Miten meillä nykyään oikein nukutaan? Oikein hyvin, kiitos kysymästä vain teille muutamalle tyypille jota tää asia on kiinnostanut kommenttiboxissa. Asiasta on pitänyt kirjoittaa postaus jo pidemmän aikaa, mutta jostain syystä tämä aihe on monen muun kanssa unohtunut ja jäänyt venymään. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Vielä pari kuukautta sitten olisin kirjoittanut teille taaperosta perhepedissä, mutta vihdoin ja viimei sille touhulle on saatu sanoa heipat. Voin kertoa, että tuolloin ei nukuttu kovinkaan hyvin. Tai ainakaan me aikuiset jotka tasapainoilimme parisängyn molemmilla reunoilla, kuitenkin yhdeltäkään pudotukselta välttyen. Mila sen sijaan on pidemmän aikaa jo nukkunut yönsä todella rauhassa, sikeästi kuin tukki aamuun saakka. Kunhan joku on ollut nukuttamassa, ja pitämässä kädestä kiinni unen tuloon saakka.
Meillä perhepedissä vietettiin siis yli 2vuotta yhtä taukoa lukuun ottamatta. Nimittäin vuosi sitten oltiin saatu jo unikoulu käytyä omaan sänkyyn, mutta Nikon lähdettyä reissuun nukuttiin Milan kanssa reilu viikko vierekkäin ja näin palattiin alkupisteeseen. Tiedän, karhunpalvelus tuolloin tehtiin itselle ja lapselle, mutta ehkä seuraavan lapsen kohdalla tästä virheestä opitaan jotain? Siitä lähti jälleen perhepetikierre, mutta siitä ei jaksettu stressata kun jokainen meistä kuitenkin nukkui vielä yönsä hyvin.
Pian Nikon reissun jälkeen muutettiin sitten tähän uuteen kotiin. Alkuperäinen suunnitelma oli, että kotiutumisen jälkeen aletaan opetella jo nukkumaan omassa huoneessa, mutta kuinkas kävikään? Jatkettiin lapsen tahtisesti ja ei stressattu asiasta. Mila nukkui meidän välissä suurimman osan yöstä vaikka oma sänky oli myös meidän makkarissa. Usein yritettiin tyttöä siirtää kesken yön omaan sänkyyn, mutta se päätyi lähes aina huutokonserttiin joka ei loppunut muuten kuin väliin pääsemällä. Näin mentiin syksyyn saakka.
Syksyllä Mila alkoi vihdoin ymmärtää oman sänkynsä päälle. Ensin alettiin nukkumaan päiväunet omassa sängyssä viikonloppuisin, jonka jälkeen pian siirryttiin myös sinne nukahtamaan yöunille. Tämä kuitenkin vaati ensin paljon juttelemista asiasta ja ensimmäisinä iltoina parit itkutkin itkettiin vaikka olikin siistiä olla jo iso tyttö omassa sängyssä. Nykyäänkin nukahtaminen vaatii edelleen sen, että jompi kumpi vanhemmista on aina pitämässä kädestä siihen saakka kun uni tulee. Nykyään onneksi Mila nukahtaa nopeasti, joten mitään taisteluita nukkumisen kanssa ei enää esiinny. Tällä erää, nimittäin uusi askel olisi taas nurkan takana. Nimittäin omaan huoneeseen siirtyminen, katsotaan miten käy kun joululomalla projekti aloitetaan… Oisko vinkkejä tähän siirtymävaiheeseen heittää kenelläkään?
Tässä nukkumishommassa huomaa niin selkeästi sen, että lapsi oikeasti tekee asioita sallittaessa silloin kuin on itse valmis uusiin askeleisiin. Tähän ainakin mä uskon juuri näiden nukkumis- ja pottajuttujen saralta meidän kokemuksien pohjalta. Kaikille lapsille ei vaan välttämättä sovi se, että huudattamalla opetetaan nukkumaan omassa sängyssä tai huoneessa. Ja miksei perhepedissä voisi nukkua niin kauan kun jokainen perheenjäsen siinä nukkuu vain hyvin? Lapset kuitenkin ovat niin pienen hetken pieniä, joten mielelläni otan Milan edelleenkin aamuisin vielä kainaloon torkkumaan viimeiset hetket ennen ylös nousemista.
