Heipat keskiviikkoon!

Mitä teidän perheen lapset harrastaa tänä syksynä? Meillä on nyt ensimmäinen syksy käynnissä, jolloin molemmilla lapsilla on omat harrastuksensa. Mila vaihtoi kesän jälkeen joukkuevoimistelun cheerleadingiin ja Noel aloitti ensimmäisenä harrastuksenaan salibandyn. Molemmat ovat harrastuksistaan innoissaan, ja nyt vain toivotaan, että treenit saavat jatkua vallitsevasta tilanteesta huolimatta läpi syyskauden!

Mielestäni on tosi tärkeää kannustaa lasta liikunnallisten harrastusten pariin pienestä pitäen. Mila aloitti aikoinaan harrastamisen kolmevuotiaana satujumpalla ja Noel nyt vuoden myöhemmin tosiaan säbän parissa. Mila on ehtinyt pelata kesät jalkapalloa ja satujumpan jälkeen muutama vuosi meni joukkuevoimistelun parissa. Nyt hyppäys cheepparimeininkeihin tuli hyvään saumaan, sillä into voimisteluun koki koronakeväänä melkoisen taantuman, ja uudesta harrastuksesta tyttö sai paljon lisää intoa, sekä uusia kavereita! Mielestäni lapsen on hyvä kokeilla muutenkin useampia lajeja, ellei intohimo tiettyyn lajiin syty täysillä ja pysy myös yllä.

Mila ja Noel ovat molemmat tosi aktiivisia lapsia luonnostaan. Siitä huolimatta mielestäni on tosi tärkeää kannustaa heitä liikkumaan ja ulkoilemaan monipuolisesti. Lasten päivittäisen liikunnan tärkeyttä ei suotta korosteta, sillä onhan sillä suuret vaikutukset kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin lapsen elämässä juuri nyt ja tulevaisuudessa. Ihan pelkästään jo lapsen normaalin kehityksen ja kasvun kannalta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Itse äitinä huomaan omista lapsistani heti, jos he eivät ole päässeet esimerkiksi ulos liikkumaan päivän aikana, jolloin illat menee helposti ylivirittäytymisen puolelle ja kiukku on herkässä. Vanhemmilla on vastuu huolehtia siitä, että lapset liikkuu ja saavat raitista ilmaa, eivätkä istu ruutujen ääressä liian suurta osaa päivästä. Se on lasten edun mukaista.

Meidän lapset on vielä sen verran pieniä, ettei harrastuksen tarvitse olla vielä erityisen tavoitteellista. On mielestäni myös tärkeää, että harrastus on sellainen, jossa ei tule vielä vertailua kavereihin. Harrastuksessa on toki hyvä päästä kehittymään, mutta myös vahvuudet tulee ottaa huomioon. Juuri tälläiseksi harrastukseksi cheerleading on osoittautunut tänä syksynä Milalla, ja joukkuevoimistelu -taustasta on varmasti hyötyä tässäkin lajissa. Noelin salibandyn pelaaminen on tässä kohtaa vielä totuttelua ja innokasta juoksentelua kentällä. Luulen kuitenkin, että talven aikana alkaa tatsia löytyä, kun kaverit tulee tutuksi ja valmentajaa malttaa kuunnella joka treeneissä aina vähän paremmin.

Nyt kun Mila on kouluiässä, ollaan mietitty, että keväällä voisi ottaa kuvioihin mahdollisesti myös toisen harrastuksen. Sen ei tosin ole pakko olla liikunnallinen harrastus, vaan esimerkiksi musiikkiin tai kieliin liityvä harrastus riippuen, mikä tyttöä eniten kiinnostaa vuoden vaihteessa. Mila on kovasti kiinnostunut hevosista ja laulamisesta – joten ehkäpä se toinen harrastus saattaa liittyä toiseen näistä?

Harrastusten suhteen tärkeintä kuitenkin on tukea lasta löytämään ne omat kiinnostuksen kohteet. Kannustaa ja olla innoissaan lapsen harrastuksesta, sekä mahdollisuuksien mukaan olla aktiivisesti mukana myös itse. Mitään harrastusta ei tulla tupputtamaan lapselle, koska sen innon on löydyttävä lapsesta itsestään!

Mielenkiinnolla ja innolla seurataan minkälaisista harrastuksista lapset innostuvat vielä tulevina vuosina. Ihanaa toki olisi, että molemmat jossain kohtaa löytäisivät lajin, johon palo syttyisi isolla liekillä, kuten itselläni liekki syttyi lapsena jalkapalloon lähes kymmeneksi vuodeksi.

Mitä muuten te olette harrastaneet lapsena?

x Essi

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : harrastukset, hyvinvointi, lapset, lasten harrastukset, liikunta, mielipiteet, oma elämä