiä veljeni kanssa, että jos toisella vaikka oli silmätulehdus, niin lääkäri määräsi molempien otettavaksi lääkkeet ja siinä ne sitte oli vierekkäin selällään odottelemassa tippoja 😀 Koira myös kuulemma veti talvisin pulkassa kauppaostoksia ja veljeäni. Mutta siitä sitten luopuivat, kun eroahdistus oli niin kova, että tuhosi koko kämpän..
Mun elin aikana oli ihana sekarotuinen, joka oli ihan ketun näköinen, paitsi häntä oli kippura. Se oli niiiiiin ihana! Totteli, myös lapsia, ei tehny mitään tuhmuuksia ja oppi kaiken nopeasti. Elikin vanhaksi -15-vuotiaaksi eikä tullut mitään sairauksiakaan, muutakun viimisen elinvuoden oli kuuro.
Itselläni oli jonkun aikaa tiibetinspanieli. Se oli kiltti ja tuli loistavasti (liikkuvan) vauvan kanssa juttuun ja vahti vauvaa muilta koirilta 😀 Se vaan ei oppinut yhtään mitään vaikka millä keinoilla yritettiin, lenkit oli helvettiä ja lisäksi saatiin varotuksia kun se räksytti kaikki ajat kun oli yksin, joten jouduttiin luopumaan siitä.
Nyt meillä on tosiaan ne kaksi kisua, mutta koirakuume täälläkin. Tiedän kuitenkin etten enään riskeeraa kerrostaloon koiraa, jos yksin olon opettelu viekin aikaa ja alkaa taas tulla varotuksia. Lisäksi haluan, että kisut saa nyt elää elämänsä ensin.
Ja toisaalta myös se, ettei olisi sitten enään pieniä lapsia, että pääsee yksin lenkittämäänkin ja enempi aikaa koiran kouluttamiseen. Haaveilen kovasti pomeranista tai ranskanbulldogista ♥
Tulipahan taas tekstiä pitkästä aikaa ;D
Hannele sanoo
Moikka,
olen jo pitkään lueskellut blogiasi enkä ole aiemmin kommentoinut. Nyt tuli kuitenkin aihe johon oli pakko tarttua? Olen itse ollut koirafani niin kauan kun muistan ja lukenut aikanaan kaikki mahdolliset koiratietokirjat ja haaveillut omasta koirasta. Ongelmana oli oma lievä koira-allergia. Sain ensimmäisen oman sekarotuisen koirani kun olin 15 ja Taiga elikin 14v ja 4kk. Aluksi söin varuilta allergialääkkeitä, imuroitiin useasti ja myös pesin koiran n. kerran kuukaudessa. Oireita ei juurikaan tullut. Sittemmin minulla on ollut useita koiria. Oireita on tullut jokaisen pennun kanssa oikeastaan ensimmäisenä yönä kun olen nukkunut pennun kanssa mutta ajastaan olen sitten kai sidättynyt koiran hilseeseen. Toisinaan saan lievää oiretta koiran syljestä jos nuolaisee tai koulutteassa nameja syöttäessä sylkeä tulee käsiin.
Itse en voisi kuvitella elämää ilman koiraa vaikka allergialla on varoitettu. Tärkeintä on millaisia oireita koirasta tulee. Jos tulee vähänkään hengityksen kanssa ongelmaa niin silloin ei koiraa kannata ottaa koska ne oireet vain pahenee. En itse oikein usko siihen miten paljon rodulla on merkitystä koska harva on pelkälle karvalle allerginen. Tärkeintä on miettiä pärjääkö oireiden kanssa ja mikä rotu sopii omaan elämäntilanteeseen vielä sen 14-16 vuodenkin päästä. Meillä koirat tulee loistavasti toimeen meidän kohta 2v kanssa ja on isoja koiria. Tsemppiä mietintöihin!
matilda sanoo
Hei? ihan pakko kommentoida,eli niinkuin joku jo ylempänä mainitsikin,niin kaikilla ne allergiaa aiheuttavat asiat ovat erilaisia;koiran hilse,karva tai sylki. Miksi siis lähteä pelaamaan ”venäläistä rulettia” elävällä olennolla? Jos kerran tietää jo valmiiksi,että perheessä allerginen henkilö,niin miksi lähteä edes kokeilemaan elävällä olennolla. Omat halut ja toiveet on sysättävä sivuun ja otettava asiat asioina ja faktoina. Aikuisen ihmisen pitää tietää resurssit eikä vaan haluamisen takia hommata karvaista perheenjäsentä. Jäitä hattuun ja voihan niistä eläimistä nauttia muutenkin ?
