Meidän poika täytti tänään kaksi kuukautta. Voin rehellisesti sanoa, että nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kaksi kuukautta. Tää aika vaan lentää siivillä. Noelkin kasvaa silmissä, ihan todistetusti! Viime viikolla käytiin nimittäin kaksikuisen neuvolalääkärissä ja kaikki oli hyvin lääkärin tsekkauksessa. Uudet mitatkin saatiin, ja voi vitsi ne tekikin mut iloiseksi. Tissimaito maittaa ja tarttuu. Kuukaudessa painoa oli tullut reilusti yli kilo ja senttejä varteen muutama. Hippasen vajaa kaksikuinen painoi jo 5315g (1kk, 4200g) ja pituutta oli 57cm (54cm). Eipä tarvitse enää huolehtia riittääkö maito, poika vaan viihtyy hyvin tiuhaan tissillä ja sen kyllä näkee. Posket on alkaneet pyöristymään niin vauvamaisen söpösti, samoin reidet  ja kädet. Saa nähdä millainen jäbä tästä vielä kasvaa!

Ensimmäisen rokotteenkin Noel sai tällä käynnillä, eli tuon suun kautta otettavan rotan, joka vielä vahvistetaan 4kuukauden iässä. Me aiotaan mennä ihan normikaavalla näissä rokoteasioissa, ihan tietysti sen vuoksi, että se on lapsen edunmukaista + kun tulevaisuudessa reissataan Suomen rajojen ulkopuolellakin, niin ei tarvitse jännäillä tartuntojen kanssa niin kovasti. Hirveästi ei suoraan sanottuna ole kyllä edes tullut tutustuttua rokoteasioihin, mutta sen verran luottoa löytyy, että rokoteohjelmassa olevat rokotteet on parempi ottaa kuin olla ottamatta lapselle. Näihin asioihin taitaa meidän äitien kesken löytyä hyvinkin monenlaisia mielipiteitä – joten kertokaahan oletteko ottaneet kakki ohjelman rokotukset? Jos ette, niin miksi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, ja pidetäänhän kommentit asiallisina 🙂  Noelin päivät rullaa edelleenkin aika vauvamaisen rytmittömällä tavalla ja päivät vaihtelee keskenään hyvinkin paljon. Toisena tankataan unta, toisena ruokaa ja toisena taas jaksetaan olla jo enemmänkin hereillä ja useampi tunti putkeen. Iltaisin unille hän käy 21-23 akselilla, ja enimmäinen herätys on usein 1-2 välillä. Viimeisen viikon trendi on ollut, että yösyönnit ilmeisesti ovat jo vähenemään päin. 2-3 kertaa yössä syödään pääsääntöisesti sen 4-5 herätyksen sijaan. Tästä mä kyllä tykkäisin kovastikin, ehkä tää oma zombievaihekin alkaisi pikkuhiljaa sitä myötä helpottamaan?

Juttutuokiot on tulleet osaksi päiviä viimeisen kuukauden aikana. Jokelteluhanat saa auki erityisesti hoitopisteellä neuvolasta saatu perinteinen keltainen hymynaama. Oi vitsi mitä hymyjäkin se usein saa, ja ensimmäisen naurun hörähdyksetkin meni tälle kuvalle! On ihana nähdä miten pojasta tulee päivä päivältä sosiaalisempi ja toinen ottaa niin hienosti kontaktia suurilla silmillään. Mitähän kaikkea tää tuleva kuukausi tuokaan tullessaan? Toisaalta on niin haikeaa kun toinen kasvaa ja kehittyy niin kovaa vauhtia, mutta samalla niitä uusia steppejä isommaksi pojaksi ottaa vanhempana niin ilolla vastaan!

Nyt mä kömmin makkariin unille (johon Mila juuri tallusteli peitto ja unikaveri kainalossaan omasta huoneestaan…), hyvää yötä kaikille! ♥

Seuraa blogiani, Facebookissa, Bloglovinissa JA Instagramissa + Snapchat: @essipieces.

Tags : kehitys&kasvu, perhe, vauvajutut