Sellainen lyhyt yhteenveto Milan unirytmistä vielä loppuun, sillä siitäkin on ollut kiinnostusta. Eli Mila menee nukkumaan pääsääntöisesti 8- puoli yhdeksän aikaan ja päiväkotiaamuina herätän tytön tarpeen mukaan 7 tai myöhäisempinä aamuina neiti herää oman rytminsä mukaan 8 jälkeen. Eli aikalailla Mila nukkuu sen 12tuntia yössä. Taitaa olla aika perus rytmi ikäiselleen, vai millaisia rytmejä teidän pari kolme vuotiailla on?
SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA, BLOGLOVINISSA JA INSTAGRAMISSA + SNAPCHAT: @ESSIPIECES
Tags : äitiys, arki, kehitys&kasvu, lapsijutut
Minusta on ihanaa että olette toimineet nukkumisasiassa niin lapsentahtisesti! Itse olen sitä mieltä ettei pienen lapsen saatika vauvan kuulukaan osata nukkua omassa huoneessa eikä alle vuoden vanhana edes omassa sängyssä samassa huoneessa. Ymmärrän että sekään ei ole hyvä jos perhepedin seurauksena kukaan ei enää nuku hyvin ja tällöin on tehtävä muita ratkaisuja. Kuitenkin silloinkin mahdollisimman pehmeästi lapselle. Minulla ei ole lapsia mutta alan koulutusta kyllä ja oma lapsi syntymässä piakkoin joten en voi täysin vielä samaistua miltä unettomat yöt ja iltaiset itkupotkuraivarit tuntuvat mutta yritän muistaa niinä hetkinä etsiä lapsentahtista ratkaisua.
On tutkittu että taaperoikäinenkin pystyy pitämään lähimmän hoitajansa selkeänä ja turvallisena mielessään alle vuorokauden, mutta parhaillaankin vain 2 vrk joten mistä olemme alkaneet olettaa että niin pienen edes pitäisi nukkua omassa huoneessa ilman vanhempiaan. Tämä valaisi ainakin omaa ajattelua ja nyt ymmärrän paremmin miltä lapsesta saattaa tuntua herätessään yksin. Ei niin pieni kykene välttämättä käsittelemään sellaista ahdistusta.
Mielestäni vallallaan on muutenkin ajatus siitä että lasten tulee hyvin varhain kasvaa itsenäiseksi ja ehkä siksi esim. Unikoulut yms ovat suosittuja ja lapsia pyritään nukuttamaan alle vuoden ikäisenä omaan huoneeseen. Harva parisuhteessa elävä aikuinenkaan haluaa nukkua yksin, miksi pienen lapsen pitäisi siihen kyetä.
Se on kuitenkin niin helppoa vannoa jotain tiettyä ideologiaa jos kokemusta ei ole henkilökohtaisesti vaikeasti nukkuvasta lapsesta. Meillä on 11 kk ikäinen ihana tyttö joka on ollut aina herkästi heräävä ja nukkunut perhepedissä 10 kk. Imetin yölläkin vielä 10 kk ikäistä ja tilanne alkoi olla niin vaikea ettei lapsi nukahtanut enää muualle kuin syliini (painaa 10 kg) ja saatoin kantaa häntä 3 h illassa jotta sain hänet nukahtamaan. Selkäni oli aivan hajalla. Heräsi silti tissille tunnin- kahden välein koko yön ja joskus kannoin häntä keskellä yötäkin ja huuto alkoi heti kun laskin hänet omaan sänkyynsä.
Olin lopulta niin väsynyt ja ahdistunut, kaiket illat vain nukutin ja yöt imetin, että aloitimme unikoulun ja kahden viikon päästä tästä tyttö nukahtaa omaan sänkyynsä ja huoneeseensa alle puolessa tunnissa, silittelemällä. Herää vielä noin 2 krt yössä mutta nukahtaa nopeasti uudelleen. Kyllä hän huusi ja protestoi unikoulun alussa, tietysti. Mutta enemmän tästä olisi ollut haittaa sekä lapselle että minulle jos olisimme lapsen ehdoilla edelleen jatkaneet.
Lapsi heräsi siihen perhepedissä että käännyin tai kävin vessassa. Mies oli siirtynyt nukkumaan erinhuoneeseen jo ajat sitten.
Mikäs siinä jos on hyvin nukkuva lapsi, siinähän se vieressä nukkuu. Mutta ei pidä yleistää ja tuomita niitä jotka laittavat lapsensa omaan sänkyynsä ja huoneeseensa. Meillä tyttö on nyt pirteä päivät kun nukkuu yöt eikä heräile tissiä kaipaamaan.
