Hei ihanaa lauantai-iltaa ja jo näin pikkasen etukäteen upeaa äitienpäivää! Huomiseen teemaan sopivana ajattelin julkaista jo pitkään ajatuksissa olleen postauksen siitä, millainen äiti koen olevani nyt, kun äitisaappaissa on tehty matkaa jo miltein kuuden vuoden ajan.

Rakastava, lämmin ja läheinen. Tätä ominaisuutta haluan vaalia hamaan tappiin saakka, koska äitiydessä tärkeintä mielestäni on rakastaa, luottaa ja olla luottamuksen arvoinen. Mun syli on aina avoin ja korvat valmiina kuuntelemaan – oli kyseessä sitten ilo tai suru. Se että lapset saa tuntea itsensä rakastetuiksi ja ainutlaatuisiksi joka päivä on valtavan tärkeää. Iloitsen lasteni kanssa jokaisesta pienestäkin asiasta ja puhallan ne pienimmätkin pipit pois.

Tiukka. Rajat on myös rakkautta, ja monissa asioissa oon tosi tiukkis, kuten lasten herkutteluissa, siivoushommissa ja riekkumisessa – ja aikalailla yleensäkin käytöstavoissa. Ruutuaika ja nukkumaanmeno on myös sellaisia juttuja, joissa harvoin tulee joustettua.

Herkkä. Ehkä liikaakin. Jos lapsille tulee tiuskaistua turhaan ja poltettua pinna liian herkästi, poden siitä aina huonoa omatuntoa. Meillä riidat ja erimielisyydet täytyy aina keskustella ja sopia mahdollisimman pian. Herkkyys näkyy myös vahvasti siinä, että liikutun herkästi ja itkukin tulee helposti. Meillä ei siis tunteita piilotella ja niistä puhutaan lastenkin kanssa avoimesti, koska kaikki tunteet on meillä sallittuja. Silloin itketään , kun itkettää, vihainenkin saa olla, ja ilon ja onnen hetket otetaan avosylin aina vastaan. Tunnetaitojen opettelu on mun mielestä tärkeää ihan pienestä pitäen!

Spontaani. Mun äitiydessä näkyy vahvasti luonteelleni ominainen spontaanius. Vaikka rutiinit on tietty arjen kivijalka, niin monesti tehdään lasten kanssa asioita täysin spontaanistikin – lähdetään extemporeen retkelle luontoon, sovitaan nopealla aikataululla leikkitreffit vapaapäivälle tai keksitään jotain muuta spessua päivään. Arki on niin minuuttiaikataulutettua usein, että vapaapäivät vietetään mielellään ilman tarkkoja suunnitelmia ja mennään fiiliksen mukaan spontaanilla otteella – onneksi tää ominaisuus on suhteellisen hyvin myös muissa perheenjäsenissä sisäänrakennettuna.

Kannustava. Mainitsin aiemmin tiukkuuden, mutta sen rinnalla oon myös tosi kannustava lapsia kohtaan. Etenkin Milaa pyrin kannustamaan paljon tekemään asioita ikätasonsa mukaan itsenäisesti, kuten juuri oman huoneen siivouksen kohdalla. Kehun ja kannustan, kun lapset onnistuu, mutta opetan heille myös sen, että pettymykset ja vastoinkäymiset kuuluu yhtälailla elämään.

Ennen kaikkea toivon, että suhde lapsiini olisi läpi elämän todella läheinen. Että he tietäisivät, ettei ole olemassa asiaa, josta he eivät voisi minulle kertoa tai puhua. Toivon olevani aito ja hyvä roolimalli lapsilleni. Ennen kaikkea riittävä, ja sellainen, josta he voivat olla ylpeitä. Kotiin voi aina tulla, siellä ollaan aina syli avoinna, sillä äitinä haluan olla juuri se turvasatama, johon lapset voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Aina.

Ihanaa huomista äitienpäivää näissä merkeissä, nautitaan siitä täysillä!

x Essi

Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : äitienpäivä, äitiys, lapset, oma elämä, perhe, perhelifestyle