Tälläistä lapsen muka itse kertomaa -postausta ei vielä meidän blogissa ole näkynyt, mutta tasaisin väliajoin sellaista joku lukija sattuu toivomaan. Tänään Milalle tulee mittariin huikeat 14kuukautta JO ! Ajattelinkin että tää vois olla hauska sauma toteuttaa Milan ensimmäinen ”itse kirjoittama” postaus. Ihan käsittämätöntä että mun vauveli on jo 1v2kk ikäinen !

Hellou ! Täällä höpöttelee siis Mila, ihan ekaa kertaa pääsin ääneen tänne äipän blogiin mun 14kk-päivän kunniaks ! Vaikka niin kuin huomasitte, piti mamin laittaa oma lusikkansa tähänkin soppaan ! Musta on kuoriutunut jo melko omatoiminen taapero, joten ihan kiva että äiti anto mun myös sepostaa uudet kuukausikuulumiset. Uusia juttuja mitä oon ihan vasta oppinut on mm. vaipan vienti roskiin, kiipeäminen syöttötuolille (tästä isi ja äiti ei kyllä tykkää ollenkaan…), hampaiden harjaus, tarrakenkien pois jalasta ottaminen ja ja ja… Mitä näitä nyt onkaan ? Liikaa uusia taitoja että mun pieni muisti riittäisi kaikkia muistamaan.

Äiti ja iskä jaksaa lässyttää mulle joka päivä kuinka fiksu ja suloinen oon, se alkaa olla jo tosi kulunut juttu. Etenkin sen jälkeen kun opin tajuamaan mitä meinaa sanat ”syömään”, ”nukkumaan” ja ”vaipan vaihto” toi kehuminen alkoi tulla jo korvista ulos. Mitä ihmeellistä siinä muka on että kun äiti pyytää syömään tulen pöydän ääreen omatoimisesti, tai iltaisin kun kuulen että on nukkumaan meno aika niin töpötän ensin hampipesulle ja sen jälkeen makkariin ? Ymmärrän äitiä ja isiä tosi hyvin ikäisekseni, mutta musta se on ihan normi settiä.

Tanssiminen on mun juttu ja musiikki on ihan parasta. Jos radiosta tai telkkarista sattuu kuulumaan esim. Robinia tai Cheekkiä en kyllä pysty hillitsemään mun rasvattuja lanteita lainkaan. Sit on bileet pystyssä ja riemulla ei oo rajaa. Oikeestaan mua jammailuttaa joskus ihan mikä tahansa musa. Kai se on rytmi verissä tai jotain ?

Mun lemppari ruokaa on ehdottomasti isin tekemä jauhelihakastike ja peruna. Spagetti olis muuten ykkönen, mutta jotenkin se rakenne ja matomainen muoto ei oikein sovi mun suuhun. Muutenkin syön nykyään jo aika hienosti samoja ruokia kun kaikki isommat ihmiset. Joskus reissuissa, kaupungilla tai kylässä saan kyllä vielä sitä purkkiruokaakin, vaikka tykkäisin mä sitä syödä vaikka aina, se on hyvää myös. Viimeisen kahden kuukauden aikana oon saanut maistella jo vähän sellaisia herkku juttuja. Mun suu oli ennen varmaan tuohesta, mutta kun sain ekaa kertaa synttäreillä täytekakkua ja keksiä niin mulle aukesi suorastaan uusi maailma. Äiti ei vaan niin paljon syty tähän mun herkkupeppu puoleen, liika sokeri ei kuulema ole hyväksi. Ne mummin leipomat pullat vaan on niin hyviä…

Pussailu on kivaa, tykkään antaa mun vauvoille pusuja ja äidille. Iskällä on niin karvanen naama että sitä harvemmin tykkään pussailla, isiä halitaan enemmän. Pussailun lisäksi mun lempileikkejä on nukkeleikit, palloleikit ja dublojen rakentelut. Lisäksi mä oon kova mimmi puhumaan puhelimeen, ja se jos joku on vanhempien mielestä hauskaa kun kävelen ympäriinsä leikkiluuri korvalla naureskellen ja höpöttäen mitä sattuu. Ihan viimeaikoina oon myös löytänyt viimein synttärilahjaksi saadun potkuauton, sillä on ihan mahtista potkutella menemään ympäri kämppää ! Vähän isompana musta tuleekin ehkä automimmi ?

Ihan älyttömästi mä en vielä osaa puhua, mutta höpötän kuitenkin paljon ja välillä oon aika kovaääninen kaveri. Mun sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä äiti, iti (isi) ja kakka. Eli ne tärkeimmät sanat millä pärjää jo aika pitkälle. Vaikka sanoja en vielä hirmusti sanokkaan, osaan sen sijaan jo miltein juosta. Meno jalkaisin on välillä jopa niin hurjaa, että ihan itteäkin välillä hirvittää. Mutta omasta mielestä oon tosi liikunnallisesti lahjakas ja välillä vähän jopa uhkarohkea, minkä vuoksi vanhemmilla sydän pomppii jatkuvasti kurkussa.

Tuttia ja tissiä syön vielä silloin tällöin. Tosin mami on alkanut puhumaan siihen malliin että se ei kohta anna mulle unitissiäkään enää ollenkaan. Mä en oikein tiedä mitä siitä oon mieltä, en varmaan osaa mennä nukkumaan ilman että saan viettää äidin rinnalla vähän sitä laatuaikaa. Nukkumisesta puheen ollen, mä nukun öisin vähän jännästi. Välillä vedän koko yön ongelmitta ihan putkeen unta, mutta tosi usein herään keskellä yötä ja mun on pakko päästä äipän ja isin väliin, muuten nukkumisesta ei tuu mitään. Onko muilla taaperokavereilla ollut samaa ? Miten oppisin nukkumaan koko yön ilman heräämisiä ja etenkin siellä omassa sängyssä ? Päiväunia nukun enää kerran päivässä ja yleensä tunnin pari, sillä pärjää hyvin iltaan asti ilman kiukkuja.

Oli kiva jutskailla teille tänne vähän, ehkä uskallan joskus toistenkin ! Hauskaa sadepäivää kaikille muille vauvakamuille sinne ♥

Ps. Ainiin, joku lukija kyseli taannoin että kasvaako mulla tukka ollenkaan ? No joo kasvaa tietty, mutta aika hitaanlaisesti. Samoin kuin hampaat, nyt niitä löytyy 4kappaletta, 2 alhaalla ja 2 ylhäällä. Hitaasti hyvä tulee, se on mun motto 😉

– Mila & Essi