Laura sanoo
Periaatteessa kaikki villakoirat on sellaisia jotka ei ihan yhtä herkästi allergisoi (koska niillä ei ole sitä irtoavaa aluskarvaa ollenkaan) kuin muut – niiden rotujen kääntöpuoli on sit sen turkin hoito! Mielettömän työlästä! Pitää pestä ja trimmata jne, aika useinkin.
Eikä mikään rotu oo allergiavapaa mut just noi bichon-rodut (havannan koira, bichon frise, coton de tulear, joista viimeksi mainittu luonnollisesti oma suosikkini ;)) on ehkä parhaimpia allergian suhteen.. Tai no oma kokemus cotonista oli se et aniharva koira-allerginenkaan siitä oireili, samaa sanonu uusi omistaja. Yleensä omaan koiraan vielä siedättyy ja kotiin voi hommata sellaisen ilmanputsarin, joka viel vähentää sitä koiraepiteelin määrää huoneilmassa – systerillä on allerginen mies joka sietää niiden omaa koiraa mut ilmanpuhdistajan nekin hankki..
Sitten vielä sekin että monesti pennut allergisoi enemmän kuin aikuiset koirat..
Mäkin kaipailen koiraelämää, mut toistaiseksi on riittänyt lainakoira ja vierailut Lumin luona. Luulenpa myös että Junnun kanssa riittää kohta puuhaa ettei paljon ehtis puolikasta ajatusta koiralle suoda .. Mut ehkä vielä joskus, kun lapset on isompia:)
Minä sanoo
Taisit kommentillasi tarkoittaa hieman muita rotuja, mutta ei medän espanjanvesikoiran turkin hoito ole ainakaan työlästä. Sitä ei saa harjata ollenkaan, jotta turkki pysyis korkkiruuveille. Turkkia pitää pestä silloin tällöin, kun se alkaa näyttää/tuntua likaiselta. Trimmaukseen vien muutaman kerran vuodessa aina ammattilaiselle, joten karvasotkut jäävät sinne 🙂
Hannele sanoo
Meillä on siis beauceron (ranskalainen paimenkoira) ja amerikanpitbullterrieri (mainettaan parempi koira, sydän puhdasta kultaa) ♡ Koska on isoja koiria niin alusta asti on ollut tarkat säännöt lapsen kanssa. Lapsi ei esimerkiksi jää koskaan yksin koiran kanssa (sama sääntö olisi vaikka koirat olisi pienikokoisia). On kuitenkin ihanaa seurata miten luontevaa koirien ja pikkuneidin kommunikointi keskenään on♡
Lilyyy sanoo
Meillä on portugalin vesikoira eikä mies oo koskaan saanut mitään oireita vaikka muuten on herkkä koirien ja kissojen kanssa. Lapsirakas, ihanan jääräpää luonne ja turkki tosi helppohoitoinen, me trimmataan pari kertaa vuodessa turkki ihan lyhyeksi,siinäpä se 🙂 suosittelen!
Jenni/Talosanomat sanoo
Pakko kommentoida allergia-asiaan. Itse ole astmaatikko ja allerginen koirille, mutta uskaltauduimme silti hankkimaan suosittelujen jälkeen bich poon (bichon frise-kääpiövillis mix) ja tyytyväisempiä emme voisi olla. Karvaa ei irtoa ollenkaan, eikä sitä tyypillistä ”koiranhajua” ole meillä kyllä jouduttu haistelemaan 😉 Karva on helppo pitää siistinä trimmauksella, joka ei ole ollenkaan niin kova työ mitä pelotellaan. Ainakin meidän yksilöllä on luonnekin mitä mainioin, lempeä ja rohkea pikkuystävä <3 <3 Täältä näet, mitä meidän sankari näyttää:https://instagram.com/p/1qnrXIkRn2/?taken-by=jenni_talosanomat
Jenna sanoo
Moi! Mulla on paha koira-allergia, mutta elänyt silti aina koiran kanssa. Meillä on nyt jo toinen bichon frise (allergisoimaton, ei lähde karvaa eikä hilsettä), ensimmäinen eli 14-vuotiaaksi eikä aiheuttanut mulle minkäänlaisia allergiaoireita, toinen on nyt 3-vuotias ja muuten pysynyt oireilut poissa paitsi jos nukun sen vieressä, niin aamulla on nenä tukossa. Ja hänhän ei missään muualla suostu nukkumaan kuin viekussa 😀 Tukkoisuuteen voi kyllä myös vaikuttaa se, että koira asuu puoliksi mun vanhempien luona Helsingissä ja puoliksi mun luona Jyväskylässä, joten ei nähdä yhtä paljon kuin edellisen kanssa. Toki jokaisessa rodussa on poikkeuksia ja jokainen koira erilainen, mutta mulle bichon frise on kyllä ollut täysin oikea vaihtoehto.
