Koska mä rakastan kurkkia muiden nurkkiin, ja koska innostuin muiden postauksista Julia Toivolan aloittamaan haasteeseen niin paljon, että toivotan teidät myös meille tervetulleiksi kurkkimaan kotia just sellaisena kuin se on, ihan tavallisena maanantaiaamuna. Tältä näyttää meillä silloin, kun en ole just edellisenä päivänä siivonnut, enkä edes ehtinyt pedata petiä aamulla tai saati sitten stailannut paikkoja varta vasten kuvia silmällä pitäen. Arkirealistiset kuvat on mun mielestä monesti blogien suola, ja tälläistä sisältöä toivoisin yleisesti blogeihin enemmän vastapainoksi kaikelle inspiroivan kauniille ja viimeisen päälle mietitylle sisällölle. Ehkä sitä kautta voisi löytää itsekin taas lisää rentoutta ja spontaaniutta tähän blogin kirjoittamiseen ja kuvahommiin? Lähdetään liikkelle kuitenkin tästä arkisesta kuvapläjäyksestä, joka kertoo miltä meillä tässä 65 neliöisessä väliaikaiskodissa hyvin monena päivänä viikosta näyttää.

Tässä ”kämpässä”, joksi Mila tätä meidän raksavuoden kotia kutsuu on olemattoman vähän säilytystilaa. Se on asia joka saa mut lähes hulluuden partaalle usein, koska tavaroille ei vaan ole oikeita paikkoja, eikä kaikkea kamaa saa vaan siisti pois silmistä. Tämän näkee erityisesti meidän eteisessä, olkkarissa, jossa on suuri osa Noelin leluista, sekä kaikissa meidän kaapeissa ja lastenhuoneessa. Lapsiperheessä ei tietty muutenkaan voi pysyä mikään tip top järjestys aamusta iltaan, kun nuo kaksi termiittiä on jatkuvasti pistämässä uusia leikkejä pystyyn niin omilla leluillaan, kuin koko kodin muullakin irtaimistolla. Erityisen ahkerassa käytössä meillä on tällä hetkellä nimittäin kaikki keittiökamat ja KENGÄT joita meidän kaksivuotias erityisesti tykkää käyttää touhuissaan. Tavaroita saa siis olla raivaamassa monta kertaa päivässä – ja tämä on varmasti tuttu juttu jokaiselle pienen ja isommankin lapsen vanhemmalle.

Meillä imuroidaan useamman kerran viikossa, mutta nyt tähän raksakämppään muuttaessa kaikki muu siivoaminen on suoraan sanottuna kärsinyt pahasti motivaation puutteesta. Viikoittainen kunnon siivouspäivä ei ole kieltämättä toteutunut ihan vanhaan malliin, mutta näen että se on ihan ymmärrettävää, kun kyseessä on väliaikainen koti. Kaikki efortti on jo uudessa kodissa ja sen suunnittelussa, joten kiinnostusta näihin neliöihin ei juuri riitä yhtään ylimääräistä. Niin ja katsokaa nyt tota meidän sohvaa, sekin vaatisi pesua ja pöyhintää. Sohvan pesu saa kuitenkin vielä odottaa hetken, sillä pesuria sille näytetään luultavasti vasta sitten, kun on aika etsiä sohvalle uusi koti meidän muuton alta.

Meidän koti on tosi kiva väliaikaisratkaisu, mutta jos tässä täytyisi useampi vuosi asua, niin kyllä koko porukalla seinät alkaisi kaatua päälle.  Yksi pieni lastenhuone, olemattomat säilytystilat ja yksinkertaisesti liian pienet neliöt meidän perheelle ei vaan toimisi pidemmän päälle, joten kyllä tässä on jo aikalailla alusta asti odotettu joulukuuta. On ollut kuitenkin ihana huomata, miten näistäkin asioista huolimatta tää ”kämppä” on tuntunut ihan KODILTA. Lopulta ne omat ihmisethän sen kodin tekee ja niiden rakkaiden kanssa on onnellinen neliöistä riippumatta ihan missä vaan! Niin kliseistä kuin se onkin, niin ihmisen koti on siellä missä sydänkin.

…Ja hei kaikki, jotka on tehnyt tän haasteen omaan blogiinsa, niin linkatkaa kommenttiboxiin – haluan lukea jokaisen, jos joku on vahingossa mennyt vaikka ohi?

x Essi

Seuraa blogiani Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : meidän koti, oma elämä, sisustusjutut, väliaikaiskoti