Musta on kans ihana, että ootte menny nukkumisasiassa lapsentahtisesti. Meillä myös kokeiltiin tyttöjä omaan huoneeseen, ku Mimi heräili yhessä välis meidän ääniin. Mut ei siitä sit loppupeleis tullu oikein mitään ja nyt nukutaan kaikki samas huoneessa, hyvin. Pienempi aina joskus tulee keskel yötä viereen, nykyään harvemmin. Mimi ei enää oo suostunu toosi pitkäänaikaan, mutta haluaa nukkkua kuitenki omas sängyssään lähellä. Lapset on niin vähäaikaa pieniä. Luulisin, että sitä myöhemmi miettii, et miks tuli pidettyä niin kiirettä. Mua ainaki nyt jo harmittaa, ku lapset kasvaa liia nopeasti. 😀 Joten, ei tähän oo yhtä oikeaa tapaa ja teette jatkossakin siihen tahtiin, ku Milasta tuntuu hyvältä ja myös teistä vanhemmista. 🙂
Hei mä ainakin tästä kyselin, toivottavasti et ottanu pahalla, en missään nimessä niin tarkottanut! :s kiitos kuitenkin postauksesta, mä oon niinkun sanottua kovin kiinnostunu ihmisten nukkumisista.
Kiva kuulla, että teidän yöt sujuu ja ootte löytänyt just teille sopivan tavan. Mä oon sitä mieltä, että jokainen perhe tekee niinkuin parhaaks katsoo. Meille ei esim sovi perhepeti ollenkaan kun mies pyörii niin unissaan ja mä taas oon niin herkkäuninen, että herään jokaiseen vauvan kyljenkääntämiseen. Nytkin nukun korvatulpilla kun vauva on sivuvaununa omassa pinniksessään. Tällä hetkellä näin sopii meille, mutta voisin kuvitella, että poitsu saa siirron omaan huoneeseen aika pian kun yösyötöt vähenee. Tai senhän näkee vaan ajan kanssa.
Hyvältä vaikuttaa kuitenkin teillä ja ihanan pitkiä yöunia Mila vetelee 🙂
Tiia
Meilläkin menee 3½-vuotias sänkyyn 20.30, mutta nukahtaminen vie ½-2h, päiväkotiin joudun yleensä herättämään myöskin seiskalta, myöhäsempinä aamuina ja vapaalla herää yleensä 7.30-9 välillä ja oon aatellu et on aika normi 🙂
Sulle olisi muuten haaste:
http://parempiayhdes.blogspot.fi/2015/12/ystavakirjahaaste.html
Meillä poju on myös nukkunut perhepedissä, noin 1,5-vuotiaana alkoi tuosta nuin vaan nukkua omassa sängyssä kun laitettiin tavallinen lastensänky. Välillä myös puhuttiin siitä kuinka moni kamu nukkuu omassa sängyssä ja siitä sai tsemppiä. Poika on nyt 2 ja muutettiin kuukausi sitten isompaan asuntoon ja täällä poju sai oman huoneen jossa alkoi saman tien nukkua. Meni siis tosi luonnollisesti, nyt on oma huone ja sänky siellä eli siellä nukutaan. Meidän poika myös tarvii aikuisen lähelle nukuttamaan, ei siis paljon eronnu siitä miten aiemmin laittoi nukkumaan. Hehkuttaa vaan kovasti ja kertoo kavereista jotka nukkuu omassa huoneessa, siinä mun vinkit 🙂 ja meidän jäbä kyllä aina jossain vaiheessa yötä mönkii peiton ja tyynyn kanssa vanhempien väliin nukkumaan..:)
Meillä tytöt 3,5v ja 1v.
Molemmat tytöt on aina nukkuneet omissa sängyissä. Eivät kumpikaan ole vieressä nukkujia yhtään, vaan aina lopulta haluavat omaan sänkyyn ja sinne nukahtavat hyvin. Olen tästä enemmän kun tyytyväinen. Itse tuskin osaisin nukkua perhepedissä.
Vanhin nukkui meidän kanssa samassa huoneessa noin reilu 2v asti, kuunes siirtyi omaan uuteen huoneeseen, ei ollut ongelmia sinne siirtymisessä.
Kuopus nukkuu omassa sängyssä edelleen nyt 1v iässä meidän huoneessa, mutta tarkoitus ensi vuonna siirtää hänet siskon kanssa samaan huoneeseen, uskon että sujuu hyvin!
