Siinä me ollaan – meidän perhe. Äiti, isi, tytär ja poika. Vielä toistaiseksi äidillä on eri sukunimi, mutta siihen tulee muutos vajaan vuoden päästä. Avioliitto paitsi sinetöi meidän rakkauden, niin se myös samalla yhdistää perheen kulkemaan saman sukunimen alla. Tässä on kuitenkin vain osa syistä, miksi valittiin avioliitto ja mitä se meille merkitsee.
Mä en suoraan sanottuna malta odottaa sitä päivää, kun saan kutsua itseäni juuri tuon miehen vaimoksi. Se tuntuu niin luonnolliselta, ja koko naimisiin meno ikään kuin antaa sen viimeisen vahvistuksen meidän sitoutumisesta toisiimme. Mulla on pienestä tytöstä asti ollut se tietty haave omista häistä ja sen oikean löytämisestä koko loppuelämäksi. Unelma siitä oikeasta toteutui, ja hän on ollut mun ihminen nyt reilun seitsemän vuotta. Kun sitten ensi heinäkuussa sanotaan toisillemme tahdon yhteistä matkaa on silloin takana jo 8 vuotta. Aika suurella varmuudella voin todeta, että tiedossa on melko hyvin se, minkälaisen aviomiehen tuona päivänä saan. Parhaan ystävän ja rakakkaimpani – jonka kanssa alunperin mun avioliitto- ja häähaavesta muotoutui yhteinen.
Kahden lapsen vanhempina voidaan ajatella, että avioliitto on melkolailla muodollisuus – sillä olemmehan jo sitoutuneita ”paljon tärkeämmästä syystä” toisiimme loppuiäksi. Tottahan se on, sillä kyllä avioliitto on myös hyvin pitkälti käytännön juttu, ja se on erityisen tärkeä silloin jos jommalle kummalle meistä jotain vaikka sattuu. Meille se on kuitenkin myös paljon enemmän, sillä jos ei olisi, oltaisiin varmasti menty maistraatissa naimisiin jo paljon aiemmin.
Avioliitto on meille molemmille iso asia, jolle haluttiin ottaa oma aikansa ja paikkansa. Me tehtiin asiat muutenkin vähän ”epänormaalissa” järjestyksessä, kun ensin tuli lapset, sitten talo ja vasta vikana naimiisin – mutta meille tää on tuntunut just oikealta. Haluttiin myös järjestää tälle isolle yhteiselle askeleelle arvoisensa juhlat – eli häät. Koetaan, että nyt on juuri oikea aika avioliitolle, kun se aito sitoutuminen on jo olemassa. Avioliitto ei ole meille pelkästään huoltajuus- ja perintösopimus, sillä sen kauneimmassa merkityksessä se on lupaus loppuelämän kestävästä rakkaudesta.
Minkälaisia syitä teillä on ollut valita tai olla valitsematta avioliitto?
Nää meidän syyt on varmasti melko tavallisia, mutta tällaisen pienen postauksen siitä kirjoitin, kun meidän ajatuksia aiheesta toivottiin blogiin.
Ihanaa keskiviikon jatkoa sinne <3
x Essi
Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces
Tags : avioliitto, hääblogi, hääsuunnitelmat, häät, häät2020, parisuhde, perhe
Anna sanoo
Mieheni halusi ehdottomasti tehdä minusta hänen vaimonsa. Hääjuhlat jäi kylläkin järjestämättä. Kolme vuotta oltiin naimisissa ennen kuin otin mieheni sukunimen. Itselle avioliitto tarkoittaa sitä, että ollaan loppuelämä yhdessä. Omat vanhemmat ovat olleet naimisissa 39 vuotta. Onhan se ihanaa olla vaimo 😍
Anna sanoo
Niin ja kirkossa meidät vihittiin. Häämarssina oli Kuulan häämarssi, joka on mielestäni kaunein häämarssi.
malla sanoo
Me oltiin oltu yhdessä 8v, kun esikoista alettiin odottaa <3 en ollu koskaan ite ajatellu haluavani naimisiin, tai etenkää hääjuhlia (ei oo vaan mun juttu). mut sit kun vauva oli tulos, nii jotenki alko ahdistaa se ajatus, että pitäs lähtä isyyttä todistamaan 😀 siinä sit alkoikin tuntua tosi luonnolliselta, että mentäskin naimisiin. Meille sopivasti käytiin sellasessa vihkihetkessä, jossa vihittiin "liukuhihnalla" useita pareja kirkossa 🙂 se oli aivan loistava.
Oman sukunimen pidin, mihin oon ollu tyytyväinen yhä 🙂 toki välillä harmittaa se, että ei oo lasten kans sama sukunimi, mut näillä mennään :D.