Suosittelen siis ehdottomasti! Aivan ihania seurakoiria ja oikeita sylivauvoja 🙂 Turkin hoito toki ”työlästä”, pitää huolehtia ettei mene takkuun. Me trimmataan noin 1,5kk välein ja yleisesti ottaen se on aika tyyristä (noin 60e), mutta paljastan nyt pienen salaisuuden, että Jyväskylässä on yksi paikka, joka ottaa alle puolet tosta… 🙂
Mulla mies mietti aluksi sitä, että haluaa mieluummin jonkun sellaisen, jonka kanssa voi kunnolla lenkkeillä. Meidän ensimmäinen oli kyllä täysin perässä vedettävä malli, mutta tää toinen on ihan toista maata ulkoillessa: sen kanssa saa juosta ja hölkätä niin paljon kuin vain itse jaksaa.
Tsemppiä opintoihin ja koirakeskusteluun! 😉
Anonyymi sanoo
En ikinä uskaltaisi ottaa riskiä, että koira edelleen aiheuttaisi allergiaa ja siitä joutuisi sen takia luopumaan.
Täysin allergisoimattomia rotuja ei valitettavasti olekaan, se kun on se hilse, joka allergisoi.
Nimimerkillä juuri luopunut omasta karvakaverista koiran sairauden takia, ja suru on valtava 🙁
Roosa sanoo
Meidän perheessämme oli Lagotto eli siis tuttavallisemmin italian vesikoira. Lähipiirissä on useampiakin allergisia eikä kukaan saanut meidän karvaturrista mitään oireita. Lagottojen turkissa on tietysti oma hoitamisensa, ne kun täytyy trimmata, mutta karvaa ei sitten toki lähde ollenkaan. Välillä kun turkki pääsi kasvamaan pidemmäksi niin näytti koira enemmänkin lampaalta pörröisessä kiharassa karvassaan. 🙂 Rakas koiramme kuoli viime talvena 16 vuotiaana ja ikävä on suuri, mutta pitkän ja onnellisen elämän sai onneksi kanssamme viettää. <3 Kyllä koira vaan tuo niin paljon iloa elämään!
iipu sanoo
Meillä on nyt vuoden verran ollut Coton de tulear rotuinen pieni valkoine karvapallero ja aivan ihana persoona. Tulee hyvin toimeen lasten ja kaikkien kanssa. Meillä perheellä koira allergia mutta meidän koirasta ei allergiaa ole tullut.
koirafani sanoo
Meiltäkin löytyy hurmaava coton de tulear! Perheessä oli todella vaikeaa koira-allergiaa; hengenahdistusta, astman oireet, iho-oireet… Nyt oireet kaikki oireet poissa. Katosivat muutamassa kuukaudessa ja ilmanputsarin myötä.:) Kannattaa käydä tutustumassa rotuun jonkun kasvattajan luona.
s sanoo
Täältä löytyy yksi lagoton omistaja. Ei lähde karvaa ollenkaan, toki turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ainakin meidän yksilö ja käsittääkseni koko rotu yleensäkkin on hyvin ihmisläheinen. Aina tullut hyvin toimeen kaikkien kanssa, ei ole ollut moksiskaan kun lapset on vetänyt hännästä, käynyt tutustumassa ruokakuppeihin tai vähän ”silitellyt”. Aktiivinen, keskikokoinen ja muutenkin tosi symppis rotu.
Minä sanoo
Suosittelen espanjanvesikoiraa! Mieheni on allerginen, mutta tuosta ei tule oireita laisinkaan. Espanjanvesikoirat ovat keskikokoisia (n. polven korkuisia) ihania kikkuraturkkisia koiria. Parasta niissä on mielestäni se, ettei karvaa irtoa YHTÄÄN vaan se ajellaan pois muutaman kerran vuodessa. Ihan siisi riippuen kuinka pitkänä turkkia haluaa pitää. Luonnetta tämän rodun edustajilta yleensä löytyy laidasta laitaan, on rauhallisia ja riehakkaita. Meidän hauva tulee lisäksi hienosti toimeen puolivuotiaan tyttömme kanssa, suojelee ja seuraa häntä kaikkialle ❤
Rosalienism sanoo
Mun porukoilla on portugeesi (postugalin vesikoira) jolla ei oo aluskarvaa. En sitten tiedä mikä koirassa nikon allergian aiheuttaa? Tätä rotua aika moni sietää 🙂
Eltsu sanoo
Heippa! Moni on heitellyt monenmoisia karvaturreja kehiin, niin minä päätin tuoda esille aivan ihanan karvattoman kaverin eli rotu on amerikankarvatonterrieri. Meillä mies on niin pahasti allerginen varsinkin kissoille, ettei voi olla edes samassa tilassa niiden kanssa. Aht (american hairless terrier) ei kuitenkaan ole allergisoinut. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän rotuun.