Me ollaan siis näiden suhteen päästy helpolla ja onhan se niin että lapset on erilaisia ja toki vaikuttaa paljon sekin mihin lapset on ns totutettu. Meillä molemmat on ihan vauvasta saakka laitettu omaan sänkyyn nukkumaan, joten varmasti senkin takia on sujunut nukkumisen helpolla…
Mie en kestä sitä painostusta, jota tuntuu tulevan ihan liian usein näiden nukkumisasoiden suhteen. Heti jo kun oli vauva, niin sanottiin, että ei saa sitten nukkua tissille tai… jotain? En nyt oikein muista mistä kaikesta varoiteltiin. Miuta ei ainakaan todellakaan kiinnostanut, sillä miekin tahdoin mennä lapsentahtisesti. Ensiksi nukuttiin viekussa ja tissillä, sitten vähän omassa sängyssä kun neitiä kiinnosti ja taas perhepedissä. Nyt meillä menee unet niin, että alkuyö omassa sängyssä ja kahden-kolmen aikaan isin ja äitin viekkuun. Meillä kaikki nukkuu näin tyytyväisinä, joten miula ei ainakaan ole mitään valitettavaa, enkä näkis että kenelläkään muullakaan voisi olla. Eiköhän jokainen perhe tiedä mikä on itselle paras 🙂
Täälläkin oli yksi kiinnostunut, meillä poika nyt 2v2kk on ollut aina huono nukkuja ja siksi nämä uniasiat aina kiinnostavat! ? Poika nukahtaa omaan sänkyynsä mutta herää aina siinä 00-02 välillä ja hänet täytyy kantaa ”isoon sänkyyn”. Mies on osan viikosta töissä toisella paikkakunnalla, niin kahdestaan mahdumme nukkumaan hyvin.. Mutta kolmestaan minä eikä poika meinaa saada unenpäästä kiinni! Muutenkin kova uneksimaan ja pyörimään… Inhottavaa, täytyy katsella jospa tämäkin olisi vain yksi vaihe! Toivotaan ? Tsemppiä uuteen nukkumisjärjestelyyn!
Lapset on kyllä tosi erilaisia. Meillä tää ei oo koskaan ollut oikein vieressä nukkuja, silloin kun vielä nukkui joskus vieressä eli n 10 kk ikäiseksi niin rauhoittui tissillä siihen mut muuten ei. Jo tota ennenkin nukkui aina osan yötä omassa sängyssä . En muista koska meni kokonaan sit omaan sänkyyn, ensin pinnis ja nyt toi lapsensänky, mut hyvinpä nukkuu, vaikka päikkäreiden kanssa tarvitaan kyllä vielä vaunut. Tuntuu että tää lapsi tarvii oman tilansa nukkumiseen eikä ees pyri viereen, ei oo muistaakseni koskaan oikein pyrkinyt (oisin kyllä ottanut, ja vieläkin huolisin vaikka päiväunikaverin mutta ei ..)
Teksteistä aina jotenkin kumpuaa kenellä on yksi lapsi ja kenellä useampi. Yhden lapsen kanssa on niin helppo mennä lapsentahtisesti ja joustaa monessa asiassa. Mutta kun kuvioon astuu vauva, tai kuten meidän tapauksessa kaksi niin eipä siinä iltaisin yksin lasten kanssa ollessa ehdi taaperoa pitämään tuntia kädestä että nukahtaisi. Vauvat huutaa eri huoneessa ja tästähän se taapero vasta häiriintyykin.
No enivei, pointti siis se, että lapset tekevät täysin niinkuin vanhemmat opettavat. Tämän sanoi minulle myös lastenpsykiatri ja lastenpsykologiksi valmistunut ystäväni. Lapsentahtisuus on hyväksi, mutta lähtölkohtaisesti lapsi/vauva ei ole ikinä haastava tai vaikea nukkumaanmenijä, jotkin kaipaavat vain enemmän apua rytmin löytämiseen. Esikoinen toimi aina kuin unelma, toisten kohdalla olen joutunut tekemään enemmän töitä. Nyt meillä kaikki kuitenkin nukahtavat yksin omaan sänkyyn kun vain vie sinne, niin päivä- kuin yöunetkin.
Nykyajan vanhemmat tekevät mielestäni hirveän sirkuksen nukkumaan menemisestä. Yöt on tarkoitettu nukkumiseen ja tähän lapsi tulee opettaa. Se on vanhemman tehtävä! Yhtälailla kuin ulkoilun ja ravinnonkin säännöllisyys 🙂