Tänään on ollut meidän esikoisen juhlapäivä, hän täytti neljä vuotta varhain aamulla. Neljä vuotta sitten tasan aamu neljältä, tämä ihana neiti syntyi lähes maagiselta tuntuneen yön päätteeksi aamun sarastukseen ja teki meistä vanhemmat. Ensimmäistä kertaa minusta äidin ja Nikosta isän. Heti hänen ensihenkäykseltään oli selvää, että meidän maailma oli mullistunut lopullisesti, mutta ei meillä ollut vielä yhtään hajua siitä, että kuinka paljon. Niin paljon on tapahtunut neljässä vuodessa, mutta silti tuo yö, jona Mila syntyi tuntuu kuin se olisi eilinen. Niin hyvin se on muistissa.

Meidän neljävuotias on aika huipputyyppi. Onhan se tietty sanomattakin selvää kun puhun omasta lapsestani. Paras, rakkain ja ihanin. Hän opettaa meille vahemmille päivittäin niin paljon ja sparraa meitä olemaan myös joka päivä parempia ihmisiä ihan hänen itsensä ja pikkuveljensä vuoksi. On huikeaa seurata vierestä, miten paljon tuon kokoinen ja ikäinen ihminen voi ottaa elämästä irti. Ihan niistä pienimmistäkin asioista ja niin aidosti. Kaikkeen suhtaudutaan isosti tunteella ja silloin jos se maailma romahtaa, niin se tosiaan ihan oikeasti romahtaa. Jo ihan vaikka sen vuoksi, että hänen hiukset on laitettu aamulla väärän värisellä ponnarilla kiinni. Tunnetasolla tuo elämä tuntuu olevan aika vuoristorataa päivittäin. Ehkä se tasoittuu jossain vaiheessa? Tai sitten ei, sillä kyllähän me kaikki äidit tiedetään, mitä se naisen elämä on jo ihan alusta asti.

Ensi viikonloppuna onkin sitten aika juhlia uutta ikävuotta. Teemaa Mila on pyöritellyt jo monta kuukautta mielessään ja se on vaihdellutkin ihan kiitettävästi Frozenista Ryhmä Haun kautta yksisarviseen ja viimeisimpänä toiveeseen Onneli & Anneli-juhlista. Tämä viimeisin teematoive on pitänyt jo pidemmän aikaa, ja ehkä hivenen tuottanut äidille päänvaivaa sen toteutuksesta. Värejä, kukkia ja mehukestimäistä tunnelmaa tullaan näkemään tänä vuonna tytön synttäreillä. Samoin itsetehdyt tarjoilut alusta loppuun, mikä onkin pitkästä aikaa kivaa vaihtelua meidän perheen juhliin useamman tilauskakun jälkeen. Saa nähdä miten täytekakun vääntö onnistuu parin vuoden tauon jälkeen…

On ollut ihana huomata, miten paljon Mila on kasvanut ja kehittynyt viimeisen vuoden aikana. Hänestä on tullut mahtava kaveri, ihan huippu seuraa ja juttua tulee jatkuvalla syötöllä. Hän on rakastava isosisko, joka suojelee ja hoivaa pikkuveljeä. Tottakai osaa myös koetella meidän hermoja ja rajojaan myös Noelin kanssa, mutta sehän kuuluu asiaan ja ikään. Mila rakastaa viettää aikaa kavereiden kanssa, ulkoilla, liikkua, leikkiä ja taiteilla – ihan mitä perus neljäveet tykkää tehdä. Lisäksi spessuja lempparijuttuja ovat kokkailut vanhempien kanssa, reissaaminen, uiminen ja laulaminen.

Tää synttäripäivä vietettiin rennonletkeästi. Aamulla Milaa odotti omassa huoneessa synttäriyllätys, jota Nikon kanssa viime yönä kasailtiin. Tästä tulossa postausta vielä tällä viikolla blogiin. Yllätyksestä toivuttuuan sankari sai valkata aamupalaksi itsetehdyn jätskipuikon ja katsoa muutaman jakson Kaapoa putkeen. Sitten käytiin kaupoilla hakemassa jotain synttärijuttuja viikonlopuksi ja syötiin Milan toiveesta samalla reissulla. Päivään mahtui sitten vähän kavereita ja lisää jätskiä. Luulempa että ensimmäinen päivä neljävuotiaana oli aika onnistunut, ja neiti tuhisee nyt tyytyväisenä kohti huomisen seikkailuja.

Olen kyllä onnekkain kun mulla on tuollainen tytär. Onnea vielä maailman rakkaimmalle ja upeimmalle Milalle <3

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : esikoinen, kehitys&kasvu