Hitsi vieköön miten eilinen Jyväskylää hellinnyt auringon paiste antoi energiaa! Olisi kyllä mieluusti saanut paistaa vielä tänään ja koko loppuviikon. Se on oikeasti niin ihmeellistä miten tuo kirkas lämmittävä mollukka antaa käsittämättömän paljon voimaa pitkän talven jälkeen. Kaikki huolet ja murheet unohtuu ja innostus tulevasta keväästä ja kesästä valtaa mielen. Voi kumpa noita päiviä tulisi pian lisää, lumet sulaisi ja vihreys valtaisi maan! Miten muuten muualla Suomessa kevät on edennyt, vieläkö lunta riittää vai joko ollaan pidemmällä?
Aurinko ei ollut suinkaan eilisen päivän ainut ilon aihe. Melina ja Evelina ehtivät molemmat jo kirjoittaakin meidän yhteisestä päivästä, mutta mä tuun nyt vähän jälkijunassa ja jaan myös muutamia ajatuksia ja kuvia lounasleikkikahvi-treffeistä joita vietettiin tällä kertaa meillä. Näin kotiäidin näkökulmasta eilisen kaltaiset päivät on kyllä arjen luxusta, liian usein sitä nimittäin unohtaa kuinka paljon antoisampaa arki on kun vain viitsii järkkäillä tapaamisia ja erilaista ohjelmaa päiviin. Liian usein tulee kangistuttua niihin normi rutiineihin – herätys, aamiainen, lastenohjelmat, aamupesut, leikit/ulkoilut, lounas, päikkärit, leikit/ulkoilut, kotihommia, pikku kakkosta, päivällistä, leikkiä… Oikeesti, onko ees parempaa tapaa viettää päivää, syödä hyvin, hyvässä seurassa ja kaiken lisäksi lapset leikkii ja viihtyy hyvin keskenään. Tehään tästä viikottainen traditio, jooko tytöt?
Porukassa oli myös ihan erityisesti odotettu vieras, Melinan pienenpieni rakkauskäärö MÖHIS! Tätä tapaamista olin odottanut kuin kuuta nousevaa, se pienen vauvan tuoksu ja tuhina. Voitte vain kuvitella kuinka mun krooninen vauvakuume kohosi ihan uusiin svääreihin? Kuinka nopeasti voikaan unohtaa miten pieni ihmisvauva voi olla? ja kuinka ihanaa sellaista on pitää sylissä ja nuuskutella. Mäkin haluun!
Lounastreffit järkättiin aika pikaisella varoajalla. Alunperin laitoin tytöille sunnuntai-iltana myöhään viestiä ja kutsuin koko meidän blogikaveriporukan tuhoamaan tupariherkkujen loppuja. Evellä ja Mellulla ei ollut päiväksi erityistä ohjelmaa joten alettiin suunnitella lounastreffejä pikapikaa. Eilen aamupäivällä Evelina koukkasi sitten koulun jälkeen kaupasta pastakamat ja Mellu leipoi aamulla aamulla tuoreita sämpylöitä, mä puolestani katoin jälkkäripöytään jämäherkut jotka teki aika hyvin kauppansa. Onneksi! Sillä mulla on nyt treenijakson jälkeen vähän lähtenyt herkuttelut käsistä, tän illan synttärikemujen jälkeen on pakko taas ottaa niskasta kiinni. Mutta niin, näin helposti, oikeastaan puhtaasti nyyttärimeiningein saatiin tosi hyvät lounastreffit aikaan, ja äidit ja lapset masut täyteen.
Onko teillä tapana järkkäillä äitikavereiden kanssa tälläisiä treffejä arkisin? Jos ei, niin suosittelen isosti!
Meilläkin on neljän hengen äitiporukka, ja nähään noin kerran kuukaudessa (vois nähä useamminkin). Nyyttärimeiningillä mennään ja paljon erilaista on tullu maistella 🙂 niitä päiviä odottaa aina tosi paljon!
Äitikaverit on kyllä mieletön arjen voimavara 🙂 Alkakaahan järkkäillä tapaamisia useammin, ne on niin kivoja ja tosiaan kyllä niitä myös kovasti aina odottaakin!
Me kyläillään paljon ja meillä kyläillään paljon. Ei oo montaa päivää viikossa että oltaisiin vaan kotona 🙂
Meidän on nyt astetta hankalampi kyläillä kun vielä on vain yksi auto ja muutettiin kauemmaksi keskustasta, mutta toisaalta pitäisi ehkä opetella myös kulkemaan bussillakin välillä? Pitää ottaa mallia teistä 🙂
Heippa! Mulla ois postaustoive, olis kiva jos tekisit esittelyn Milan kengistä :).
Heips mii ja kiitos toiveesta 🙂 Pistetään toteutukseen, ehkä pitää päivittää kenkäkaappia ensin hieman keväisempään ennen kuin postauksen teen! Mutta lupaan sen ihan lähiviikoille.
Tjoo kyllähän sitä toki aina yrittää kaikenlaista järjestää, mut varmaan pari-kolme viimeisintä mammatreffailua on peruuntunut oksutaudin, influenssan, muutenvaankuumeilun jne syiden vuoksi 😀 paitsi että on hankala löytää aikoja, jotka kaikille sopisi, niin sitten nää viheliäiset taudit on kyllä ihan kiitettävästi käynyt meillä ja muilla kylässä, niin sitten ollaan ja katsellaan omia seiniä aika tiiviisti – huoh !! No mutta, jospa se kevät tästä edistyessään karkottais kulkutaudit ja pääsis taas näkee äitikavereita. Alkaa tulla mitta täyteen näitä tauteja kans 😀
Joo tää kevään tautikierre on kyllä vaivannut myös meidän porukkaa, siks usein ollaankin nähty pienemmillä porukoilla… KUINKA ÄRSYTTÄVÄÄ! Mutta toivotaan tosiaan että sairastelut olisivat tältä keväältä isommissa määrin ohi 🙂 Voin vaan kuvitella kyllästymisesi, jos teidän porukassa on monetkin treffit menneet sivu suun…