Meidän syksy on tosiaan startannut ihan todenteolla, ja tarhasyksyn eka kuumekin on jo ehditty potea. Seuraavaksi odotellaan parasta aikaa päiväkodissa mylläävää vesirokkoa kylään, eli ehkä nyt on aika myös kerrata miten meidän ensimmäiset hoitoviikot on lähteneet rullaamaan. Kuulumisia on teidän puolelta myös pariin otteeseen toivottu, joten eiköhän käydä asiaan…

Monet ystävät ja tutut ovat olleet myös tosi kiinnostuneita siitä, miten meidän hoidon aloitus on sujunut ja miten Mila viihtyy päiväkodissa. Ilokseni olen näihin kyselyihin saanut vastata positiivisella tavalla yllättyneenä, sillä paremmin tuo tyyppi ei olisi voinut sopeutua päiväkotielämään ja omaan ryhmäänsä näin pienessä ajassa. Onneksi Mila tosiaan alun hässäkän jälkeen pääsi pienten ryhmään, sillä olisihan tuo pieni jäänyt aika rajusti jalkoihin siellä 3-5 vuotiaiden leikeissä. Nyt neiti saa nauttia oman ikäistensä seurasta, puuhailla päivät ikätason mukaisia juttuja ja muutenkin mennä ikästensä mallin mukaan samalla rytmillä. Tällä hetkellä Milan päivät hoidossa vaihtelee 6 tunnista kahdeksaan, ja hoitopäiviä viikossa on 3-5. Eli ihan täysipäiväisenä ei tarvitse tarhailla vielä, tosin tämäkin tulee muuttumaan ensi viikolla kun mulla alkaa työharjoittelu ja päivät vakiintuu.

Päiväkodin tädeistä ja kavereista on tullut myös tosi nopeasti erittäin tärkeitä Milalle. Heti ekalla viikolla Mila innoissaan hoki ”täti täti täti” aamuisin kun tehtiin lähtöä. Pari viikkoa meni niin, että tyttö jäi aamuisin itkien vilkuttamaan, mutta nyt jo reilun viikon verran aamulla sännätään leikkimään heti ovesta sisään päästessä ja äidille hädin tuskin maltetaan huiskuttaa saati pusua antaa. Myös päiväunet alkoi sujua heti ekasta päivästä lähtien ja ihan turhaan tuotakin asiaa alkuun stressasin. Siellä toi mini nukkuu ryhmänsä isompien tapaan yläsängyssä unensa ja on siitä varsin ylpeä kun asiasta jutellaan. Päiväkodissa Mila on löytänyt myös ihan uuden vaihteen ruoka- ja pottahommiin, eli sanottaisiinko niin, että tyttö on ottanut ihan älyttömiä harppauksia monella saralla hoidon aloituksen myötä!

Mikä on myös erittäin ihanaa ollut kuulla, on se että Mila osaa kuulema leikkiä ja ottaa kavereitaan huomioon tosi nätisti. Ikään kun usein tuppaa kuuluumaan kaikenlaiset läpsimiset, tönimiset ja muunlaiset rajojen testailut, niin Mila ei ole näitä elkeitä osoittanut vielä lainkaan. Täytyy siis olla ylpeä ja koputtaa puuta, ettei tälläiset käytöstavat rantautuisi tulevaisuudessakaan meille.

Siinä nyt ehkä ne pääpiirteittäiset kuulumiset ensimmäisiltä viikoilta. Ainiin ja illat kotona hoitopäivän jälkeen on olleet myös yllättävän helppoja, ensimmäisellä viikolla vähän oli ilmoilla kapinointia ja mielenosoitusta äitiä ja isiä kohtaan, mutta nyttemmin ollaan saatu taas nauttia iloisen pikkumimmin seurasta myös iltaisin!

Tuleeko siellä jotain kysymyksiä koskien päiväkoti-aihetta? Jättäkää ihmeessä ne kommenttiboxiin ja toivepostauksiakin olisi taas kiva väsätä, joten tiputelkaa niitäkin kommenttiboxiin, KIITOS 🙂

SEURAA BLOGIANI, FACEBOOKISSA,BLOGLOVINISSATAI INSTAGRAMISSA.

Tags : arki, lapsijutut